Siis millasia miehia te ootte oikeen naineet, kun jokatoisella on joku masennus tai muuten henkisesti hairiintyneita tai alkkiksia!

mä oon ainakin nainut pitkiä ja lyhyitä, ja aika köyhiä ja joskus kännisiäkin...

kuvaan olla itkeskelemässä ahdistuneena vuoteessa ;o) Anteeksi kamalasti empatian puutteeni, mutta ei mahda minkään. Siis eikö miehet enää, jos kovasti ottaa pattiin, menekään ottamaan perskännit ja hankkiudu tappeluun esimerkiksi?



Nyt ollaan sitten menossa kohti uutta aikaa ilmeisesti. Loka-Laitinenhan ihmetteli jossain vaiheessa naisten jatkuvaa ruikuttamista ja burn-out-kierrettä. Totesi, että on se ihme, että jotkut toimistorotat sun muut on henkisesti lopussa, mutta missä on esim rekkakuskit ja muut todella rankoissa olosuhteissa työskentelevät miehet? Naisten puolesta on toki sanottava, että monilla alkaa uusi työpäivä kotiinmenon jälkeen vielä.



Mutta nyt sitten ilmeisesti saadaan lisää tasa-arvoa, kun miehetkin alkavat saada paniikkihäiriökohtauksia, ja makaavat sängyssä itkemässä ilman syytä...

Mun mies oli viime talven tosi kireä, väsynyt ja puhumaton. En koe että se ois ollut masennusta, olipahan vaan sosiaalisista suhteista johtuen rankka talvi! Oli ihan ymmärrettävää ettei se jaksanut paljon keskustella henkeviä tai lähteä kotoa mihinkään, syyt jääkööt tässä nyt tarkemmin kertomatta.



miksei mieskin saisi VIIMEINKIN avautua, kertoa tunteistaan, osoittaa pahan mielen? Vuosisatoja on suomalainen mies padonnut kaiken sisälleen.

Menin kyllä naimisiin perusoptimistisen ja elämänmyönteisen, yritteliään nuoren miehen kanssa.

täytyyhän niitä olla keinoja akkujen lataukseen. Mies urheilee ja purkaa hetkellisen vitutuksen esim. rakennuspuuhissa. Jos joku kotona mätää, sanotaan se puolin ja toisin kotona hyvinkin helposti.



Asiassa on kyllä sekin puoli, että jos tiedän miehellä olevan rankkaa - annan hänelle silloin enemmän " tilaa" enkä odota että hoitaisi sillon lapsia tai kotia. Tiedän esim. yhden tutun perheen, jossa molemmat on patalaiskoja, mutta mies kuitenkin sinnittelee töissä - nainen 4,5 + 6v lasten kanssa kotona, eikä aikomustakaan mennä töihin (no ei kyllä ole koulutustakaan). Nainen ei siis tee mitään kotitöitä ja lähtee ovesta ulos samalla kun mies tulee kotiin tai sitten makaa sohvalla ja näin mies hoitaa sitten työn päälle kotihommia minkä jaksaa (jos jaksaa). Ei siis tässä tapauksessa ollenkaan ihme, että mies sairastui masennukseen. Eli osa syy taitaa olla nää laiskat kotiäidit?





t ap

Amisäidit, koulutusputkesta pudonneet ylioppilaat, lähihoitajat, teiniäidit..

Oiskohan kuitenkin niin, että apua yleensä hakevat ne jotka sitä tarvitsevat. Ne joilla on hyvä parisuhde ja kaikilla kaikki kunnossa tuskin kovin usein siitä kertovat täällä palstalla muuten vaan.

Tavallisella ihmisellä ei ole ääretöntä sietokykyä, ja elämä heittää välillä ankarasti paskaa vastaan. Olkaa tosi onnellisia, jos ette ole sitä koskaan joutuneet kokemaan - luultavasti tulee teillekin vielä vastaan.



t. eräs, jonka mies sairasti masennuksen vanhempiensa kuoleman ja oma vakavan sairautensa seurauksena

Sellaisia, jotka eivät mene siitä mistä aita on matalin. Sellaisia, joille perhe, vaimo ja lapset ovat kaikki kaikessa.



T: Romahtaneen miehen vaimo.

Olen itse mennyt naimisiin naimisiin sellaisen miehen kanssa, jonka luulin olevan tasapainossa itsensä kanssa, sairastetun masennuksen olleen taakse jäänyttä elämää. No, ei se ollut, vaan osoittautui pahemmanlaatuiseksi ahdistuneisuudeksi, joka kehittyi pahemmaksi pakko-oireisuudeksi. Kadun kyllä naimisiin menoani, mutta en voi enää sille mitään, että niissä olosuhteissa päätös näytti ihan oikealta.



Aika monet suomalaiset naiset ja miehet, ihan tasapuolisesti, ovat masentuneita ja monet ovat alkoholin liikakäyttäjiä. Totta se on. Nämä ovat suomalaisten kansanongelmia (tai -sairauksia). Yhä useampi on siis naimisissa sellaisen miehen tai naisen kanssa, jonka tasapaino heittää. Ja se voi olla kyllä ihan kuka tahansa, joka näihin ongelmiin joutuu, jopa itse ap tai hänen miehensä.

Mistä näitä deekuja ja masentuneita miehiä oikein löydätte ?

miten ap ja muut- entä jos oma lapsi sairastuisi masennukseen tms. Välit poikki vaan mokoman ihmisraunion kanssa? ei siinä paljon rakkaus paina, kun äiti ansaitsee jotain parempaa..

Mun mies alkoi oireilla, kun appi sairastui ja anoppi oli huonossa kunnossa jo ennestään. Mies sitten hoiti vanhempiaan ja minä tietysti myös. Meillä oli silloin kaksi pientä lasta ja rakennettiin.



Kaikesta mies halusi suoritua mahdollisimman hyvin; vanhemmille piti olla kaikki parasta, lasten kanssa halusi viettä paljon aikaa ja teki kotitöitä, rakentaminen vei aikaa. Kaiken lisäksi hän oli huolissaan minun jaksamisestani...



Minä autoin miestä mikä kerkesin, toisin kuin esim. käly, jota ei vanhempansa kiinnosta.



Puoli vuotta mies jaksoi ja sitten tuli ensimmäinen paha paniikkikohtaus. Itse olin melkein helpottunut siitä, että tuli jokin käänne joka pakotti miehen ajattelemaan välillä itseäänkin. Lääkkeillä ja terapialla selvittiin, ja nyt kaikki on hyvin.



Että tällaisen miehen minä nain, enkä ole koskaan katunut.



Ja voi pyhä mylväys mitä idiootteja täällä liikkuu...

mitäs siihen vittuilisit?

Vaikkapa kadulta ja kukaa ei varmaankaan ekaksi tiedustele, onko ihminen tasapainoinen vai ei.

ja jokin asia elämässä (harvoin mikään nalkuttava akka - elämässä tulee vastaan vakavempiakin asioita, ihan tiedoksi kaikille pumpulissa kasvaneille) voi viedä tasapainon.



Kukaan ei niin hullu kuin ihminen, joka kuvittelee olevansa 100% täysjärkinen, tasapainoinen, terve ja vahva.

meistä ei varmaan ole miehet masentuneita tms., mutta eihän siitä tehdä avauksia tyyliin " mieheni voi aina ihan hyvin" , mitä pointtia siinä olisi muka. Mutta se kellä ei voi puoliso hyvin, ehkä hänellä on tarve hakea vertaistukea, apua jne. juuri näin nimettömänä, ymmärrän ihan hyvin.

Ihminen, joka pitää kulisseja ylhäällä sen takia, mitä ehkä naapuri tai yhteiskunta tai av- mammat sanoo, on mielestäni sairaampi kuin se, joka oikeasti pystyy kertomaan, miten pahalta tuntuu.



Tälläisellä menee kauemmin toipua ja mitää vikaa teidän mielestä on herkässä, rohkeassa, kiltissä, tunnollisessa ja ahkerassa miehessä?



Ja miksi mies pitäisi lempata, jos hän sitten osoittautuukin herkäksi ihmiseksi?



Eri asia tietenkin, jos todella mielenvikainen tappaja tai alkkari tai narkomaani.







-23-

Siis sellaisia, jotka miettivät omaa osuutta tässä elämässä ja miettivät myös muiden napaa, eivätkä toimi itsekkäästi muita syöden.



Tälläiset ihmiset vaipuvat masennukseen herkästi.



Hermoheikoista en edes puhunut. Sellainen ihminen ei ole masentunut, vaan hullu.



-23-