Mä oon niin yksinäinen :(
Miehen kanssa suhde poikki ja sekin on nyt armeijassa. mä oon raskaana, puolessa välissä. Paikkakunnalla asun jossa ei asu omia sukulaisia.
En haluaisi muuttaa takaisinkaan kotipaikkakunnalle koska siellä ei ole tulevaisuutta pahemmin.. työt kiven alla jne.
mulla on vaan niin ikävä lapsen tulevaa isää. kaipaisin syliä niin kovasti ja joku sanoisi että rakastaa mua.. Ei ole hyvä olla yksin. Kun miestä nään niin se vaan taputtelee mahaa ja sanoo että onpas se kasvanu ja lähtee kavereittensa kanssa baariin.. Jotenkin on niin lohduton ja yksinäinen olo.. Miten saisin ajan kulumaan ja jaksaisin odottaa lapsen syntymään asti??
Olen vaan sellainen ihminen joka tykkää olla ihmisten keskellä ja saada rupatella.
itku on herkässä :(
Kommentit (10)
monet odottavat äidit ovat päivisin itsekseen, kun miehet töissä. ehkä niistä saisit juttuseuraa?
tsemppiä!
harmillisen nuorena oot(te) ruvennu lapsia tekemään, kun jannu vasta armeijassa. mut voithan sä olla jo ihan aikuinen? mäkin oon miestäni vanhempi...
Jos vaikka saisit kahvilaseuraa täältä!
mutta oma mieheni ei vain ole ollut intissä raskauteni aikana. välillä on hirmu surullisia päiviä ja joskus taas sellaisia että ihmettelee itsekkin mitä oikein surkuttelee. mieheni ei tätä oikein ymmärrä koska normaalisti olen todella iloinen koko ajan enkä vähempää välitä muista. jotenki nää hormoonit vaan heittelee edestakas..
ehkäpä voisit koittaa keksiä jonkun harrastuksen itsellesi tai ottaa helpon lemmikin, esim. kissan sillä niistä on yllättävän paljon apua vaikka eläimiä ovatkin :)
itselläni on ero vireillä ja pienet lapset. Järkyttävää kun luulee elävänsä "täydellistä" perhe elämää rakkaan ihmisen kanssa ja sitten tämä...ei enää hellyyttä ja rakkauden tunnustuksia. Itken iltaisin kun kaipaus on niin kova! eikä yhtään ystävää kenen kanssa puhua =( ja lasten vuoksi on isän kanssa oltava paljon tekemisissä mikä on yhtä tuskaa kun en saa koskea rakastamaani ihmiseen enää!!!
Jämsässä..
itse olen miestä vanhempi. Miehellä tuntuu vaan menojalkaa vipattavan ja minä elä yksinäistä arkea ja yritän saada aikani kulumaan että vauva syntyisi. odottava aika on pitkä
Jämsässä..
itse olen miestä vanhempi. Miehellä tuntuu vaan menojalkaa vipattavan ja minä elä yksinäistä arkea ja yritän saada aikani kulumaan että vauva syntyisi. odottava aika on pitkä
mä oon päivät itekseen kolmen pienen (2v 1v 2vkoa) kans Jkl:n eteläpuolella.. eli seuraa saisit, mutta et valitettavasti syliä ;) suunta vaan on vähän väärä..
Odottavan aika on todellakin pitkä, mutta ku katsoo taaksepäin, n i aika kuluu hurjaa vauhtia..
Minulla tuo olisi ollut ihan selkeä kriteeri miksi en olisi ryhtynyt lasta hankkimaan. Lapsen saanti on niitä koko elämän kokoisia asioita, joihin pitää kummankin olla kunnolla valmis.
En tarkoita pahaa ja toivon sinulle kaikkea hyvää; ihmettelen vain näitä tällaisia kirjoituksia joissa näkyy että hirveän isoja juttuja tehdään ilman kunnon harkintaa (tai mitä minä pitäisin kunnon harkintana.)
Olisitpa Helsingissä niin tarjoutuisin heti seuraksi. Minullakin raskaus puolivälissä ja suhde isään poikki, tosin omasta tahdostani. Pidä lippu korkealla, toivottavasti vauvan syntymän myötä löytyy seuraa muista äideistä!
no asiat eivät vaan mene aina niin kun on toivonut. Raskaus tuli yllätyksenä ja miehellä ei silloin meno jalkaa vipattanut.. nyt on sitten tullut jotain miksi pitää baarissa mennä ja tulla peläten että nyt hän menettää jotain kun lapsi tulee.
Ethän ole kuitenkaan nyt töihin menossa vähään aikaan. Nyt tarvitsisit itsellesi turvaa ja huolenpitoa. Tarve tulee ihan biologisesta syystä. Raskaana olija tarvitsee enemmän hoivaa, kuin muut.