"vanhoista" äideistä
saan aina onnelisuuskohtauksia kun nään vanhempia äitejä kuin itse olen. Saan aina toivoa kun nään 35++/++++++ äitejä/raskaana olevia. Musta on niin kaunista kun vielä vanhempanakin saadaan lapsia! Itse olen vasta 24v pienokaisen äiti ja toivon kovasti että onni potkii minuakin vielä pitkään..
Ei omaa olisi lääkäreiden mukaan pitänyt saada ollenkaan ja lahja tulikin yllättäen:)
En tiedä olenko jotenkin outo, mutta tollasista asioista vaan saan sitä jotain..
Kommentit (14)
laitoin sulkuun ja +++++:D vaikea arvioida naisten ikää kun katsoo tuntematonta;) joten heitin varmaan alakanttiin.. ei tarkoitus loukata.. anteeksi jos tein niin. Musta kukaan äiti ei oikeasti ole liian vanha!;)
vanhempi kuin minä suht nuori;)
ap
minä ymmärsin pointin. Itse 33 v. ja mukava aina nähdä yli 40v.:kin äitejä, itselläkin vielä jotenkin mukamas toivoa saada kolmas lapsi vielä, vaikka ikää jo on. :))
kun ne isovanh sai aikoinaan n 40v iässä mun miehen ja sitten kuolla kupsahtivat eläkkeelle jäätyään. käytännössä miehellä ei koskaan aikuisiässä ole ollut vanhempia tukenaan. Toki tietysti tänä päivänä ihmiset elää vanhoiksi mutta kyllä nuo n 60v isovanhemmat varmaan jaksaa nauttia paremmin lapsenlapsistaan kun jotkut 80v.
Itse ajattelen että olen onneksi löytänyt puolisoni alle 30v ja onneksemme emme jääneet jahkamaan lasten tekemistä (tyyliin ensin ammatit, talot ym) Olen nähnyt turhan monta surullista esimerkkiä kun halutaan kaikki tosi valmiiksi ensin ja sit ruvetaan siinä35v+ iässä toivomaan lapsia eikä niitä tulekaan :(
Siis ymmärrän ettei kaikki löydä puolisoa "ajoissa" joten lapsia tulee myöhään, mutta en ymmärrä jos ensin jahkataan kovasti ja sit myöhään vasta lapsia
nuoria äitejä:) on se niin kaunista se äiteys. Ihan kaikessa iässä! Kerrankin ketju jossa kaksi eri "äiteyden kategoriasta" on harmoniassa! Tällä palstalla juuri liikaa erotellaan ikävällä tavalla eri ikä paino ja vaikka mitä, missä voi olla "huonompi/parempi" höh:)
minä ymmärsin pointin. Itse 33 v. ja mukava aina nähdä yli 40v.:kin äitejä, itselläkin vielä jotenkin mukamas toivoa saada kolmas lapsi vielä, vaikka ikää jo on. :))
Miksei sulla olis toivoa saada vielä kolmas? Olet VASTA 33, hyvin ehtii - vaikka neljännenkin. Joten pane töpinäksi, äläkä jahkaile. :)
MUTTA ei liikaa! moni yli 40 saa lapsia. Eiköhän se teilläkin mene ihan hyvin;) TOIVOEN PARASTA TEILLE! t.ap
Joku sanoi, että nuoremmat isovanhemmat ovat etu. Se on totta, mutta silti minunkaan lapsilla ei ole kuin yksi mummo ja vaari, vaikka nuoria olemme. Niin se elämä ikävä kyllä menee :( Kyllä surettaa lapsien puolesta, mutta ei se nuorena lapsen teko takaa sitä, että ne isovanhemmat ovat läsnä..!
Mukavaa, että on eri-ikäisiä äitejä ja isiä!
Tulee tosi hyvä mieli tällaisista oikeasti aikuismaisista jutuista:) Jokaisessa iässä on omat etunsa ja jokainen ikä on oikea!
t.22 äiti
Minulla 42 vuotias äiti joka suunnitelee uutta vauvaa:) ja miehellä taas 65 vuotiaat vanhemmat. he taas toivovat meille nyt:D
Itse olen nyt 32 ja odotan kakkosta. Hyvät ystäväni ovat kaikki maksimissaan yhden lapsen äitejä ja ollaan ikäkavereita. Jotkut eivät ole vielä edes aloittaneet ja toisilla on ihan pieni nyt. Ei varmasti kenelläkään ole käynyt edes mielessä, että oltaisiin jotenkin menossa yli lapsentekoiän. Vastahan me siihen tultiin, kun eka piti opiskella, hommata työpaikat ja vakiinnuttaa parisuhteet. Olemme parhaassa iässä äitiyteen: vielä nuoria, mutta silti kypsiä aikuisia. Hulluahan se olisi, jos näinkin "fiksut" yksilöt jättäisi lapset tekemättä iän takia...:)
Olen saanut molemmat lapseni yli 40-vuotiaana, ihanaa, että tämä onni minulle suotiin, vielä niinkin "vanhana". Sitä toivomaamme kolmatta ei sitten enää tullutkaan, pitkälti varmasti jo ikäni takia.
Minun yli 80v äitini ja ensi vuoden alussa 90v täyttävä isäni nauttivat näistä ainoista lapsenlapsistaan täysin rinnoin. Jopa hoitavatkin poikiamme välillä, mm nyt heinäkuussa joitakin päiviä, kun päiväkoti on kiinni. Muutenkin tapaavat lapsiamme ainakin kerran-pari viikossa, kun asuvat aika lähellä.
Itseäni selvästi nuoremman mieheni vanhemmat ovat kuusissakymmenissä, asuvat muutaman sadan km päässä ja ovat vielä työelämässä. Varmaan nauttivat lapsenlapsistaan, muttei heistä ole esim. hoitoavuksi ja näkevät lapsenlapsiaan aika harvoin.
olisi jo syytä aloittaa lapsenteko... Ei kukaan ole ikuisesti nuori vaikka nykyään sellainen ajattelutapa tuntuukin olevan muodikasta.
Olen aina ajatellut että se olisi vasta 40 jälkeen. Mikähän on virallinen raja?