Lue keskustelun säännöt.
Rintasyövän sairastaneet, kysymys!
07.07.2009 |
Eli oletteko hankkineet uintiin tarkoitettua irrallista proteesia, entä siihen sopivaa uimapukua? Onko pk-seudulla muita liikeitä kuin Bulevardilla oleva (se A-lla alkava, en muista nimeä) ja Wiipurin korsettiliike jotka myyvät näitä? Tai saako netistä jostain? Äitiäni varten kyselen.
Kommentit (21)
Äiti tykkää uimisesta ja talvella tietty pakko käydä uimahallissa. Ei halua ilman proteesia mennä, kun haava/arpi on ainakin vielä aika hurjan näköinen. Puuttuu varmaan rohkeuttakin siihen, mutta enemmän ajatteli lapsia jotka voisi pelästyä arpea. Leikkaus oli vasta viime huhtikuussa. Luvan uimiseen on kuitenkin saanut. Rekonstruktiosta ei ainakaan nyt ole innostunut. On saanut vähän kammon muutenkin leikkauksiin ja nukutuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun laihduin diaknoosin jälkeen ja sitten lihoin takas kun olin jo saanut ekan proteesin. Käytän sitä pienenpää uidessa ja on proteesi uikkari olemassa.
Myyntipaikoista en osaa sanoa. Mutta liivejä myyvistä liikkeistä saa. Ja myös nettikaupoista. googleta vaikka proteesiliivit tai uimapuku, niin eiköhän löydy.
Siinä mistä ne bussit lähtee ja on teatteri, sellainen pikkuinen sivukatu teatterin luona, siellä myydään peruukkeja ja proteesejakin kai..
Sitä olen tässä yrittänyt, mutta tulee vain se Bulevardin liike joka haulla. Syöpäsairaalasta oli myös ohjeena nämä kaksi liikettä. Onkohan niin, ettei muista löydy. Proteesirintsikoita näyttää löytyvän, mutta uikkareita ei.
T. ap, kuten myös nro 3 oli
Tätini ompeli itse uimapukuunsa kiinni sellasen kevyen vanuproteesin, joka kuivuu nopeasti. On ihan aidon näköinen, eikä tarvinnut ostaa erikseen mitään sikakallista proteesiuikkaria. Ei kyllä mene uimahalliin uimaan, mutta omassa rannassa käy. Minusta voisi kyllä ihan hyvin uimahalliinkin mennä, on siellä pahempiakin kummajaisia kuin yksi tissipuutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syöpäklinikalta saa maksusitoumuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syöpäklinikalta saa maksusitoumuksen.
Kirjoitin vähän töksähtäen. Eli maksusitoumuksen saat sairaalasta. Voit soittaa sinne ja pyytää lähettämään. Tavallisiin uikkareihin voi ommella itse esim. vanhasta t-paidan palasesta pienen taskun, jonne proteesin saa sujautettua. Jos ei omat taidot riitä niin Wiipurin liikkeessä ompelevat. maksaa muistaakseni n. 20€.
Maksusitoumuksen saa tavalliseen proteesiin, ei uimasellaiseen. Näin ainakin äidin papereista sai ymmärtää. Taskun ompelemista itse jo mietittiinkin. Ehkä tuota vanhaa pehmeää proteesia voisi myös kokeilla ompelemalla sen uikkariin, kunhan äiti saa sen varsinaisen proteesin hankittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingin syöpäklinikalta saa maksusitoumuksen uimaproteesiin. Kysäisepä sieltä.
Jos äitisi siis on siellä ollut hoidossa. Jostakin olin näin ymmärtäväni. ;)
Äiti meneekin ihan kohta käymään sosiaalityöntekijän luona syöpäklinikalla, joten ehkä saa näistäkin lisätietoa... Kaikki apu on tervetullutta, äidillä kun on hädin tuskin varaa matkustaa kohta alkaviin sädehoitoihin kaupungin sisäisillä lipuilla :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uimapuvuissa on lisätoppaukset. Itse löysin sellaisen ja oitin vain toppaukset pois ja sujautin proteesin tilalle.
Soita sinne syöpäklinikalle ja kysy siitä uimaproteesista.
Tiesithän, että myös ensimmäiset liivit saa maksusitoumuksella. Itse kävin hakemassa ne syöpäjärjestöjen poliklinikalta. Sekin Bulevardilla.
näköjään kirjoitettiin ;)
Lisään vielä, että se uimapuku on ns. tavallinen.
Voimia äidillesi ja sinulla. Käythän auttamassa mahdollisimman paljon :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaisitko vähän tarkentaa minkälainen apu olisi hyödyllisintä? Kun toki olen yrittänyt olla tukena jne. mutta konkreettisesti en ole ihan kauheasti päässyt kotiin saakka avuksi. Toisaalta äiti pystyy itse hoitamaan päivittäiset jutut ihan helposti. Isäkin oli "sopivasti" ilman töitä juuri pahimpaan aikaan, eli ei äiti yksin kotona ollut.
Suurin ongelma on ollut se, että äiti meni ihan sekaisin diagnoosista ja sen takia tämä on ollut todella raskasta meille kaikille. En jaksa enempää selittää siitä, enkä siis sano, etteikö ihmisen tunteet saisi heitellä.
Isoin konkreettinen apu on lienee ollut se, kun olen ollut sairaalassa tukena, samoin ekalla käynnillä syöpäklinikalla. Vielä enemmän vanhempieni rahatilanteesta johtuen on avuksi ollut varmaankin se, kun maksoin sairaalalaskut ja vähän enemmänkin. Leikkaukseen kun liittyi ongelmia ja ekalla kerralla ei päästy nukutusta pitemmälle. Oli siis kaksi leikkauskertaa toipumisineen.
Mutta ei ollut tarkoitus enempiä vuodattaa :)
http://www.cancer.fi/potilaatjalaheiset/laheisille/
Rintasyöpäyhdistykseltä on mahdollisuus saada tukihenkilö.
Kuvittelin että äitisi on yksineläjä. Tarkoitin lähinnä konkreettista apua; kaupassakäyntiä, imurointiapua sun muuta. Hyvä kun olet ollut sairaalakäynneillä mukana. Itsestäni tiedän, että lääkärin puheet menevät sairastuneelta usein ohi korvien. Siksi ylimääräinen korvapari on hyödyksi.
Jokaisen sairastuneen kohdalla avuntarve on erilainen mutta tämäkin on auttamista kun otat asioista selvää. Sairastuneella ei välttämättä ole siihen voimia ja sitten mm. nettiviidakosta voi olla vaikea löytää oikeaa tietoa.
Jos vanhemmillasi on taloudellisesti tiukkaa niin sosiaalivirasto voi maksaa sairaalalaskut. Kun olet ne jo maksanut niin sanotte, että se oli laina.
Olisi hyvä jos pääsisit mukaan sosiaalihoitajan
luokse.
Ota selvää Rintasyöpäyhdistyksen tukihenkilöistä. usein puhuminen saman kokeneen kanssa auttaa. Yhdistyksellä on myös vertaistapaamisia.
Ja syöpäyhdistyksellä, jonka linkki ylhäällä on neuvontapuhelin. Tutki heidän sivunsa.
Keskustelupalstojakin löytyy jos äitisi olisi niistä kiinnostunut. Mutta ei liikaa kerralla ;)
Tsemppiä!
Syöpäklinikalta on mahdollisuus saada psykologin apua. Se varmasti kannattaa.
Rintasyöpäyhdistyksen tukihenkilö on mielestäni ilmainen ja he ovat vertaisia, siis itse tautiin sairastuneita tavallisia ihmisiä mutta heidät on koulutettu tukihenkilöiksi.
Olen käynyt noilla sivuilla monta kertaa, mutta itse en niistä ihan hirveästi ole saanut irti. Äiti taas ei edes osaa käyttää tietokonetta :) Siinä yksi syy, miksi minä täällä kyselen. Äiti on myös hankala tapaus siinä mielessä, ettei voisi kuvitellakaan mitään vertaisryhmää tms. Luulen, että osittain ei usko niihin suurin asia on äidin ujous mennä tollaisiin mukaan. Tukihenkilö kuulostais aika hyvältä!
Sosiaaliviranomaisen käynti on kai parhaillaan, joten enää en pääse mukaan. Olisi voinut ollakin hyvä idea. Tosin töistä olisi vaikea irrota. Toivottavasti noi laskuhommatkin selviää siellä. Ei sillä enää väliä, vaikken saisi rahoja takaisin. Tärkeintä ois, että tulevaisuuden laskuista selviäis ilman jatkuvaa huolehtimista.
T: Ap
jos äiti suostuis siihenkään. On jotenkin sitä vanhan kansan tyyppiä, että ihminen on hullu, jos tarvitsee psykologia. En usko, että ihan heti lähtee sellaiseen mukaan.
Pitää vielä mainita, että nämä jutut ei ole mun mielikuvitusta, vaan äiti on monelta osin oikeasti erittäin hankala ihminen.
T: Ap
Onneksi syöpäpolilla on pääsääntöisesti ammattitaitoinen ja mukava henkilökunta.
Enkäpä heistä on apua äitisi "jääräpäisyyteen".
Minkä ikäinen äitisi on? n.?
Sen kaksi vuotta kun itse olin ilman rintaa (sitten tehtiin TRAM-rekonstruktio) uin ihan tavallisella uikkarilla ilman proteesia, mutta vain valituissa paikoissa, eli en mennyt yleisiin uimahalleihin tai ruuhkaisille rannoille uikkareissa.
Meidän uimahallissa kyllä käy yksi (40-50-vuotias) nainen, joka ei käytä proteesia lainkaan, pisteet rohkeudesta hänelle, tosin hänellä on todella pienet rinnat toisin kuin minulla oli, joten harva varmaan edes huomaa ettei proteesia ole.
Hankalaa aikaa se oli, joten tsemppiä vaan. Nyt on tosi ihanaa, kun voi käyttää lähes kuinka avokaulaisia vaatteita tahansa, olla ilman liivejä olkaimettomissa, jne. Toki uikkarivalinnassa ja kaikkein avonaisimmissa pitää ottaa arvet huomioon (vatsa-arpikin on tosi iso), mutta kuitenkin.