Mitä perhetyöntekijä tekee?

perhettä elämänhallinnassa. Jotain ON pielessä jos ptt:n tarvitsee. Ei ptt:n ainoa asiakas ole "se väsynyt äiti" ja vaikka olisikin niin on ihan faktaa, että arjen askareet auttavat ehkäisemään masennusta, mikä onkin sitten jo ihan sairaus. Ptt:n asiakas voi olla äiti joka ei osaa siivota, kokata tai hoitaa lapsia. Sinusta "jokainen normaaliälyinen" osaa, mutta näin ei ole. Moni tarvitsee myös ohjausta rahankäytössä jne. On perheitä joissa todella syödään jäätelöä ja kakkua ruuaksi, nukutaan kun väsyttää ja valvotaan kun huvittaa oli yö tai päivä, laitetaan tukien tulopäivänä koko summa äidin meikkeihin jne. Perhe ei hyödy silloin mitään jos ptt tulee ja tekee ruuan ja vie lapset ulos että äiti saa levätä vaan hän todella kädestäpitäen opettaa, ohjaa ja kannustaa.

Jos sinusta kaikki sujuu ok, mutta et saa lapsiltasi nukuttua niin ihan oikeasti kyllä silloinkin on syytä miettiä missä mennään metsään. Sinä et hyödy mitään siitä, että joku tulee kotiisi siivoamaan ja leikittämään lapsia vaan sinun on itse saatava arkesi toimimaan niin, että saat myös nukuttua. Satunnaiseen virkistykseen, minkä ymmärrän senkin aivan hyvin, voit palkata hoitajan vaikka mll:ltä.

Helppoa työ ei todellakaan ole. Ensimmäinen suuri vaikeus on saada "niska limassa raatava äiti" ymmärtämään koko homman tarkoitus ja oman elämänsä hallinnan tarkoitus. Vielä haastavampaa se on perheissä joissa ei kukaan raada niska limassa ja vanhemmilla on esim. päihdeongelma.

Muistathan, että perhetyö ei ole mitään kotipalvelua vaan lastensuojelun tukitoimi.

1. tehdä ruokaa (aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala)

2. suunnitella taloutta

3. unikouluttaa lapset

jne.



Jos muuta väittää niin valehtelee. Ei siihen korkeampaa matikkaa tarvita. Jos ei osaa on joko a) kehitysvammainen tai b) ei välitä (jolloin jonkun tädin lässytys tuskin auttaa paskaakaan)



En ole koskaan joutunut kohtaamaan ko. ammattiryhmää (onneksi) mutta kuulostaa oikeasti ihan mielipuoliselta.

Perhetyöntekijä voi tulla apuun jos



- olet valvonut viikkotolkulla allergisen lapsen kanssa, ptt voi viedä lapset ulos ja pääset nukkumaan



- olet eroamassa miehestäsi, ptt voi tulla hoitamaan lapsiasi jotta saat hoidettua asioitasi (jos ei ole muuta tukiverkkoa)



- olet masentunut, etkä jaksa hoitaa lapsiasi



- jos saat esim kolmoset tai muuten lapsia on paljon pienellä ikäerolla, ptt voi tulla auttamaan niiden hoidossa.



Kyllä sitä apua siis voi saada näinkin.

ap

ainakaan ne, joilla on persoonallisuushäiriö, mikä on jo alkujaan johtanut siihen, ettei heillä ole arvostelukykyä elämänsä valintojen suhteen.



Ja kun he saavat perhetyöntekijän, he ajattelevat/toivovat tämän olevan kotipiika, jota voi sitten juoksuttaa samalla kun itse käy asioilla. Eli muutoksen tarvetta he eivät varsinaisesti näe, eivätkä sellaiseen kykene.

Normaalissa perheessähän on kaksi vanhempaa, jotka voivat vähän vuorotellakin.

On paljon mm. päihdeäitejä, jotka ovat jääneet monella tavalla kehityksessään varhaismurrosikäisen tasolle. Käytännössä henkinen kehitys on pysähtynyt siihen paikkaan, kun käyttö on alkanut ja ote normaalista elämästä lipsunut.

Täällä puhutaan aina white trashista, mutta monetkaan eivät todella taida tajuta, miten hunningolla sellainen "trash" voi todella olla. Ja miten monenlaisia ongelmat ovat.

Jos on peruskoulukin jäänyt kesken, eikä kärsivällisyys riitä oikein mihinkään, ei hallitse omaa elämäänsä, niin moni asia on kovin vaikea. Kyllähän näillä sitten itselläänkin voi olla lastensuojelutausta, eivät he ihan tavallisista hyvistä kodeista tule.

1. tehdä ruokaa (aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala)

2. suunnitella taloutta

3. unikouluttaa lapset

jne.

Jos muuta väittää niin valehtelee. Ei siihen korkeampaa matikkaa tarvita. Jos ei osaa on joko a) kehitysvammainen tai b) ei välitä (jolloin jonkun tädin lässytys tuskin auttaa paskaakaan)

En ole koskaan joutunut kohtaamaan ko. ammattiryhmää (onneksi) mutta kuulostaa oikeasti ihan mielipuoliselta.

Minulla on persoonallisuushäiriö mutta en TODELLAKAAN kuvittele että ulkopuolinen ihminen olisi joku "piika"!! Päinvastoin; yleensä keitin perhetyöntekijällemme kahvit ja istuimme juttelemassa vauvanhoidon lomassa.

Kyllä kai se ptt voi samalla ohjata äitiä elämänhallintaan ja kodista huolehtimiseen, mutta ei kaikki äidit ole mitään juoppoja tai narkkareita, jotka näitä palveluja tarvitsevat.



Vaikka olisit ammatiltasi lääkäri, voit silti olla väsynyt valvottavan vauvan takia. Mies voi olla vaikka reissuhomman tekijä, eli viikkoja pois kotoa. Silloin tarvitaan apua ja ptt on oiva apu!

9, minä olen todella arvostetusta kodista ja kappas vaan jouduin lastensuojelun alaiseksi, vieläpä ilman että syy siihen oli minussa! Vanhempani ratkesivat ryyppäämään ja itse hain apua tilanteeseen.



On se hyvä kun tällä palstalla aina "tiedetään" kaikki, toisten lapsuudesta nykypäivän tilanteeseen- edes tuntematta ihmistä!

Vaikka olisit ammatiltasi lääkäri, voit silti olla väsynyt valvottavan vauvan takia. Mies voi olla vaikka reissuhomman tekijä, eli viikkoja pois kotoa. Silloin tarvitaan apua ja ptt on oiva apu!

ihan tuolla perusteella palvelua saa, että vauva valvottaa ja väsyttää... Usein siihen liittyy muutakin.

Perhetyöntekijöiden kouluts on usein joku lastenhoitokurssi, maksimissaan lähihoitaja. Ja tälläisilläkö koulutustaustoilla pitäisi sitten neuvoa ihmisiä, kun ei itsekään elämässä kovin pitkälle päässyt??!! Kyllä se konkreettinen apu on paras apu, lapsen hoito, siivous, pyykin pesu. Ystävälläni kävi ptt 4 kertaa juoomassa kahvia ja keskustelemassa ikean valikoimasta. Uskomatonta touhua!

Minä olen jutellut perhetyöntekijöiden kanssa, mutta koska kyseessä ole lapstenpsykiatrisen sairaalan perhetyö, he eivät koskaan tulleet meille kotiin vaan me menimme sinne sairaalaan. Juttelut kuuluivat lapsemme asperger-diagnoosiprosessiin ja niitä kesti muistaakseni 4 kertaa. Niistä kolme kului siihen, että tutkittiin, onko meidän perheemme elämässä tai tavoissa jotain sellaista, mikä lapsen oireet olisi voinut aiheuttaa tai onko suvussa muita kylä- tai varsinaisia hulluja, mikä taas voisi paljastaa geneettisen taipumuksen joko autisminkirjonhäiriöihin tai johonkin mielenterveyden ongelmaan. Neljännellä kerralla käytiin läpi sitä, miten asperger-lapsen kanssa eläminen poikkeaa tavallisesta elämästä ja mitä voimme tehdä että erilaisen lapsen erilaiset tarpeet tulisivat paremmin huomioiduksi. Tämä menee siis varmaankin kategoriaan "lässytys". Perunankeittoa ei kumminkaan kukaan yrittänyt opettaa (joskin jossain vaiheessa kysyttiin kyllä, mitä meillä syödään ja miten, joten ehkä ne tarkistivat siinä vaiheessa, tarviiko opettaa.)



Tuttavalla käy kunnan sosiaalitoimen perhetyöntekijä siitä syystä, että äidillä on nilkoissa paha krooninen tulehdus (joka ei ole reuma). Perhetyöntekijä käsittääkseni hoitaa lapsia sillä aikaa kun äiti on hoidattamassa tulehdustaan jossain kylmähoidoissa. (Isä on sillä aikaa töissä normaalissa työpaikassaan kuten yleensä päiväsaikaan.) En tiedä, onko tämä ptt neuvonut perunankeittoa - en usko sen olevan tarpeenkaan. Toisaalta näen kyllä että siivous olisi siellä tarpeen mutta sitä perhetyöntekijä ei selvästi ole tehnyt.

et osaa tehdä ruokaa, välipalaa, suunnitella asioita, uraa, tulevaisuutta tai huomista?

Nimittäin siitähän tuossa viestissä oli kyse.

9, minä olen todella arvostetusta kodista ja kappas vaan jouduin lastensuojelun alaiseksi, vieläpä ilman että syy siihen oli minussa! Vanhempani ratkesivat ryyppäämään ja itse hain apua tilanteeseen.

On se hyvä kun tällä palstalla aina "tiedetään" kaikki, toisten lapsuudesta nykypäivän tilanteeseen- edes tuntematta ihmistä!

ei pystynyt muuttamaan elämäänsä sellaiseksi, että hän olisi sitä kyennyt jaksamaan ns. säällisesti. Kun kaikki oli vain muiden vikaa. Myös perhetyöntekijän vikaa, koska hänen olisi pitänyt toimia hänen palvelijanaan.

Onneksi se aika on takanapäin, kun hänen lapsensa sitten oppivat varsin omatoimisiksi aikanaan. Myös monivuotinen intensiivinen psykoterapia auttoi kohtuullisesti. Hänellä siis oli ihan oikea diagnoosi.

Oli vain vaikea osoittaa hänelle, miten kohtuuton hän oli sekä itseään, lapsiaan, perhetyöntekijää ja ylipäätään koko ympäristöään kohtaan. Kun ei hän sitä ymmärtänyt, vaikka monella tavalla ihan kiva kaveri olikin. Hän vain tuntui tarkoituksellisesti haluavan tehdä elämästään vaikeaa, jotta hän saisi kärsiä. Mutta eihän se tietenkään niin mennyt, hänen persoonansa rakenne ei vain sallinut joustoja.

Minulla on persoonallisuushäiriö mutta en TODELLAKAAN kuvittele että ulkopuolinen ihminen olisi joku "piika"!! Päinvastoin; yleensä keitin perhetyöntekijällemme kahvit ja istuimme juttelemassa vauvanhoidon lomassa.

Ja ihan vaan neuvomassa miten hallita esikoisen järkyttäviä uhma-raivareita sekä juttelemassa minun kanssa, jotten sekoa "yksinolooni".

Mies on reissuhommissa ja viikot poissa kotoa. Minä sen sijaan olen kahden lapsemme kanssa kotona ja koitan pitää normaalia arkea yllä. Se ei aina ole ruusuilla tanssimista yksin kun toiset on vielä pieniä.

Juteltiin juuri viimeksi käydessään, että me ei tarvita mitään kauhean konkreettista apua koska minä osaan pitää kodin siistinä, itseni ja lapset kondiksessa (puhtaat vaatteet, ruuat yms) ja muutenkin kaikki on ok.

Esikoisella vaan on kova omatahto ja siitä johtuen uhmakas pieni mies meinaa saada äitin hämilleen ja neuvoja sekä käytännön kokemuksia ja vertaistukea tarvitaa.

kun meille tyrkytettiin ja suorastaan kiristettiin ottamaan perhetyöntekijä. Lastensuojeluilmoituksen tekivät neuvolasta, mutta aiheetonhan se oli. Nyt sitten saavat terveydenhoitaja ja depressiohoitaja miettiä tekemisiään lääninhallituksen kanssa. Meillä ei ollut eikä ole mitään tarvetta tuollaiselle tukimuodolle.

Rajatilaa sairastan. Sairaus on raivostuttava ja vaikea, psykoterapiaan olen jonossa. Älähdän jos täällä annetaan ymmärtää että kaikki pers.häiriöiset ovat samasta muotista (eli yhtä kyvyttömiä hoitamaan lapsia, kotia, jne.). Tiedän että olen sikäli pitkällä sairauteni kanssa etten laiminlyö lasta, kotia jne. Alkuperäinen syy perhetyöntekijään oli sairastamani paha masennus synnytyksen jälkeen, muuten. Ei suinkaan rajatilani!

Mutta hän mm. vaati, että hänen 1,5-vuotiaansa siivoaa yksin huoneensa.

Persoonallisuushäiriöhän tarkoittaa usein, että henkilön on vaikea tätä ongelmaa muuttaa vain tahdolla, kun se ei ole helposti käsitettävä asia. Se ei muutu vain siitä, että perhetyöntekijä kertoo, mikä on vikana, ja sitten tämä äiti sanoo "ai jaa kuule olipas hyvä, että noin sanoit". Ja se persoonallisuushäiriö voi tulla vaikka vaativuutena itseään ja läheisiään kohtaan, nimenomaan sellaisena vaativuutena, joka on kohtuutonta, mutta joka tuntuu itsestä ihan normaalilta.

Mutta ei kaikki pers häiriöiset tietenkään ole vaativia persoonallisuuksia. Mutta ei perhetyöntekijän apu ole sellaiselle äidille riittävä. Kun ongelmia on jo tullut, niin ei voi sanoa, ettei niitä lainkaan olisi.

Olen käsittänyt, että persoonallisuushäiriöissä yleensä se ongelma kulminoituukin masennukseen, ennemmin tai myöhemmin. Niin ystävällänikin. Hän kun ei pystynyt joustamaan päiväjärjestyksestä piiruakaan, jotta olisi jaksanut vähän paremmin. Se oli joko tai, elämä tai kuolema, kaikki hyvin tai ei lainkaan.

Kun ongelma lievittyy, niin voi alkaa sallia itselleen asioita.

Rajatila on tietysti hankala. Ystävättäreni äidillä oli sellainen. Hän ei hoidoista huolimatta pystynyt kunnolliseen äitiyteen. Tulevaisuus on kuitenkin valoisa, sillä on hän on nykyään loistava mummo.

Rajatilaa sairastan. Sairaus on raivostuttava ja vaikea, psykoterapiaan olen jonossa. Älähdän jos täällä annetaan ymmärtää että kaikki pers.häiriöiset ovat samasta muotista (eli yhtä kyvyttömiä hoitamaan lapsia, kotia, jne.). Tiedän että olen sikäli pitkällä sairauteni kanssa etten laiminlyö lasta, kotia jne. Alkuperäinen syy perhetyöntekijään oli sairastamani paha masennus synnytyksen jälkeen, muuten. Ei suinkaan rajatilani!