Lue keskustelun säännöt.
Muita, joiden mielestä on ihanaa olla yksin raskaana?
20.06.2009 |
Minä nautin tästä ajasta. Esikoinen on jo 10-vuotias ja hän iloitsee kanssani uudesta perheenjäsenestä (ja kaikki hyvät ystäväni). Yhdessä ostellaan silmät kiiluen vauvalle vaatteita, molemmat kun tyttöjä ollaan :o)
Ei huolta ja harmia miehestä, ei riitoja tai pahaa mieltä. Olen niin onnellinen ettei tarvitse kärsiä, saa nauttia vain lapsista. Ympärillä niin kurjia suhteita ja lapset kärsii. Ystäväni sanoikin minulle, että ymmärtää ratkaisuni täysin - hänkin tullut juuri karvaasti petetyksi.
Ihanaa, olen niin positiivinen tulevaisuuden suhteen, ja ennenkaikkea ONNELLINEN!
Kommentit (10)
ja nimenomaan miehet aiheuttavat eniten harmia. Mutta varmasti löytyy ihan kelvollisiakin miehiä maailmasta. En minä miehiä kuitenkaan vihaa, vaikka huonoja kokemuksia heistä onkin :o)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnellinen puolestasi ja toivon että minullakin on joskus rohkeutta lapseen yksin.
Mies hoivasi ja huolehti, minun tarvi vaan nauttia ja kasvatella mahaa. Oli aikuinen jonka kanssa jakaa kaikki ajatukset, pelot ja päätökset.
Ei se musta nyt niin kurjaa ollut :-)
hei ihan totta. pidä omanas noi sun upeat mielipiteet! musta tuntuu et se lapsi arvostaisi sitä että äippä ois osannut pelannut korttinsa vähän paremmin ja sillä ois myös isä elämässään....
ja vielä raskaana-eikö äitit aina ajattele lasten etua?? mut hei,kiva tosiaan kun SINÄ oot onnellinen,lapseskin varmaan joskus kiittää sua! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää surko, lapsilla on isät tietenkin. Ei tässä ihan suunnittelematta ole menty lapsia hankkimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme vain seurustele, vaikka muuten hyvissä väleissä ollaankin.
Onko hirveää, kun elämä ei ole niin mustavalkoista?
AP
että on muitakin ratkaisuja kuin perinteinen ydinperhe (tai uusperhe). Myös itselläni on 2-vuotias lapsi YSTÄVÄNI kanssa. Vauva-aikana hoidin vauvan pääsääntöisesti yksin, mutta silloinkin isä auttoi tarvittaessa. Nykyään lapsi tapaa isäänsä noin 10 päivänä kuukaudessa. Välillä ovat kahdestaan ja välillä olemme yhdessä "perheenä". Siis matkustelemme yhdessä niin Suomessa kuin ulkomaillakin, kiertelemme kaupoissa, käymme leikkipuistoissa tai ihan vaan oleilemme pääsääntöisesti minun kotonani vauvan ja isän kanssa. Mielestäni tämä on 100 kertaa parempi vaihtoehto kuin ristiriitainen ydinperhe-elämä! Toki vielä parempi vaihtoehto olisi tasapainoinen perhe-elämä, mutta meistä ei sattuneesta syystä olisi pariksi, mutta hyviksi vanhemmiksi kyllä.
Emme vain seurustele, vaikka muuten hyvissä väleissä ollaankin. Onko hirveää, kun elämä ei ole niin mustavalkoista? AP
Minä olen toiminut toisin ja olen onnellinen siitä, mutta jokainen taplaa tyylillään. Miksi halusit tuoda esiin nämä "kurjat"?