Viimeviikon sunnuntaina oli viimeinen perheen ulkopuolinen ihmiskontaktini.

Elän täysin eristäytynyttä elämää. Opiskelen etänä, asun paikkakunnalla josta en tunne juuri ketään ja ainoat ihmiset, joiden kanssa olen tekemisissä ovat mieheni ja lapseni.



Havahduin juuri, että viimeksi viime viikon sunnuntaina juttelin puolitutun kanssa, muuten en ole ollut ihmisiin muussa kontaktissa kuin "kiitos ja näkemiin" - tyyliin kaupan kassalla.



Tilanteeni taitaa olla aika huolestuttava. Harrastukseni ovat yksinäinen puutarhan hoito ja lenkkeily, joten siltä saralta en seuraa löydä. Minulle kyllä kelpaisi juttuseura, mutta tyhjäksi jääneiden yritysten jälkeen olen vaipunut tähän jamaan.



Miten tästä ulos?