Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla on terveet lapset, muistakaa olla kiitollisia siitä!
17.06.2009 |
Sain sairaalle lapselleni tänään lisädiagnoosin, lapsi on jo koulun aloittanut, mutta diagnoosit rankkenee koko ajan.
t: Erityisen Äiti
Kommentit (38)
vaikkei sitä välttämättä ääneen sano. Ja vaikka välillä se lapsi ärsyttää ja itse olen kärttyisä äiti ihan kuten kuka tahansa muu..
Meillä yksi terve lapsi, ja toinen jonka elämän alkutaival on ollut aika rankkaa. Vaikka sairaala-rumbaa on ollut, leikkauksia ym. ja ne väsyttävät, pohjimmillaan olen kuitenkin äärettömän kiitollinen- oli niin hirveän lähellä että lapsi olisi menehtynyt, tai ainakin vammautunut vakavasti. Näin ei kuitenkaan kuin ihmeen kaupalla käynyt. Päällimmäisenä kuitenkin rankkuuden keskellä se, että asiat olisivat voineet olla niin paljon huonommin.
Meidän lapsi ei taida olla "erityislapsi" (ainakaan vielä- aika vasta näyttää), mutta voin samaistua erityislapsen vanhemman ajatuksiin kyllä jollain lailla, sen verran kokemusta diagnooseista, sairaalasta ja lääkäreistä ja kehityskontrollikäynneistä kyllä on..
Ihmettelen niin usein miten meillä on voinut olla näin uskomaton hyvä tuuri loppujen lopuksi- kaikesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osaavatkohan terveiden lasten vanhemmat arvostaa sitä että lapset oppivat asioita itsestään (niin kuin kuuluukin siis) ja kuinka mahtava asia se on.
Esim. tutun perheen 6 v poika osaa piirtää mahtavia piirustuksia kun taas häntä vuotta nuorempi esikoiseni ei yllä piirustustaidoissaan edes 2 v pikkusiskonsa tasolle. Nähtyäni tutun pojan työt mietin että huomaavatkohan lapsen vanhemmat miten ihmeellisiä nämä pojan normaalit taidot ovat ja arvostavatko he kuinka mahtavaa on kun lapset oppivat asiat ajallaan ja kehitys tapahtuu normaaliin tahtiin.
kehitysviivästeisen erityislapsen äiti
osaavatkohan terveiden lasten vanhemmat arvostaa sitä että lapset oppivat asioita itsestään (niin kuin kuuluukin siis) ja kuinka mahtava asia se on.
Esim. tutun perheen 6 v poika osaa piirtää mahtavia piirustuksia kun taas häntä vuotta nuorempi esikoiseni ei yllä piirustustaidoissaan edes 2 v pikkusiskonsa tasolle. Nähtyäni tutun pojan työt mietin että huomaavatkohan lapsen vanhemmat miten ihmeellisiä nämä pojan normaalit taidot ovat ja arvostavatko he kuinka mahtavaa on kun lapset oppivat asiat ajallaan ja kehitys tapahtuu normaaliin tahtiin.kehitysviivästeisen erityislapsen äiti
Me ainakin lähes päivittäin ihmetellään ja ihastellaan miten 4v tytön piirrustuksista tulee ainaa vaan upeampia! Aivan mahtavaa on tätä seurata ja alkuperäiseen viestiin: olen kiitollinen terveistä lapsista! (vaikka jatkuvasti nuorempi sairasteleekin näitä tavallisia flunssia ja korvatulehduksia... mutta ei siis mitään erityistä, mistä olen kiitollinen)
osaavatkohan terveiden lasten vanhemmat arvostaa sitä että lapset oppivat asioita itsestään (niin kuin kuuluukin siis) ja kuinka mahtava asia se on. Esim. tutun perheen 6 v poika osaa piirtää mahtavia piirustuksia kun taas häntä vuotta nuorempi esikoiseni ei yllä piirustustaidoissaan edes 2 v pikkusiskonsa tasolle. Nähtyäni tutun pojan työt mietin että huomaavatkohan lapsen vanhemmat miten ihmeellisiä nämä pojan normaalit taidot ovat ja arvostavatko he kuinka mahtavaa on kun lapset oppivat asiat ajallaan ja kehitys tapahtuu normaaliin tahtiin. kehitysviivästeisen erityislapsen äiti
Hyvä kun sanoit ääneen tuon itsestään oppisen. Olen viime päivinä mielessäni ihmetellyt kuinka 4-v. on oppinut piirtämään. Vielä talvella lähinnä sotki ja nyt piirtää purjeveneitä, lintuja, Wall-ropotteja jne.
osaavatkohan terveiden lasten vanhemmat arvostaa sitä että lapset oppivat asioita itsestään (niin kuin kuuluukin siis) ja kuinka mahtava asia se on. Esim. tutun perheen 6 v poika osaa piirtää mahtavia piirustuksia kun taas häntä vuotta nuorempi esikoiseni ei yllä piirustustaidoissaan edes 2 v pikkusiskonsa tasolle. Nähtyäni tutun pojan työt mietin että huomaavatkohan lapsen vanhemmat miten ihmeellisiä nämä pojan normaalit taidot ovat ja arvostavatko he kuinka mahtavaa on kun lapset oppivat asiat ajallaan ja kehitys tapahtuu normaaliin tahtiin. kehitysviivästeisen erityislapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat sitä varten, että sairasta lasta osattaisiin hoitaa!!!!!!!
Oma lapseni on vakavasti sairas, enempää lapsia emme yrityksistä huolimatta saa ja tämän ainoankin voimme menettää. Ja sitten jotkut vinkuvat, ei kannata tutkituttaa, ettei saa diagnoosia.
Onneksi lapseni sai diagnoosin ja häntä pystytään sen takia hoitamaan ehkä jotenkin.
Mikä ihmeen tarve on puhua useinkin sairaiden/erityislasten äideistä pahasti. Elämä voi sairaan lapsen kanssa olla yhtä hel"""tiä. Tuletteko sitä koskaan ajatelleeksi kun valitatte erityislasten vanhemmista ja perheistä.
Ja kyllä olen kiitollinen lapsestani..sairaasta, mutta silti niin kiitollinen!
nykyisin enemmän, koska asioista tiedetään enemmän. Ennnenvanhaan lapset kuolivat "heikkouteen" ja vanhukset "vanhuuteen". Nyt tiedetään oikeasti, mihin ihminen kuolee. Ihminenhän ei kuole "heikkouteen" tai "vanhuuteen", vaan kuolemalla on oikeasti joku syy, diagnoosi.
Ennenvanhaan ihmisten ei myöskään tarvinnut hallita niin monimutkaisia asioita kuin nykyisin. "Vähän outo" ihminen teki yleensä jotain aputöitä vaikka maatilalla. Nykyisin ei tällaisia aputöitä juurikaan ole. kaikkien pitäisi osata laskea, lukea ja kulkea esim. julkisilla, maksaa laskunsa tietokoneella jne. Jos näitä ei opi, on tiedossa massiiviset vaikeudet. Siksi lapetkin saavat useammin diagnooseja, koska nykyelämä on monimutakisempaa kuin ennenvanhaan.
itse olen sairaanhoitaja ja vielä kuitenkin tapaan aikuisia ihmisiä, joiden elämä on ollut täysin käsittämätön. Elävät esim. täysin eristyksissä, eivät osaa käydä kaupassa, eivät käsitä rahaa jne. Silti heillä ei ole mitään diagnooseja. Ylensä tällaiset ihmiset ovt eläneet "hieman yksinkertaisessa" ympäristössä, jossa esim. läheiset eivät ole ymmärtäneet hakea apua mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen sairaanhoitaja ja vielä kuitenkin tapaan aikuisia ihmisiä, joiden elämä on ollut täysin käsittämätön. Elävät esim. täysin eristyksissä, eivät osaa käydä kaupassa, eivät käsitä rahaa jne. Silti heillä ei ole mitään diagnooseja. Ylensä tällaiset ihmiset ovt eläneet "hieman yksinkertaisessa" ympäristössä, jossa esim. läheiset eivät ole ymmärtäneet hakea apua mihinkään.
Tätähän minäkin olen miettinyt. Kyllä noita "kummallisia ja erilaisia" ihmisiä on aina ollut. He vain jäivät kotiin vanhempien luo asumaan vintille tai johonkin erilliseen rakennukseen. Ihan kuten sairaanhoitaja kirjoitti, heille löytyi kyllä ennen vanhaan töitä tai sitten eristäytyivät kokonaan. On noita eristäytyneitä vieläkin. He eivät vain ole aikoinaan saaneet apua, eivät diagnoosia.
Kun ajattelette omaa luokkaanne esim. 70-luvulla niin eiköhän jokaisesta luokasta löydy joku vähän "erityisempi". Joku jolla oli jonkinlaista kehitysviivettä.
***
Täytyy myöntää että usein kadehdin normaalien lasten vanhempia juuri siitä syystä että heidän lapsensa usein oppivat kaiken niin itsestään, helposti. Meidän tytön kanssa _jokaisesta_asiasta_on_saanut_taistella ja opettaa häntä kädestä pitäen. Esim. joku pyöräily. Ei pyöräilisi pätkääkään jos emme patistaisi ja veisi pyöräilemään. Tai että ottaisi itse sukset ja sanoisi että äiti mä haluan hiihtää tai mitä muuta vaan! Kun kattelen pikkuveljeä niin ymmärrän millaisia lapset yleensä ovat. Luojan kiitos että sentään saimme kuitenkin ylipäätään lapsia!
t. 29
Appiukkonikin totesi kivasti että 'kaikki on sairaita jos tarpeeksi tutkitaan' kun sairastuin vakavaan parantumattomaan etenevään sairauteen. Sairauteni vie liikuntakyvyn kokonaan n. 5 vuodessa.
En tiedä oliko appiukon kommentti tarkoitettu lohduttamaan vai vähättelemään =o
Niin pitkään ovat terveitä, kun ei tutkita
Muistan toki olla kiitollinen ja tutkimuksiin en lapsiani laita, niin eivät ikinä mitään diagnooseja saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin pitkään ovat terveitä, kun ei tutkita Muistan toki olla kiitollinen ja tutkimuksiin en lapsiani laita, niin eivät ikinä mitään diagnooseja saa.
Jos hän toimii niin hyvin ettei ongelmia ole kotona eikä koulussa. Mihin sitä diagnoosia sitten tarvitaan? Diagnoosi ja tutkimuksethan ovat sitä varten että saa TUKEA. Esim. avustajan tai toimintaterapiaa. Diagnoosi ei olekaan se tärkein vaan se apu!!! Eli mä lasken sen niin että jos joku ajattelee näin ettei halua mitään diagnoosia niin sitten ei ehkä edes tiedä oikeista ongelmista. Meidän tytöllä niitä käytösongelmia ja kehitysviivettä oli niin paljon että apua oli vain haettava...
tuosta erityisestä adhd-lapsestani (joka on terve, ei sairas) ja siitä, että hän on opettanut minulle valtavasti suvaitsevaisuudesta, innostumisesta, ihmisyydestä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksei voi olla vain onnellinen (siis jos ei usko mihinkään yliluonnolliseen)?
Miten tuurille voi olla kiitollinen? Järjetöntä.
Olen kuitenkin kiitollinen hänestä ja rakastan yli kaiken!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mielessäni kiittelen usein sitä että lapsi on terve kun kuuntelee osan tuttavaperheiden kuulumisia.
Mistä ap päättelee, ettei sitä osaisi ihmiset arvostaa? Saahan sitä silti asioista valittaa vaikka yhdellä elämän saralla menisikin hyvin.
Mies pois kuvioista.
Työt loppuu, joudun kuitenkin tekemään irtisanomisajan.
Ahdasta on, mutta täytyy vaan jaksaa järjestellä paremmin paikat. Töiden myötä lähti toivo isommasta. Tältä erää.
Vaikeina hetkinä lohduttaudun sillä, että lapset on ihania ja TERVEITÄ. En kyllä jaksaisi yksin muuten...
Joskus tulee kiroiltua sitä että miksi piti käydä niin mutta sitten toisaalta kun lukee tai näkee miten pahasti oikeasti asiat voisivat olla niin... Ainakin lapseni kävelee, juttelee, käyttäytyy suht normaalisti. Voisi olla asiat huonomminkin.
valtavan kiitollinen terveistä lapsistani ja joka ilta siitä rukouksissa kiitän. Siltikin joka päivä pelkään mitä jos...
Se on suurin kiitollisuuden aiheeni, vaikka muutenkin olen koko aikuisikäni päässyt helpolla.
Ehkä se on siksi koska livenä kukaan ei sulle kerro että "hei tää meidän Maija on erityislapsi"! Ei meidän tytöstä ainakaan mitään päällepäin näy. Hyvä jos meidänkään sukalaiset tajuaa että meidän tytön asioita. Hän on kehitysviiveinen, hänellä on autisminkirjoon kuuluvia "oireita". Vielä ei olla annettu "kunnon" diagnoosia, tulee vasta vähän vanhempana, kouluiässä. Terapioita hän saa useita erilaisia, nykyään 2 kertaa viikossa. Ihan aiheetta ei niitäkään kenellekään anneta.. Diagnoosi on F83, monimuotoinen tai laaja-alainen kehityshäiriö.
Jotenkin vain ärsyttää tällaiset kommentit! Juu ehkä minäkin olin yhtä pönttö aikaisemmin ennen kuin omalle kontolle osui erityislapsi. Nykyään kyllä röntgensilmäni näkevät että on niitä erityislapsia muillakin. Aikaisemmin ei vain tullut niin huomattua tällaisia lapsia. Ja oli niitä jo munkin kouluaikoina näitä lapsia jotka tänään saisivat terapiaa ja erityistä tukea.
Ja täällä av:llahan sitä tulee kirjoiteltua koska livena harvoin haluaa asioitaan levitellä:/.