Lue keskustelun säännöt.
Miksi en voi olla onnellinen ystäväni puolesta?
21.06.2009 |
Minun paras ystäväni on ollut noin kaksi vuotta parisuhteessa, sitä ennen piiiiitkäään onneton sinkku. Löysi ihanan miehen ja teki kerralla kaiken, kihlat & naimisiin meno & lapsi. Itse olen ollut jo pitkään naimisissa ja yhdessä unelmieni miehen kanssa ja meillekin tulossa lapsi.
Olen tuntenut ystäväni lapsuudesta saakka ja olemme kokeneet kaiken yhdessä, ala-yläasteet, teini-iät, täysi-ikäisyyden, villit baarivuodet yms.
Mä en käsitä miten mun on niin vaikea olla onnellinen kaverini puolesta, nyt kun hänelläkin menee loistavasti! Toki olen hänen kanssaan iloinnut 100% hänen nykyisestä elämästä ja ollaan yhdessä puhuttu, että vihdoin hänen elämänsä kukoistaa yms. Mutta sisimmissäni tunnen aina pistoksen, että miksi hänellä menee hyvin. MIKSIKÖHÄN????? Itselläni menee yhtä hyvin ja haluaisin olla aidosti onnellinen myös hyvän ystäväni puolesta. Ja yritän tehdä kaikkeni, että pääsen tästä inhottavasta tunteesta pois.
Minulla on myös kaksi muuta hyvää ystävää (melkein yhtä hyvää kuin paras ystäväni) ja heilläkin menee todella hyvin, mutten silti kadehdi/harmittele heidän kohdalla samalla tavalla. Tämä koskee vain tätä yhtä kaveria. Ja sitten ystäviini kuuluu edelleen onnettomia sinkkunaisia ja heille toivon "aidosti" tulevaa onnea, että löytäisivät miehen ja saisivat perheen, joka olisi heidän unelmansa. Heidän kohdalla en varmasti tuntisi tätä samaa, kuin mitä parhaan ystäväni kohdalla.
En ymmärrä mistä tämä tunne johtuu. Osaako joku valaista asiaa. Tunnen olevani aivan paska ja huono ihminen. Mutta yritän silti olla parhaalle ystävälleni se paras ystävä edelleen.
Kommentit (39)
Sait aikaan hyvät naurut täällä päässä! Tuo ei pidä kyllä paikkaansa, koska mun miehellä on ISO KALU. Siis oikeesti turhankin iso, joten jos jostain kadehtisin ystäväni miestä, niin siitä, että sillä on pienempi kalu. :) :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ketjussa ap:n osalta silmään oli tarve kertoa ne kaikki hyvät asiat elämässä. Ehkä et kehuskele, tai ehkä vähän kehuskeletkin mutta KUKAAN ei kukaan ole täydellinen. Ja ilmeisesti se puoli joka ei sinussa ole täydellinen herättää jotain närää sinussa, joka toisissa taas on vahvempi puoli kuin sinussa. Ehkäpä se luonteesi heikkous on juuri se, että sinä et osaa olla onnellinen toisten puolesta kun taas toiset osaavat olla onnellisia sinun puolestasi. Uskon, että totuuden tiedät kyllä sisimmässäsi mutta et vain myönnä sitä.
jokin mättää. Ehkä luonteesi ei olekaan pohjimmiltaan niin herttainen, kuin kaverisi ja työkaverisi luulevat. Onko tämä kadehtimasi kaveri herttainen ja mukava, sellainen joka itsekin haluaisit olla.
epätoivoinen sinkku, jotta pääset loistamaan erinomaisuuttasi. Pääasiahan on se, että naisella on isomulkkuinen mies, muusta sitten niin väliä.
komeampi ja sillä on varmasti isompi mulkku kuin ystävän miehellä. Luepa kirjoituksesi, joissa vertaat itseäsi ystävääsi koko ajan ja varmistelet paremmuuttasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä. Jos tämä ei ole provo, ap kehuskelee ja vertaa itseään liikaa väittääkseen ettei tiedä mistä on kyse eikä muka ymmärrä itseään.
vaikka sinun olisi mielestäsi pitänyt(pidemmän seurustelusuhteen takia) synnyttää ekana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap koskaan epäillyt, että sulla olisi, edes pieniä mielenterveysongelmia? Onko sulla masennusta, ahdistusta, unettomuutta yms. Ehkä vika on sun mielenterveydessä?
Onko kenties vaikeuksia lapsen saannissa? Kaverillas on jo lapsi, eikö sulla vieläkään ole, vaikka olette pitkään yrittäneet...Vai saiko ystävättäresi pojan, jota aina toivoit, mutta tuli vaan tyttöjä....Taitaa olla, että ystävättärelläsi on joku asia, mitä sinulla ei ole, mutta pitäisi mielestäsi olla..Olihan ysäväsi niin pitkään reppana, ja nyt mennyt ohitsesi parissa vuodessa ja nyt sä olet se reppana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meneekö sinulla oikeasti niin hyvin kuin haluat uskoa? Jos omassa elämässäsi onkin jotain vikaa, ja parhaan ystävän täydellinen elämä siksi harmittaa? Jos kuitenkin kadehdit ystävääsi jostain? Sillä jostainhan se johtuu, ettet pysty olemaan iloinen hänen puolestaan, vaan sisimmässäsi haluaisit, että hänellä menisi edelleen yhtä huonosti kuin ennenkin.
täällä ei kannata pohdiskella mitään elämästä ja ihmissuhteista. ;)
T. 21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai hiljattain jonkun ihmisen jonka olisit halunnut olevan elämässäsi ja toisilla kyseinen henkilö on elämässä? Koetko, että olet jäänyt jostain paitsi joka ystävälläsi on? Mikä ylipäätään on asia joka hieman harmittaa omassa elämässäsi?
Voi teitä ihmiset, teistä saan niin monet mukavat hetket kyllä päivittäin :)
Ettäkö ap on itsekäs mielenterveyspotilas, yhdessä pienikyrpäisen miehen kanssa, masentunut luuseri, kehuskelee ulkonäöllään jne.?
Ihan normaali tyyppi, joka kypsästi pohtii sitä, miksi ei osaa olla täysin onnellinen ystävänsä puolesta. Tiedostaa hienosti tilanteen ja pyrkii muuttamaan sitä.
Ootte te kyllä sellasia vekkuleita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomattomia ketjuja välillä tulee vastaan tällä palstalla, siksi kai minäkin lapseton sinkku täällä surffailen. Av ei petä!
Ootte te kyllä sellasia vekkuleita!
Ap:ta harmittaa se, että tuttava teki kaiken nopealla aikataululla, parissa vuodessa kihlat & häät ja lapsi. Aplla tähän kaikkeen meni kenties vuosikymmeniä.
Tuttava siis sai kaiken liian helpolla ja liian nopeasti, kun taas ap teki asiat pitkää hartaasti ja ehkä tuskienkin kautta. Ap:lla oli kenties vaikeuksia tulla raskaaksi, kun tuttava tuli heti. Sekö sun ongelma on???????
Juu, muakin alkaa jo hymyilyttään tämä keskustelu. :) Kiitos vaan niille muutamille, joiden vastaukset olivat oikein hyviä ja ns. kannustavia.
En ole mieleterveysongelmainen. Ei ole koskaan ollut aihetta epäilyyn. :)
Ja valitettavasti ei ystävälläni ole mitään, mitä kadehtisin. Raskaaksi tuleminen oli kummallekin helppoa yms. Tämä keskustelu on jo mennyt ihan uriltaan, joten en jaksa enää vastailla tähän.
Ja ei ole muuten tarkoitus kehuskella esim. mieheni munan kokoa. Se on vaan tosi asia, jota olemme ystäväpiirissä naureskellut, että miehelläni on TODELLA iso. Kulkee suvussa, eikä se siis ole pelkästään hyvä asia, pienempikin kelpaisi.
Ja ystävälläni ja minulla on ihan eri miesmaku, joten siksi mielestäni mieheni on komeampi kuten varmaan ystäväni mielestä hänen miehensä on komeampi.
Ja olen hyvin tyytyväinen siihen, että ystäväni sai lapsen ennen minua. Siitä en ole kateellinen tms. ollenkaan. Ikäeroa lapsillemme tulee noin 2 kuukautta, joten on aivan huippua, että kummallakin on lapsi. Ja en tiennyt kaverini raskaudesta vielä, kun itse päätimme aloittaa lapsen yrityksen. :)
Mutta kivaa sunnuntaipäivän jatkoa, mä häippäsen nyt palstalta!
Aluksi minä asuin avoliitossa. ystäväni kävi panemassa mieheni kanssa.
Heitin miehen pihalle ja annoin ystävälleni anteeksi.
Ystäväni alkoi seurustella serkkupoikani kanssa ja teki 2 lasta. Olen toisen lapsen kummi. Autoin häntä paljon ja olin ainoa tuki kun muut sinkkukaverit hylkäsi. Kuuntelin heidän onneaan ja elin matkassa.
Olin jo piintynyt vanhapiika ja varma, etten ikinä mene naimisiin. Sitten yhtäkkiä vain tapasin elämäni miehen ja vuoden sisällä menimme naimisiin ja aloin odottaa esikoista.
Ja kas, ystäväni ei ollutkaan onnellinen enää. Kirjoitteli minulle rehellisiä kirjeitä, kuinka on kateellinen minulle kun minulla menee niin hyvin. Mieheni kertoi, että oli yrittänyt iskeä häntä jne...
Ystäväni jäi, koska en vain jaksanut kuunnella hänen juttujaan siitä, kuinka hän on kateellinen kun saan nyt elää sitä huumavaihetta, minkä hän on jo elänyt ja jos minulla meneekin paremmin.
Siitä kunnioitan ex-ystävääni, että hän oli ainakin rehellinen, eikä leikkinyt onnellista puolestani vaan rehellisesti sanoi olevansa kateellinen ja yritti miestäni iskemällä rikkoa välimme, kuten teki edellisessä liitossani.
- ystävälläsi on isompimulkkuinen mies
tai jos ei oo se panee ainakin paremmin
- sulla heittää päässä ja olet mielenterveysongelmainen
- teillä on pienempi talo tai ainakin halvempi, huonommalta asuinalueelta
- sun ammatti on kehnompi kuin ystäväsi tai ainakin ystäväsi mies on paremmin palkatussa ammatissa kuin omasi
En mä kuulkaas elä vain miehen kautta. Olenhän mäkin ollut eri parisuhteissa, välillä ollut sinkkukin pari vuotta putkeen. Ja varmasti pärjäisin elämässä, vaikka mies jättäisikin. Minulla on laaja ystäväpiiri, ihanat vanhemmat ja siskon perhe. Olen kuitenkin ulospäin suuntaunut, ystävällinen ja iloinen, pidetty ihminen niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Ja tämä ei ole mitään omaa kehua, vaan olen saanut kuulla tämän ystäviltäni, opiskelpaikassani ja myös lähiaikoina pomoltani.
Olen jo yli 30v, joten en mikään "nuori" enää... :)