Lue keskustelun säännöt.
Mikä tuon lapsen kanssa menee vikaan?
23.06.2009 |
Juuri neljä vuotta täyttänyt poika on aivan mahdoton, ollut jo pitkään, ellei aina.
Mielestäni meillä ovat rutiinit ja kasvatus kunnossa, mutta kaveri on oikea pieni terroristi: satuttaa toisia sylkee ympäriinsä, tekee kaiken oman päänsä mukaan, ei usko mitään, valehtelee jatkuvasti ja kaikesta... Johdonmukaisesti mielestäni kasvatamme, keinoina mm. jäähylle vienti. Ei auta.
Tänäänkin tavallisen päivän, säännöllisen ruoan, ulkoilun , päiväunen ja yhdessä touhuilun jälkeen laitoin lapset sänkyyn kahdeksalta. Poika huutelee yhä sängystään, välillä sylkee lattialle, jne...
Tänään on myös raapinut ja nipistellyt minua, heittänyt täyden lasillisen vettä siskonsa päälle, ämpärillisen hiekkaa naapurin pojan päälle ja mököttänyt noin tuhannesti, karjunut, heittäytynyt maahan ja paiskonut tavaroita.
Kertokaa mitä teen väärin, miksen osaa käsitellä tuota lasta?
Kommentit (7)
Sitten löydettiin oireeton liimakorva. Putkituksen jälkeen lapsi muuttui kuin toiseksi ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaakseni korvat on kyllä katsottu reilu kuukausi pari sitten. Ja jos olisi kiinni korvista, olisi kai mahdoton myös päiväkodissa... :)
tuttavan huonosti käyttäytyvän lapsen käytöshäiriöt jäivät pois kun tämä sai kuulolaitteen. Lapsi ei ollut kuullut juuri mitään ja se vaikutti käytökseen.
Omalla lapsellani on ollut kuulon alenema liimakorvien takia. Käytökseen se ei isommin vaikuttanut mutta lapsi on ollut iloisempi ja aktiivisempi korvien putkituksen jälkeen.
Meidän 5.5 v poika ihan samanlainen. Mekin mielestämme rakastavia ja rajat asettavia vanhempia. Meno on välillä ihan hirveää.
Silti uskon että poika on ihan "normaali". Täytyy vaan jaksaa tätä showta ja toistaa ei ei ja vielä kerran ei. Ohjata ja kasvattaa. Olla luovuttamatta. Rakastaa. Olla vanhempi ja näyttää, että täältä pesee, oot sitten miten hankala vaan tai itket kuinka paljon vaan. Me pidetään rajat ja rakastetaan sua. Silleen se menee.
Täytyy vaan jaksaa tätä showta ja toistaa ei ei ja vielä kerran ei. Ohjata ja kasvattaa. Olla luovuttamatta. Rakastaa. Olla vanhempi ja näyttää, että täältä pesee, oot sitten miten hankala vaan tai itket kuinka paljon vaan. Me pidetään rajat ja rakastetaan sua. Silleen se menee.
Niin totta joka sana. Tämä mielessä huomiseen päivään.
ei ap, mutta samoissa ongelmissa painiva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanmoinen pikkumies meillä kotona. Minulla meni aika kauan ymmärtää, että kyse on temperamentista ja luonteesta. Meillä poika on ihana ja rakastettava, mutta toisaalta niin haastava. Tärkeintä on kaiketi juuri kitkeä sitä ns. huonoa käytöstä, toistaa päivittäin sata kertaa että noin ei saa tehdä, selittää miksi, ohjata kädestä pitäen, kehua kaikista hyvistä asioista, ja kertoa kuinka rakas toinen on.
Ja meillä poika on nyt melkein 7 vuotias, ja viimeiset puoli vuotta on ollut aika kammottavaa. Ei auta kuin vaan yrittää jaksaa, ja tosissaan olla itse se vastuuntuntoinen aikuinen (vaikka välillä tekisi mieli itsekin kiukutella ja mennä samalle tasolle lapsen kanssa).
Voimia!
Poju jaksaa keskittyä hienosti esimerkiksi pitkiin kirjoihin, leikkii hienosti yksin ja useimmiten myös yhdessä toisten kanssa, on vilkas, mutta esimerkiksi päiväkodissa kuulemma ihan tottelevainen lapsi. Vian täytyy siis olla meillä kotona...
ap