Miksi minä aina raivostun äitini kanssa puhelimessa puhuessani?

Vanhempani ovat ihan hyvävoimaisia ja terveitä 65-vuotiaita, mutta jossain asioissa vaan aivan pihalla nykymaailman menosta. Äidilläni pelkään dementiaa, mutta itse väittää ettei ole muistiongelmia enkä voi todistaa että olisi. Lähinnä juttuja, joista minun mielestäni on ollut puhetta ja hän saattaa olla täysin pihalla kuukauden kuluttua mistä on puhuttu tai ainakin muistaa asian ihan päin hongikkoa.



Kaikkein eniten raivostuttaa eläkkeellä olevien vanhempien saamattomuus ja vetkuttaminen koskien omakotitalonsa huoltotöitä. Jo keväällä ilmeni yksi minusta kiireellisestä korjausta vaativa työ, mutta vanhemmillani ei tunnu olevan mitään kiirettä kosteusvaurion hoitamiseen. Kuukauden kyselin että ovatko hoitaneet ja sitten kaivoin heille remonttifirmojen nimiä ja muistutin että asia kannattaisi hoitaa ennen heinäkuuta/lomakautta. Nyt tästä on kuukausi ja tänään erehdyin kysymään remontin aikataulusta ja eikös vastaus ollut " niin, mistäköhän sitä saisi jonkun tekemään työn?" ja kun kireänä vastasin että ettekö ole vielä ottaneet yhteyttä firmoihin, joiden yhteystiedot etsin niin vastaus oli " no ei nyt varmaan heinäkuussa ketään saa kiinni" NIINPÄ! En voi sietää tuota saamattomuutta -rahasta asia ei ole kiinni-



Tiedän ettei ole minun asiani hoitaa heidän taloaan, mutta kun raivostuttaa että kosteusvaurion annetaan levitä. Millä saisin itseni siirtymään "evvk" asenteelle vaikka he eivät hoida mitään?