Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko tämä enää "normaalia"?

Vierailija
20.06.2009 |

Mieheni juo melkein joka viikonloppu. Viime viikonloppunakin oli molempina iltoina ravintolassa. (aina ei mene ravintolaan vaan juo myös kotona). Nyt juhannuksena on juonut joka päivä. Tänäänkin oltiin tuttavaperheen luona kylässä ja sinne mies jäi. Myös ensi viikonlopuksi hänellä on menoa kavereiden kanssa ja juominen kuuluu ohjelmaan tietenkin. Meillä on lapsia. Olenko siis tyhmä kun katselen tuollaista? Puhe ei auta, kaikkea olen yrittänyt. Viikolla meillä kaikki suht ok, minä olen kyllä se joka lapset hoitaa. Missä teillä muilla "raja" kulkee?

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
20.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka lasin viiniä joka ilta, mutta humalajuomista en ollenkaan. Saa juoda sen verran, että tulee ilonen olo, mutta inhoan sammaltavaa puhetta, lasittunutta katsetta ja kompurointia.

Vierailija
2/13 |
20.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asia ei parane, se pahenee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
20.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta minä nyt oon sinänsä huono sanomaan mitään kun mieheni ei juo juuri koskaan. Minusta tuo nyt kuitenkin liikaa, etenkin kun on perhe rakastettavana.

Vierailija
4/13 |
20.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

että pahenee. Olen asiasta sanonut satoja kertoja, mutta tuntuu että puhun seinille. Olen aina vannonut lähteväni, mutten kuitenkaan lähde. Välillä olen päivän pois lasten kanssa enkä vastaa puhelimeen, mutta kierolla konstilla saa aina houkuteltua minut takaisin kotiin. ap

Vierailija
5/13 |
20.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voimia sulle- en osaa neuvoa. Uskon, että itse tiedät vastauksen parhaiten kysymykseesi.

Vierailija
6/13 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sain 5-vuotta sitten ystävältäni samassa tilanteessa oltuani, oli: Ota lapset ja lähde, vielä kun kerkeät elämään omaakin elämääsi ;)

Tuntui aivan kamalalle silloin ja muutamat kuukaudet sen jälkeenkin. Itkua vääntäen pidin itseni kurissa, että en palannut lupauksia aina pettävän miehen luokse, ja en palannut!

Nyt 3 onnellista vuotta uuden miehen kanssa takana, ja en olisi uskonut 5- vuotta sitten, että tällaista elämääkin voi olla olemassa. Mies rakastaa minua ylikaiken ja myös lapsiani jne..

(vaikka myös silloinen miehenikin rakasti, mutta enemän sitä pulloa viikonloppuisin) vaikka ei ollut koskaan väkivaltainen tai korottanut ääntään jne.. mut pelkkä viinalla lutraaminen riittä, en katsoisi enään koskaan moista.



Tsemppiä elämään ja päätöksii, kyllä sinä ja lapsesi pärjäätte hyvin :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapselle siis. Eli mies valitkoon. Selvitä sille että alkoholi rikkoo perheenne, ja sinä ja lapset lähdette. Hän saa jatkaa perhe-elämää, mutta ilman alkoholia. Muista että sinä et voi häntä pätkääkään muuttaa, vain hän itse voi.

Vierailija
8/13 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivoin kovasti jo n 5-vuotiaana, että minä olisin päässyt vaikka lastenkotiin. Ole kiltti ja lähde lastesi takia kun olet vielä itse kunnossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Isäni kuoli kun olin 11 vuotias. Sisarpuoleni ovat vieläkin "kateellisia/katkeria" normaaliin perhe elämääni.



Isäni käytti alkoholia, kuvaavimpana ehkä "tuuri juoppo" Eli 2-4 krt / vuosi saattoi lähteä lontooseen tai tapiolaan tai lappiin pariksi viikoksi juomaan. Muun ajan vuodesta kävi töissä (en sano normaalisti, oli yrittäjä ja työpäivät välillä 12h) ja vietettiin normaalia perhe elämää. Itselläni on hyvät muistot lapsuudesta ja yhteisistä perhejuhlista. Äitini oli vahva ihminen ja olimme paljon myös isovanhempieni kanssa. Muistan nähneeni isäni vain kerran horjuvana kotiin tullessaan. Jos äitini ei olisi kestänyt noita alkokausia, ei isäni varmaan olisi jaksanut elää suurinta osaa elämästään selvin päin. Minulla ei olisi ollut varakasta perheystävien ja sukulaisten täyttämää lapsuutta. Yhteisiä perhe/sukulais lomia ei olisi varmaan vietetty niin paljon.

Ja isäni kuoleman jälkeen äitinikin muuttui, jäi kotiäidiksi. Ei jaksanut pitää yhtä siistinä kotiamme. Kävin isoäidilläni usein päivällisellä, kun kotona ei säännöllinen ateria huolto enää pelannut - puutarha kyllä tuli hoidettua :)



Nyt olen itse kohta kolmen lapsen äiti. Mieheni käy säännöllisesti töissä. Olemme täyttäneet 30 vuotta tänä vuonna. Alkoholin suurkuluttajista suomessa 50% on suomalaisia 20-30 vuotiaita miehiä. Ja sen täällä pää kaupunki seudulla huomaa. En ole ollut yhtä vahva "peittelemään" isän tilaa lapsiltani kuin äitini oli minun lapsuudessani. Puhun kuitenkin rehellisesti lapsille, että isä vaan on välillä viikonloppuisin tyhmä ja käyttää alkoholia. Se ei ole vaarallista eikä johdu lapsista. Toisekseen alkoholin kulutus on vähentynyt selvästi kymmenen vuoden aikana ja tänä vuonna jäi vappu ja juhannus ihan kohtuulliselle seurustelujuoma tasolle. Ja miehestäni sanoisin ihan varmasti, ettei ilman perhe elämää turvautuisi kuin pulloon, jolloin lapset ja itsekin menettäisimme paljon hyviä vuosia.



Olen itse th alalla ja tiedän yleisen/virallisen mielipiteen olevan hyvin jyrkkä. Olen myös 4-5 vuotta sitten käyttänyt "oppejani" mieheen. Esimerkiksi verenpaineen mittaaminen krapula aamuna. Paine nousee huomattavasti. Miehellä myös oli kolesterolit ja Alat sekä asat nousussa, mutta suositus arvojen sisällä. Tämäkin sai häntä järkiintymään ja arvot nyt kondiksessa. Sitä paitsi merkit yleensä näkee etukäteen. Ärtyisyyttä, siivous ja mielyttämis halua tms. Silloin tiedän että nyt voisin mennä lasten kanssa vaikka mökille. Tai sopia ystävien kanssa muuta menoa.



Ja kyllä olen miehelleni vihainen kun vuorokausi menee hukkaan. Sekä kun joudun olemaan huolissani. Mutta itsepä tuon valitsin. Työtä tekevän, huolehtivan, väkivallatoman mieheni. Hymyilevän ja välittävän ihmisen. Luotettavan joka luonteenpiirteessään (positiivisesti ja negatiivisesti.)

Vierailija
10/13 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

no minun mieheni nyt vaan sattuu kuulumaan tuohon 50%.iin jotka käyttää liikaa viinaa? Ei ole oikein sekään, että "joutuu lähteä kotoaan pakoon" juojaa, vaikkakin kivaa lasten kanssa tekemään. Eikä pidä sietää muuten hyvää miestä jolla on se yksi huono puoli vaan. Juomisessa kun menee hukkaan enemmän kuin se yksi vuorokausi kuukaudessa. -ei ap-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei ole ne luvut 50% todellakaan jotka käyttää liikaa. sitetnhän me oltas ihan juoppojentäyttämä tämä maa. höpsistä.



tutkimuksessa: 10 % miehistä käyttää liikaa (eli juo viikoittain paljon) ja lähes 20% lähentelee liika käyttöä, eli juo lähes viikoittain humalahakuisesti. Naisista luvut ovat 5% ja 7%.



löytyy siis miehiä jotka eivät juo usein tai paljoa. yritä saada miehes jonkilaiseen vieroitukseen, "juomalakkoon" tms ja jos ei auta, niin sitten vasta pakkaatte laukkunne. monesti se viinankäytö vasta räjähtää sitten kun perhekin jättää, ellei ole muuta syytä lopettaa.

Vierailija
12/13 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Harvoin jos ottaaa enemmän, niin en olisi huolissani. nyt kuulostaa kuitenkin siltä, että miehesi juo humalahakuisesti usein. Exäni alkoholisoituminen alkoi juuri noin: pikkuhiljaa tihenevät käyttökerrat, ei osannut oikein lopettaa kuin vasta tosi jurrissa eikä puhe tehonnut. Vähitellen exästä tuli väkivaltainen humalassa ja silloin onneksi tajusin häipyä. Jos puhe ei auta, niin kannattaa tosissaan harkita eroa.



Joku jo sanoikin, että lapset kärsii vanhemman juomisesta eniten. Vanhemman tehtävä on suojella lasta siltä, ettei hänen tarvitse nähdä humalaisia akuisia. Voimia sinulle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
21.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Keskustelun paikka.



Miestä ei näytä perhe-elämänne kiinnostavan jos valitsee mieluummin ryyppyremmit.



Kenkää jos tilanne ei muutu.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kahdeksan kolme