Lue keskustelun säännöt.
Mitäs nyt? Hääasiaa...
20.06.2009 |
Olen menossa naimisiin, ja ongelmaksi on nyt muodostunut vieraslista. On pari ihmistä, joita vuosikaudet kutsuin parhaiksi ystävikseni ja jotka olisin vielä joitakin vuosia sitten tahtonut ehdottomasti häihini. Tilanne on kuitenkin se, että lapsemme synnyttyä yhteydenpito on hiljalleen hiipunut (lapsi on 5v). Toisen kanssa en ole vuoteen edes puhunut, näkemisestäkin on varmaan jo 1,5v. Toisen kanssa olen puhunut tänä vuonna kerran.
Tuntuu siltä, että velvollisuuteni olisi heidät kutsua ja tiedän, että molemmat heistä suuttuvat, jos ei kutsua tule. En tiedä, olisiko tämä kuitenkaan sinällänsä vahingollista, koska yhteydenpitoa ei kuitenkaan ole... Mietin silti, että pitäisikö heidät kutsua?
Ja kuinka on polttarien laita? Molemmat ovat äärimmäisen hauskaa seuraa ja naurua ei varmasti puuttuisi, mutta silti tuo yhteydenpidottomuus vaivaa. Varsinkin, kun molemmat tietävät, että olisin toisinaan kaivannut heidän apuaan ja tukeaan. Jotenkin vain heidän mielenkiintonsa lopahti, kun olin "vaan äiti".
Mitä sanotte..?
Kommentit (12)
että ei kannata kutsua kuin juuri ne ihmiset, jotka häihisi haluat!
Meidän häistä piti tulla pienet, mutta sinne ilmestyikin 150 ihmistä!! Tämä johtui juuri siitä, että kun kutsuttiin miehen puolelta hänen tätinsä ja setänsä ja serkkunsa, ilmestyi paikalle myös paljon muuta sukua, joita ei oltu edes kutsuttu, sillä heihin ei mies ollut pitänyt mitään yhteyttä vuosikausiin! Muutamia hän ei ollut koskaan edes tavannut!!!!!!
Eli kutsut häihisi tasan ne ihmiset, jotka paikalle haluatte. Se on kumminkin teidän päivänne :D!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät tainneet olla PARHAITA YSTÄVIÄ. En voisi kuvitella, että mun kaverit olisi mut hylänneet, kun lapsia tuli. He, mun kaverit siis ovat yhä edelleen lapsettomia. Ja vastaus, en kutsuisi.
Nämä ystäväsi eivät liene vielä itse äitejä eli kyseessä olisi max 4 lisähenkeä häihin.
Ajattelepa asiaa näin: milloin olet viimeksi jutellut sen isäsi serkuntyttären tmv kanssa joka nyt kuitenkin on _tietenkin_ tulossa sukulaisstatuksella.
Ehkä nyt olisi mahdollisuus saada ystävyys taas toimimaan. Vuoden, parin tauko ystävyydessä voi olla vain ohimenevä kausi, jos olette olleet jo vuosia ennen sitä.
juhliini on tulossa koko suuri sukuni, eli isäni ja siskoni sekä isoäitini. Ketään muita sukuuni ei kuulu. Häistä on siis muodostumassa pienet.
Ja kyllä, kuvittelin heidän olevan parhaita kavereitani. Niin oli ainakin vuosikausia puhetta (kavereita siis ala-asteelta lähtien, jokainen ilta ja viikonloppu sekä lomat vietetty yhdessä). Erityislapsen saaminen oli joko heille tai sitten minulle niin iso paikka, että siihen sitten loppui se "ystävyys". Olen kyllä alkanut nyt miettimään sanaa "ystävyys" huomattavasti enemmän. En heitä sinänsä enää kaipaa, huomasin kyllä etteivät he ehkä olleet elinikäisiä "ystäviä", vaikka yli 20 vuotta yhdessä oltiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinne olisi tulossa myös puolituntemattomat serkut ja heidän lapsensa, saattaisin kutsua myös nuo "ex-parhaat" kaverini, mutta toisaalta mun omissa häissä oli vain meille erittäin läheiset sukualaiset ja ystävät (yht. 40 henkeä), joten itse karsin aikoinaan myös niistä "pakollisista" vieraista, kuten juuri serkuista jne, koska en halunnut ketään sellaista omiin häihini, jonka kanssa en muutenkaan ole erityisemmin tekemisissä. Joten itse en ehkä kutsuisi noita "ystäviä", ja jos selitystä vaatisivat (olisi kyllä moukkamaista), niin kertoisin että vieraslista oli tarkoituksella suppea, jotta kulut eivät nousisi liian korkeiksi - ymmärtäisivät jos ymmärtäisivät, se ei olisi minun vastuullani.
oletko itse ollut samallalailla ystävä heille lapsen saamisen jälkeen? Huomasin kyllä,että sanoit erityislapsen,eli ehkä sinulla on ollut vaikeaa,mutta ymmärräthän kuitenkin kaksi asiaa:
1) he OVAT lapsettomia.. kuinka paljon sinä osasit samaistua lapsellisiin ihmisiin (tai varsinkaan erityislapsen perheisiin) ennenkuin sait omasi??
Eri elämäntilanteet tarkoittavat erilaisia toimia,erilaista arkea,ajanviettoa jne
2) Oletko itse muuttunut? Turha sanoa,että et koska äitiys muuttaa,väsitämättä. Joten ei se ole välttämättä heistä pelkästään kiinni,jos rehellisiä olllaan?
Ja sanoit myös,että "vaikka tiesivät että tarvitsen tukea" tmv. Mistä tiesivät? Sanoivatko suoraa et "en auta" tmv?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä varmastikaan ole osannut ajatella lapsen saaneita niinkuin tällä hetkellä osaisin. Ja koen siitä toisinaan hieman tuskaa, etten ole sitä ymmärtänyt.
Kyse on lähinnä siitä, että nämä ystävät, jotka itseään edelleen sillä tittelillä kutsuvat, pyysivät itse päästä auttamaan, jotta voisin joskus saada huokaista (olin pari ensimmäistä vuotta yksinhuoltaja, kaiken lisäksi). Sovittiin illasta, jolloin lasta hoidettaisiin, ja pääsisin hetken lepoon (todellakin nukkumaan!). Mutta jokainen näistä hoitokerroista peruttiin. Milloin milläkin verukkeella. Ystävät sopivat itse seuraavan "hoitokerran" edellisen tilalle; ja peruivat senkin.
Ei ystävyys tokikaan pelkkään lapsenhoitoon perustunut, pyysin heitä useasti meille syömään (tein ruuat, lämmitin saunan jne). Tämä olisi ennen käynyt oikein hyvin. Nytkin kyllä luvattiin tulla, mutta peruttiin puolta tuntia ennen tapaamista. Ja tämäkin tapahtui useasti.
Myönnän, että omallakin käytökselläni on ollut osuutta; tänä vuonna en ole itsekään enää ottanut heihin yhteyttä, en ole nähnyt syytä siihen. Miksi haluaisin aina turhia lupauksia ja pettymyksiä?
Olen saanut uusia ystäviä, nyt kun meno lapsen kanssa on hieman rauhoittunut ja olen taas päässyt hieman yksin uloskin (kiitos tulevan aviomieheni). Näihin entisiin parhaisiin ystäviini en ole ottanut yhteyttä, en ole kokenut, että haluaisin heidän kanssaan enää vapaa-aikaani viettää, kun heitäkään se ei tunnu kiinnostavan minun kanssani (toki ovat pyytäneet ulos, JOS saan lapselle hoitajan). Lapsi on kuitenkin osa minua ja olen harmissani. Varsinkin siitä, että tiedän heidän molempien tapailevan kyllä säännöllisesti muita lapsellisia kavereitamme.
Kysymys kuuluu siis edelleen; kutsunko heidät velvollisuudesta entistä ystävyyttämme kohtaan vai unohdanko asian? He siis kuitenkin edelleen pitävät itseään ystävinä.
En kutsuisi myöskään sukulaisia, joiden kanssa en ole tekemisissä, enkä ylipäänsä ketään, jota en pidä itselleni läheisenä. Ja jos en ole vuoteen ihmisen kanssa puhunut, niin ei kyllä kuulu kyseiseen listaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyys näyttää ihan luonnollisesti hiipuneen. jos pienet häätkin tulossa, niin on ihan luontevaa, että kaikkia entisiä ystäviä ei kutsuta, ei edes velvollisuudesta.
Harmittaa vaan, kuvittelin näiden ystävyyssuhteiden olevan ikuisia ja kun "kaikki muutkin" ovat säilyttäneet ihmissuhteensa lapsenkin jälkeen, niin harmittaahan se. Tuosta kaveriporukasta jäi vielä 2 muuta, jotka ovatkin luonnollisesti tulossa häihin, koska tekemisissä ollaan säännöllisesti (vaikkakin se sitten tarkoittaa tapaamista vaikka kerran kuussa, mutta silti).
Kai se vaan pitää uskoa ja hyväksyä, että kaikki suhteet eivät kestä ikuisesti. Ja että kaikkia ei ole pakko kutsua häihin... :)
Näin ajattelinkin, mietin varmaan vain liikaa :)
AP
En voi sietää ihmisiä, jotka hylkäävät ystävän erityislapsen vuoksi.
T. Äiti jolla kehitysvammainen lapsi.