Mitä neuvoksi kun lapset alkaneet nirsoilla ja kieltäytyvät syömästä?? Sitten nälkäisinä..
.. kaivavat kaappeja jatkuvasti kun eivät syö silloin kun olisi ruokaa tarjolla. Pienemmällä 3,5-vuotiaalla vieläpä diabetes ja tämä tekee asiasta vielä astetta stressaavamman :(
Mikään ei kelpaa enää kummallekaan, lämpimistä ruoista varsinkaan. Ei keitot, ei kastikkeet, ei makaronilaatikko... isommalla kananmuna-allergia mikä tuo vielä lisää haastetta. Itse olen raskaana melko viimeisilläni ja alkaa tuntua jo tosi väsyttävältä tämä heidän nirsoilunsa.
Aamu- väli- ja iltapalaksikaan ei tahto kelvata mikään. Pitää olla tietynlaista pehmeää leipää mikä ehkä voi kelvata jne. ja tiettyä jogurttia ym ym. Aivan uskomatonta. En ymmärrä mitä olen tehnyt väärin kun ovat noin valikoivia ja nirsoja. En ole tottunut tuollaiseen!
Kommentit (11)
mutta meillä ei saa mitään muuta tilalle. Ruoka-aikana on tarjolla ruokaa ja jos ei maistu, niin olkoot syömättä. Välipalalla on tarjolla sitten vähän niukempi välipala jotta iltaruoka maistuisi.
Mitään ylimääräisiä välipaloja ei meillä anneta ja onneksi vielä toistaiseksi lapsi 4vee tottelee eikä mene itse ilman lupia ottamaan herkkuja.
Meillä on aina ruoka maistunut hyvin ja on ollut ihan kaikkiruokainen, mutta tosiaankin nyt jokuaika sitten on alkanut tuo syömättömyys ja nirsoilu. MUTTA se kuuluu ikään ja toivottavasti menee pian ohi. Ja tottakai pitää käyttää vähän maalaisjärkeä ja katsoa ettei lapsi kuihdu kokonaan pois.
Välillä nirsoilee iltapuuron kanssa, ei tarvitse kun sanoa, että sitten menet nälkäisenä nukkumaan niin johan alkaa uppoamaan.
teillä sokerien kanssa pitää olla tarkkana, eli ymmärrän huolesi. Mutta joku roti pitää olla. Itse en ole ikinä hyväksynyt nirsoilua. Jos ei ole ruoka maittanut, olen ottanut lautasen kylmästi edestä ja ilmoittanut että muuta ei heru. Aina on lautanen "jäähyltä" haluttu takaisin ja kiltisti syöty. ja jos lapsi pöytään tullessaan sanoo yök, en syö niin napautan takasin että ei tarvitse, ole hyvä, nouse pois pöydästä. En siis todellakaan hyväksy tällaista. Meillä on keskusteltu esiitä miten on lapsia jotka näkevät nälkää ja olisivat valtavan kiitollisia kaikesta saamastaan. Sekin on auttanut lapsia ymmärtämään ruuan arvon.
Eivät halua lautasta takaisin. Ja vaikka on puhuttu nälkää näkevistä lapsista ym niin ei se vaikuta heihin lainkaan. Pienemmän takia on pakko olla jotain herkkuja jemmassa (vanukkaita ym) jos ei kertakaikkiaan mitään muuta saa menemään hänelle - eikä usein saakaan.
ap
on sitten varmasti tuo, että sokerien vuoksi on oppinut tuon herkkujemman. Eli jos ei ruoka maita niin hetken päästä saa sokeripitoista. Ongelmallista.Kannattaisiko kokeilla että ei hankkisi vanukkaita vaan niiden tilalla banaaneita ja sokeripitoista mehua jemmassa? Eli siirtyisitte ns. terveellisempiin sokerin nostajiin?
ja 4 lisää vielä äskeiseen että Isäni kanssa auttoi ainakin juuri tämä! Eli jos eläkeläisen saa opetettua irti herkkusyöpöttelystä niin kyllä saa lapsenkin! :D
ja pojan painosta ollaan oltu huolissaan neuvolassa ja saatu ohjeet syöttää runsaasti proteinipitoista ruokaaa... mutta kun pojalle ei tahdo kertakaikkiaan maistua lämmin ruoka ja silloinkin syö yleensä niin että jätää lihat syömättä. Kaikki uusi on aina yöks. Voisi olla syömättä vaikka koko päivän. Ongelmana on myös ollut ettei malta syödä, kun muistaa yhtäkkiä keskeneräisen leikin ja ryntää salamana pöydästä.
Meillä on auttanut jonkinverran maistamispakko. Ja se että ruokapöydässä istutaan niin kauan kun toiset vielä syö. Usein onkin sitten tykännyt ruoasta ja meneekin useampi lusikallinen siinä odotellessa kun toiset syövät. Lempiruokaa eli makaronilaatikkoa onkin sitten yleensä kerran viikossa, sillä silloin syö kunnolla ja ottaa lisääkin. Välipaloiksi olen alkanut laittaa myös proteinipitoisempaa, yogurttia ja leikkelettä tms.
Meillä myös nirsoileva 2-vuotias. Vällillä syö kaikkea mahdollista hyvällä ruokahalulla, mutta sitten tulee kausia ettei mikään kelpaa. Syömiseen pakottamista en kannata, joten annan tenavan olla syömättä ruoka-ajoilla jos niikseen tulee. No, sitten hetken päästä lapsi ruinaa leipää, jugurttia, muroja jne jne. Koitan pysyä tiukkana ettei turhiin välipaloihin sorruttaisi, mutta joskus sitä kitinää ei vaan jaksa kuunnella.
Lapsi on vielä varsin pienipainoinen, joten sitten tulee tietysti huoli siitä, että muksu laihtuu, kun mikään ei meinaa maistua.
Mitään viisasten kiveä asiaan ei ole löytynyt sen enempää neuvolasta kuin kokeneemmilta vanhemmiltakaan. Jotenkin olen jo tottunut tilanteeseen, enkä enää ota asiasta niin stressiä. Kunhan lapsi kasvaa, eikä paino käänny laskuun.
mutta kun pienempi on siis diabeetikko. On nyt 100,5cm pitkä ja painaa vain 15kg.
Ruoanlaitostakaan ei enää osaa nauttia ollenkaan kun tietää etteivät syö. Laitoin kerran lasagnea ja pienempi ei suostunut edes maistamaan :( Kieltäytyi heti valmiiksi. Lihaa välttää muutenkin syömästä. Söisi vain kaikkea hyvää, vanukkaita, hedelmäsoseita, jäätelöä..
ap
Kannattaako ladata kaapit täyteen herkkuja?
En voi vaan uskoa sitä, ettei terve lapsi nälän koittaessa söisi ruokaa...
Diabeetikolle jotain terveellisiä välipaloja, mutta ehdottomasti häneltäkin ne herkut pois. Jos hätä tulee, pistät tietysti sokertin suuhun... terve lapsi puolestaan ei nälkään kuole, eli pistät ruoan jääkaappiin ja tarjoat parin tunnin kuluttua uudelleen.
Ruoan pakkotuputtamiselle sanon ei.
lapset on äärettömän fiksuja, jo muutaman vuoden ikäisen ymmärtää, kun asian perustelee. Täytyy vaan olla johdonmukainen ja sanojensa takana.
ja muistathan, että uusiin makuihin totuttautuminen saattaa kestää jopa 20 maistiaiskertaa!
Ihanko totta teillä 3,5v kantaa jo pehmeää leipä äkaupasta kotiin??
JA hänkö teillä määrää milloin kaapista saa napostella?