Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi en voi olla onnellinen ystäväni puolesta?

Vierailija
21.06.2009 |

Minun paras ystäväni on ollut noin kaksi vuotta parisuhteessa, sitä ennen piiiiitkäään onneton sinkku. Löysi ihanan miehen ja teki kerralla kaiken, kihlat & naimisiin meno & lapsi. Itse olen ollut jo pitkään naimisissa ja yhdessä unelmieni miehen kanssa ja meillekin tulossa lapsi.



Olen tuntenut ystäväni lapsuudesta saakka ja olemme kokeneet kaiken yhdessä, ala-yläasteet, teini-iät, täysi-ikäisyyden, villit baarivuodet yms.



Mä en käsitä miten mun on niin vaikea olla onnellinen kaverini puolesta, nyt kun hänelläkin menee loistavasti! Toki olen hänen kanssaan iloinnut 100% hänen nykyisestä elämästä ja ollaan yhdessä puhuttu, että vihdoin hänen elämänsä kukoistaa yms. Mutta sisimmissäni tunnen aina pistoksen, että miksi hänellä menee hyvin. MIKSIKÖHÄN????? Itselläni menee yhtä hyvin ja haluaisin olla aidosti onnellinen myös hyvän ystäväni puolesta. Ja yritän tehdä kaikkeni, että pääsen tästä inhottavasta tunteesta pois.



Minulla on myös kaksi muuta hyvää ystävää (melkein yhtä hyvää kuin paras ystäväni) ja heilläkin menee todella hyvin, mutten silti kadehdi/harmittele heidän kohdalla samalla tavalla. Tämä koskee vain tätä yhtä kaveria. Ja sitten ystäviini kuuluu edelleen onnettomia sinkkunaisia ja heille toivon "aidosti" tulevaa onnea, että löytäisivät miehen ja saisivat perheen, joka olisi heidän unelmansa. Heidän kohdalla en varmasti tuntisi tätä samaa, kuin mitä parhaan ystäväni kohdalla.



En ymmärrä mistä tämä tunne johtuu. Osaako joku valaista asiaa. Tunnen olevani aivan paska ja huono ihminen. Mutta yritän silti olla parhaalle ystävälleni se paras ystävä edelleen.

Kommentit (39)

Vierailija
1/39 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

että miksi kateus kohdistuu vain tiettyyn henkilöön. Ehkä hänellä on sellaisia ominaisuuksia joita salaa ihailet ja myöskin siten kadehdit. Sellaisia ominaisuuksia mitä niillä muilla ei ole.

Vierailija
2/39 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikket sitä ihan ehkä tiedosta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/39 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

paskiainen joka haluaa tuntea itsensä paremmaksi kuin muut, millä tahansa säälittävällä tavalla.

Vierailija
4/39 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ystävässäsi jokin ärsyttäväkin piirre.. Oletteko todella kaikessa parhaat ystävät? Tai ehkä juuri se läheisyys tekee tuon, melkein niin kuin sisarkateutta. Et kyllä huonolta paskiaiselta kuulosta, haluat tunteen pois, analysoit sitä, etkä ajattele muista samalla tavalla.

Vierailija
5/39 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen auttanut kavereita hyvin paljon aikanaan kaikella tavalla, ehkä jopa enemmän kuin he minua.



Luulen myös, että pelkään ystäväni menettämistä.. tai siis sillai, että hän on ollut aina ennen tavallaan "minua varten". Siis sinkku, jolla ollut aina aikaa minulle. Nyt hänellä on myös perhe, joka vie suurimman osan ajasta ja meidän keskustelutuokiot ovat tietysti vähentyneet.



Enkä ole kateellinen ystäväni millekään luonteenpiirteelle tms.



Kiitos kommenteista. Kiva kuulla ulkopulista mielipidettä asiasta.

Vierailija
6/39 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kavereiden puolesta. En tiedä mistä se johtuu, omassa elämässä kaikki "täydellisesti". Olen miettinyt asiaa paljon, mutta tiedostaminenkaan ei tätä asiaa muuta. Siihen tiedostaminen kuitenkin auttaa, että pystyn kuitenkin "esittämään" iloista ja jos pahoja ajatuksia hiipii mieleen, niin pystyn sulkemaan ne pois miettimällä muuta. Luulen, että ongelmani perustuu johonkin lapsuuden "traumoihin", koska äitini on pahansuopa ja mielenterveysongelmainen. Ehkä joku terapia tekisi terää, mutta niin kuin sanottu pystyn kyllä elämään tämän asian kanssa eikä se häiritse ihmissuhteitani. Mutta olisihan se mukavaa, jos pystyisi aidosti olemaan onnellinen ystävien puolesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/39 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen auttanut kavereita hyvin paljon aikanaan kaikella tavalla, ehkä jopa enemmän kuin he minua. Luulen myös, että pelkään ystäväni menettämistä.. tai siis sillai, että hän on ollut aina ennen tavallaan "minua varten". Siis sinkku, jolla ollut aina aikaa minulle. Nyt hänellä on myös perhe, joka vie suurimman osan ajasta ja meidän keskustelutuokiot ovat tietysti vähentyneet. Enkä ole kateellinen ystäväni millekään luonteenpiirteelle tms. Kiitos kommenteista. Kiva kuulla ulkopulista mielipidettä asiasta.

Ai, että joku olisi sinua VARTEN? Mitäs se oli jos ei itsekkyyttä?

Vierailija
8/39 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet varmaan verrannut itseäsi tähän "ex-luuseri -sinkkuun" aikaisemmin ja tuntenut ylemmyyttä/ paremmuutta. Nyt ystävälläsi on kaikki hyvin ja on samalla viivalla kanssasi.



Ehkä sinulla itselläsi ei menekään niin hyvin kuin annat olettaa, ehkä ystävälläsi menee jopa paremmin.



Monilla naisilla on vaikeuksia olla onnellisia ystävien puolesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/39 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kai sä jollain sairaalla tavalla nautit siitä että sinulla meni paremmin ja sait tulea ystävääsi hänen surkeassa elämässään ja siitä että ajattelit ystäväsi kadehtivan sinun täydellistä elämääsi. nautit täydellisen elämäsi esittelystä ja hehkutuksesta, mutta nyt hän sileä on mennyt teho

Nyt et voi tuntea itseäsi paremmaksi. Olet varmaan verrannut itseäsi tähän "ex-luuseri -sinkkuun" aikaisemmin ja tuntenut ylemmyyttä/ paremmuutta. Nyt ystävälläsi on kaikki hyvin ja on samalla viivalla kanssasi. Ehkä sinulla itselläsi ei menekään niin hyvin kuin annat olettaa, ehkä ystävälläsi menee jopa paremmin. Monilla naisilla on vaikeuksia olla onnellisia ystävien puolesta.

Vierailija
10/39 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja ystäväni seurusteli niin en kyllä tuntenut itseäni kertaakaan luuseriksi enkä kadehtinut kertaakaan ystäväni onnea. Mutta meitä on moneen junaan:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/39 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ystävääni. Ja minulla menee oikeasti ja aidosti todella hyvin elämässäni. Voisin kyllä myöntää sen täällä palstalla nimettömänä, jos ei menisi. :)



Ja onhan mulla tälläkin hetkellä yksi todella onneton sinkku ystävä (ja vielä hyvä ystävä), jolle toivon vain parasta, enkä todellakaan olisi harmissani, jos hän löytäisi miehen yms. Tämä tunne on vain tämän yhden, parhaan, ystäväni kohdalla. Sitähän mä ihmettelenkin!!!



7 vastaaja. Kiva kuulla, että löytyy samanlainen. Olisi kiva kuulla vielä sulta enemmän vastausta asiaan. Tai siis oletko sä kateellinen kaverillesi tai toivotko salaa, että hänellä menisi huonommin vai miten sulla ilmenee se, ettet voi iloita heidän onnestaan?



Mulla ei ainakaan ole mitään lapsuuden traumaa tai muutakaan.



Yritän pyrkiä tästä tunteesta irti ja onneksi mun ystäväni ei todellakaan tiedä näitä mun tyhmiä tunteita, vaan tuntee vain sen, että iloitsen hänen kanssaan hänen ihanasta elämästään ja se on tärkeintä.



ap

Vierailija
12/39 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko sillä paremman näköinen mies kun sulla?;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/39 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Päin vastoin. Silloin kun ystäväni oli sinkku, yritin puhua hänelle mahdollisimman vähän minun parisuhteestani tai ihanasta miehestäni. Keskityin aika paljon hänen elämäänsä ja puhuttiin kaikesta taivaan ja maan väliltä. Olin innoissani hänen kanssaan, kun hän hankki koiran yksinäisyyteen. Yritin siis tuoda mahdollisimman vähän esille omaa ihanaa parisuhdettani ja onneani, juuri siksi, ettei kaverilleni tulisi pahaa mieltä.



Toki hän aina kyseli, että miten teillä menee ja silloin sanoin kyllä miten asia oli, mutta yleensä aina ystäväni otti asian puheeksi. Pyysin häntä usein meidän mukaan ja huomioin silloin ystävääni enkä todellakaan kiehnännyt mieheni kainalossa, vaikka olisin halunnut. Joten olen kyllä aina ottanut ystäväni huomioon, enkä todellakaan ole esitellyt hänelle minun elämääni ja ihanaa parisuhdetta!



ap

Vierailija
14/39 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ystäväni on omalla tavallaan kauniimpi kuin minä, mutta toisaalta taas ei. En siis haluaisi olla hänen näköinen millään osa-alueella. :)



Ja mielestäni minun mieheni on komeampi. :) Kuten varmaan ystäväni mielestä hänen miehensä. Meillä ei nuo mies ihanteet ole aina menneet oikein yksiin.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/39 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

aika säälittävältä. Ehkä sä olet kovin epäitsenäinen ja epävarma ihminen joka ei pärjää eikä tunne itseään miksikään ilman miestä. Ehkä se kadehtimasi henkilö omaa myös oman elämän eikä määritä kaikkea pelkästään miehen kautta. Sun elämäsi taitaa perustua liikaa parisuhteeseen ja mieheen. Mitäs jos se mies vaikka jättää sut joskus? Pystytkö elämään ihan vaan yksinäsi?

Vierailija
16/39 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

koska mä en pysty oikein iloitsemaan kenenkään puolesta, paitsi oman perheen ja lähisukulaisten puolesta. Sulla liittynee asia vain suhteeseesi tuohon yhteen henkilöön, mulla on jotain enemmän "pielessä". Mulla on tosiaan ollut niin pimeä äiti, että ihme, että tässä ollaan näinkin täysjärkisiä.



Sanotaan näin, että sellaisille kavereille, joilla menee tosiaan huonosti, niin kyllä toivon aidosti parannusta ja iloitsen aidosti, jos he saavat jonkun asian kuntoon, mutta sitten sellaisilla perusihmisillä kuten me, niin heidän iloiset tapahtumansa aiheuttavat enemmän negatiivisia fiiliksiä kuin positiivisiä. Ja taas epäonni positiivisa fiiliksiä ellei kyse ole jostain ihan kamalasta, kuten kuolemasta tai vakavasta sairastumisesta. Rajansa munkin pahansuopuudella. Enkä ikinä koskaan iloitse lapsen kärsimyksestä.



Mutta olen ajatellut, että jotain kateutta tämä täytyy olla. siis vaikka olen täysin tyytyväinen omaan elämääni. Siis jotain niin alitajuntaista, etten siihen millään pääse kiinni. Luulen, että joku psykoanalyysi olisi ainoa tapa selvittää tämän juuret. Itse asiassa en myöskään oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa, eikä kukaan tiedä tätä. Ulospäin olen ihan normaali ihminen, jopa pidetty. Olenkin miettinyt, kärsiiköhän moni muukin tästä samasta asiasta.



T: 7

Vierailija
17/39 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaverin ulkonäkö ja miehen ulkonäkö arvioitu....Puhdasta KATEUTTA!



Onko sinulta jotain pois, kun kaverisi on saavuttanut saman onnen kuin sinä? Toivotko, että kaverisi menettäisi onnensa? Pystytkö itse vastaamaan kysymykseen, että miksi juuri tämä parhaan kaverisi onni niin kaivelee sinua?



Vierailija
18/39 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuli vain mieleen jos tämä on jotain nuoruuteen ja lapselliseen kateuteen liittyvää..?

Vierailija
19/39 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun mielestä oot normaali tunteva ja pohdiskeleva kaveri. Mutta mistä tuntemuksesi sitten johtuvat? Itse oon omassa kaverisuhteessani miettinyt, olenko kateellinen, pelkäänkö menettäväni ystäväni, olenko yksinäinen, olenko itsekäs, maailman napa. Ehkä se on sekoitus kaikkea noita mutta sen ainakin tiedän, että aina kun ystäväni on parisuhteessa, hän ei ota yhteyttä juuri keneenkään. Ei minuun eikä keneenkään muuhunkaan. Hän ei kerro asioitaan (siis ihan tavallisia asioita, joita kerrotaan ystävälle esim. lähdemme lomamatkalle). Sitten kun hän on sinkku, hän kertoo noita asioitaan ja pitää yhteyttä. Itse pidän yhteyttä ystäviini huolimatta perheestäni. Onko sinulla vastaavaa?

Vierailija
20/39 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

että siksi että ystävättäresi miehellä on isompi kyrpä.



Olette keskustelleet näistä asioista seurustelun alkuvaiheessa ja on kehunut mittavaa varustusta sekä hyviä seksitaitoja. Ehkä itselläsi on pienimunainen ja vähemmän taitava mies sängyssäsi.



Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän neljä kahdeksan