G: Sinulle, jolla oli vaikea murrosikä?

Opiskelin yliopistossa ja minulla on lisensiaatin tutkinto. Nyt teen töitä yrittäjänä omalla alallani, elämäni on kaikin puolin kunnossa.



Kamala murrosikäni oli onneksi aika lyhyt, noin 14-vuotiaasta ehkä 17-vuotiaaksi. Ainakin 18-vuotiaana olin jo rauhoittunut.

27 vuotias kotiäiti, esikoisemme on 2v ja odotamme toista lasta. minä siis kotona, mieheni jolla myös oli hieman villimpi nuoruus ja vaikea murrosikä, on duunari.

eli ihan tavallista perhe-elämää eletään.



itse kasvoin aikuiseksi ja rauhotuin. 11 nuoruuden aikaista ystävääni on kuollut :(

noin 15-v asti... sitten pääs piru irti... eli tapahtui raju irtiotto vanhemmista.



nykyään olen 28-v kahden lapsen (4v ja 1½v) äiti. Lasten isän kanssa olemme kihloissa ja meillä on oma (velkainen toki) osake.



opiskelin lähihoitajaksi ja olen työskennellyt päiväkodeissa, ei vakkarityötä. nyt työtön..



työttömyyttä lukuunottamatta olen tyytyväinen elämääni.

olen nelikymppinen akateeminen yrittäjä. kaksi lasta ja aivan ihana mies.



pelottaa jo valmiiksi esikoistytön teini-ikä. tiedän millaista se on. ja olen varmaan tehnyt ja kokenut kaiken kaamean mitä vain voi.

Olin kauhea teini!



Nyt opiskelen ammattikorkeassa, olen naimisissa ja meillä on kaksi lasta.

Voit uskoa, että nuoruuden kohelluksista on apua työssäni. En tosiaan hajoa ensimmäiseen vastalauseeseen :-) Ja myös minun nuoruuden kavereistani on suuri osa kuollut, kuka mihinkinkin, mutta ei vielä 'luonnollisesti'