Milloin on sopiva hetki esitellä uusi elämänkumppani eron jälkeen lapsille?

lasten pahin suru eron jälkeen kestää noin vuoden, esim. Terttu Arajärvi suosittelee, että vähintään pitäisi kulua erosta vuosi ennenkuin esittelee uuden kumppanin lapsille - jos siis lapsen etua ajattelee (tämä suositus löytyy mm. Arajärven teoksesta "hyvä lapsuus"). Samaa suosittelee moni muukin ammattilainen.

No jos isällä on jo uusi katsottuna, niin et sinä ole mikään valitettavasti sanomaan, että milloin äitipuolen voi tuoda lasten elämään.



Itse en kellosta tai kalenterista katsoisi. Mielestäni oleellisempaa on se, että aikuiset ovat oikasti sitoutuneita toisiinsa eikä kumppania vaihdeta kuin paitaa.

Joulukuussa isä kantoi tavarat pihalle, uusi muutti huhtikuussa tilalle ja lokakuussa sekin kantoi tavaransa pois.

muutaman vuoden välein.



Vastikään kehui lehdessä kuinka hyvä "isä" tuo uusin mies on (vaikka tuolla ei vielä ole lapsiakaan!).



Toivottavasti jaksaa nyt tuo TK hoitaa tätä lastaan tällä kertaa. Vanhemmat lapsethan ovat käytännössä isovanhemmat kasvattaneet. Heidän oikeaa isää ei ole koskaan maininnut, ilmeisesti ei ole enää lasten elämässä.

erosta kulunut n. 2 kk.



Ei liene kumma, kun lapset oireilevat.

Mun mielestä omilla tunteilla ei ole mitään väliä.

Jos on kerran erottu, niin lapsille pitää antaa aikaa siitä toipua.

Jos suhde uuteen on vahva, niin se kyllä kestää odotuksen!

lasten etua ajatellen eli hitaasti hyvä tulee.

Joo, no tuskin me hirveän eri mieltä ollaan. Lähinnä yritin sitä sanoa, että alkuperäinen haki varmaan tällä aloituksella sitä, että pitäisi syyllistää ex-puoliskoa. Yritin lähinnä sanoa, että on asioita joihin voi vaikuttaa ja joihin ei voi vaikuttaa.



Ja lapsi on tosiaan se tärkein, ei omat tunteet. Yritin itse säästää poikaa uudelta suhteelta ja tavattiin sitten tulevaa isäpuolta ihan vain lyhyitä aikoja tutustellen, mutta yllättäen poika taas totesi, että hän ei jaksa sellaista, että joku tulee ja menee vaan ihmisten pitää olla pysyviä. Eli jotkut voivat erosta saada sellaisia traumoja, että se tuleminen ja meneminen ja etenkin lähteminen on lapselle raskaita. Lapsi halusi siis sen, että mieheni on vakaasti elämässä. Kyllähän meiltä meinas iltateet pöydälle lentää suusta, kun poikani tenttasi nykyistä miestäni että "mitä sä aiot äidin kanssa". Oli siis tosi tarkkana, että äidin kanssa on oltava vakavissaan ja pysyvästi. Häipyviin iseihin oli ihan riittävän kyllästynyt.



Juu ja meilläkin on erosta toivuttu, oireet tuli oikeastaan vasta 2,5 vuotta eron jälkeen. Erossa toipuminen meni paljon kyllä isäpuolen sylissä.

Mun miehen "erosta" (ei siis ollut naimisissa exän kans) meni 3vko:a kun alettiin olla yhdessä ja esittelin itseni pojalle. Äitinsä TIETENKIN oli sitä vastaan, mutta me rakastimme toisiamme, ja olimme vakavalla ja vakaalla pohjalla. Poika hyväksyi mut heti, ja nyt 3v jälkeenkin on hyvät välit. Mieheni kanssa olemme naimisissa, ja elämme tavallista vakaata perhe-elämää. Perheenlisäystäkin on tullut, ja mieheni poika on mielissään pikkusisaruksista. Pojan äitin elämä taaskin on pelkkää biletystä, irtosuhteita ja muutenkin epämääräistä. Siitä voi jokainen veikata kumman luona lapsen on parempi olla, ja kumman elämän valinnoista oireilee. Ei se automaattisesti mene aina niin että äiti tietää mikä on parhaaksi lapselle. Pojan äiti on myös sitä mieltä ettei hänen elämäntapansa ja miehensä kuulu miehelleni, vaikka se vaikuttaa mieheni lapseen ja ne miehet ovat tekemisissä mieheni pojan kanssa. Aikoinaan kuitenkin mieheni exän piti saada tietää minusta kaikki mahdollinen, jopa hiustenväri!!

millainen tuollaisella uudella suhteella on tulevaisuus vaan siitä miten lapset reagoi jos uutta tuputetaan heti silmille.



Meillä mies oli ripeä: yllättäen ilmotti erohalunsa ja samaan hengenvetoon ilmoituksen uudesta naisesta (sentään siinä vasta mulle). Kun totesin, ettei mitään ole tehtävissä häivyin lasten kanssa niin että oltiin kuukauden päästä muutettu. siitä kun lapset ekan kerran isällään oli jo esitellyt uuden naisensa. Voitte vaan kysyä miten paljon pidin siitä. Meillä lapset vaan vielä niin pieniä, ettei oikein osaa sanoa mikä on normaalia kasvua/sisarussuhteita ja mikä on eron ja tuollaisen isän käytöksen seurausta. Yleisesti vaikuttaisivat kuitenkin onnellisilta lapsilta.



Minä olisin ollut tuon vuoden odottelun kannalla, isällensä mikään ei ollut kyllin ripeää.Eikä multa mitään kysytty.

3,5 vuoden seurustelun jälkeen. Tutun mies taasen muutti pois, niin kului noin 2vk kun uuden kamoja tuotiin sisälle.

Itse esittelin lapsille uuden kumppanin vuoden kuluttua avioerosta. Olemme tutustelleet vähitellen ja toistaiseksi mies on käynyt meillä kylässä eli ole muuttanut meille. Nyt on kulunut kaksi vuotta erosta ja olemme päättäneet alkaa etsiskelemään yhteistä asuntoa. Lapset ovat tämän päätöksen hyväksyneet (ovat jo sen ikäisiä). Miten yhteiselo sujuu niin nähtäväksi jää. Tottakai jonkilaiseen kapinointiin saa varautua kun murkkuikäkin lapsilla lähestyy.

Jos exä muuttaa uuden kumppanin kanssa heti saman katon alle, niin kyllähän se lapsi tapaa uuden kumppanin aika nopeasti ihan vain siksi, että tapaamiset yleensä tapahtuvat kotona. Vai onko joku sitä mieltä, että uuden kumppanin pitäisi poistua omasta kodistaan tapaamisten ajaksi?



Usein ongelmia syntyy siitä, että äiti ei hyväksy exän uutta parisuhdetta. Helposti siirretään omat eroon ja uuteen kumppaniin liittyvät tunteet lapselle. Lapsi laitetaan valitsemaan puoli.



Ongelmat alkavat liian usein siitä, että näissä tilanteissa lapsesta tulee valtataistelun pelinappula. Valtataistelu on se, mikä tuhoaa lapsen.