Mulla on kaikista kusipäisin ukko!

Etkö ole huolissas että jotain kamalaa on tapahtunut?Vai onko tämä provo...?Jos ei niin kai olet yrittänyt häntä tavoittaa?

Meillä ei vetelis tommoinen...ei tasan!

Ja oliskin provo. Ja tiedän ettei mitään ole sattunut, koska auto kadonnut yöllä pihasta.(tänään ollut ainakin tarkoitus olla töissä kasilta aamulla) Ei sillä mitään hätää ole, kusipää se vaan on ja täys paskiainen. Soittanut olen monta kertaa ja joka puhelun jälkeen harmittaa, että pitikin mennä vielä soittamaan tollasen ääliön perään, kun se edes vastaa. Toissa yönä laittoi viestin, kun tiesi et olen jo varmasti nukkumassa. Se uskalla edes puhua mun kans, kun tietää, et on tullut taas vähän töpeksittyä...

meidän pitäis nyt olla järkkäämässä lapsen 1-vuotis juhlia. Teempä senkin nyt sit yksin. Kyllä suututtaa!



Mietin koko seuraavan yön, miten saan sen tunteen nahoissaan, mitä on tullut tehtyä!

kuspää mies joskus. Lähti pe ja tuli tiistai keskiviikko kotiin.. Ei vastannut koskaan puhelimeen eikä mitään.

Ero siitä tuli. Ei sellaista liittoa voinut jatkaa...

Lapsi oli silloin hyvin pieni joten ei hänelle ole ainakaan jäänyt mitään traumoja.

Itse en jaksaisi. Pienen lapsen kanssa vielä. Tsemppiä sulle! Ja ukolle potku takapuoleen! Hän ei ansaitse sinua eikä lasta.

Itse en jaksaisi. Pienen lapsen kanssa vielä. Tsemppiä sulle! Ja ukolle potku takapuoleen! Hän ei ansaitse sinua eikä lasta.

Meillä on kaksi lasta vanhempi 3-vuotias ja nuorempi kohta 1-vuotias. Lasten takia olen yrittänyt kestää miehen käytöstä (vastaavanlaisia tilanteita n.3 puolessa vuodessa). Mutta kyllä nyt taas rupee tuntuun, et sais ukko mennä menojansa. Hulluhan mäkin olen, kun tällästä katselen. Tiedän sen itsekin, kun järkevästi mietin, ettei tollanen paskiainen meitä ansaitse, kun kehtaa meille näin tehdä. Olisi sille ihan oikein, kun jättäsin sen.Saispahan miettiä tekosiaan rauhassa. Jospa vaikka kerrankin tajuas jotain...

Sen päätin, et enää en sille soita. Katotaan kauanko menee, kunnes itse ottaa yhteyttä ja kehtaa naamansa kotona näyttää. Ja mitkä on selitykset tällä kertaa. Todennäkösesti taas se sama rimpsu, kun ennenkin. Tosi turhauttavaa.

kuspää mies joskus. Lähti pe ja tuli tiistai keskiviikko kotiin.. Ei vastannut koskaan puhelimeen eikä mitään.

Ero siitä tuli. Ei sellaista liittoa voinut jatkaa...

Lapsi oli silloin hyvin pieni joten ei hänelle ole ainakaan jäänyt mitään traumoja.

Meillä kai lähinnä se, että tietää töpeksineensä, eikä kehtaa puhua mun kanssa. Pelkää, että otan eron, eikä kestä kuulla sitä. Ei myöskään jaksa kuunnella mun raivoamistani, kun olen niin suunnattoman vihanen ja päästelen suustani mitä sattuu. Antaa mun jokusen päivän raivota kotona itteni väsyksiin sen vastaajan kanssa ja tulee sit häntä koipien välissä kotiin. Ja hullu olen, kun otan.

koska minä kuulemma valitan. Ja minä valitin koska hän ei vastannut puhelimeen.

Hänellä sitten oli toinen nainen mikä toisaalta jopa helpotti oloani kun luulin aina että se viina vie.

Lähdin ilmoittamatta eräänä viikonloppuna ja sain sitten ke viestin että olet nähteeksi muuttanut... Siinä kaikki erodramatiikka mitä meillä oli.

Tästä kaikesta on jo vuosia. Ja tämä mies kävi melkein joka vkl juhlimassa.

Tässä on vielä se, että jos tavat ei pian parane, saavat lapset oppia näkemään sen, miten isään ei voi luottaa. Todennäköisesti hän lupaa yhtä ja tekee kuitenkin toista ja kerta kerran jälkeen lapset saavat pettyä. Samoin saa pettyä äiti, minkä näkeminen saa lasten sydämet murtumaan myös.



Toivottavasti saat tukea jostakin ja tilanne ratkeaa parhain päin.

Sillä kun tuo viinan käyttö menee aina ihan överiksi. Jotenkin tuntuu,että kun kyseessä olisikin toinen nainen, olisi tilanteesta paljon helpompi päästä irti ja heittää ukko pellolle. Lapset onneksi vielä niin pieniä,että eivät asiaa oikein ymmärrä, vaikka myös heidän luottamuksensa pettänyt monesti ja se särkee sydämeni ja tuntuu hurjan pahalta. Minulle kun lapset tärkeintä maailmassa, niin tuntuu pahalta, että joku niinkin läheinen voi pettää lasten luottamuksen ja tehdä kiusaa omalla käyttäytymisellään. Onneksi vanhinkaan lapsi ei vielä ymmärrä, mitä tarkoittaa, kun lupaa tulla huomenna, että onko se nyt seuraava päivä vai kuinka.Elää vielä tässä ja nyt-hetkessä. Sitähän nyt en voi todella tietää, mitä asioista ajattelee ja kuinka paljon huomaa. Luulisin kyllä, että aistii, kun itse olen surullinen. Lasten takia koitan nyt miettiä, mikä paras ratkaisu. Mies muuten hyvä isä, kunnes tulee taas tämä paska kausi ja kaikki menee päin helvettiä.



Pääsitkö itse helposti/nopeasti erosta yli? Itseä hirvittää, jos en pärjääkään lasten kanssa yksin tai en pääse elämässä eteenpäin. Yksinäisyyskin hirvittää. Ja pelkään, kuinka paljon vanhin lapsi ikävöisi isäänsä ja miten hänen poissaolonsa häneen vaikuttaisi. Mies kun tekisi kaikkensa eron jälkeen,että minulla olisi kurja olla ja mahdollisimman hankalaa. Ei varmaan lapsillekaan minun kiusakseni edes soittaisi=(

Vieraissa ne kulkee uskokaa jo.