Lue keskustelun säännöt.
Osaako joku selittää/arvata että mistä johtuu se tunne kun
15.07.2009 |
rakastuu johonkuhun ensisilmäyksellä ja tulee sellainen tunne kuin olisi tuntenut sen toisen aina / kuin olisi tullut kotiin?
Itse olen kerran tämän kokenut, eikä siitä suhteesta tullut mitään, rakastettiin kyllä mutta muuten mählittiin kaikki. Siitä on kauan ja olen nyt onnellisesti naimisissa ihan toisaalla jne.
Silloin luulin että tuollainen tunne on ihan mun omaa hömppää, mutta nyt huomasin jostain että jollekin muullekin käynyt niin. Osaako joku selittää, ei tartte välttämättä järkiselitystä, ihan mitä vaan, mietityttää ;)
Kommentit (13)
Niinkuin joku niistä populääripsykologeista on kirjoittanut, hälytyskellot soi, mutta osapuolet luulevat niitä hääkelloiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitatko samantyylisiä lapsuuden traumoja vaiko "toisiaan täydentäviä" eli esim. toisesta kehkeytynyt luonnehäiriöinen narsisti ja toinen vastakohtana omaisriippuvainen/miellyttämishaluinen tms?
ap
"toisiaan täydentäviä" eli esim. toisesta kehkeytynyt luonnehäiriöinen narsisti ja toinen vastakohtana omaisriippuvainen/miellyttämishaluinen tms? ap
Siinähän ihan kirjaimellisesti tullaan kotiin -> lapsuudenkodin tunneilmastoon.
oli aivan erilaiset lapsuudenkodit... Itselläni tavallaan ylihuolehtiva ja sillä miehellä/pojalla taas sellainen ettei välitetty/katsottu perään...
Lisää kommentteja ja oletteko kokeneet samaa?
ap
Onko kukaan koskaan hulmahduksenomaisesti rakastunut lihavaan pallinaamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä olisi optimaaliset geenit lisääntymiseen, sääli ettei luonteet sopinu yhteen.
Kun tapasin aviomieheni, hän oli hyvin komea, mukava ja kaikin tavoin viehättävä. En silti heti saanut sellaista tunnetta, että tämä olisi nyt tässä. Hän on rakas, totta kai. Sittemmin koin yhteen toiseen henkilöön tuon ap:n kuvailevan tunteen. Ei ehkä rakastumisesta voida puhua, mielestäni siitä voi puhua vasta myöhemmin. Mutta sellainen mystinen ihmeellinen ihastuminen yhtäkkiä ja ennalta arvaamatta. Ja tosiaan se tunne kuin tietäisi ja tuntisi toisen jo entuudestaan, vaikka niin ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa humpuukilta. Mulla on nykyisen kohdalla tollainen tunne. Eikä mulla ollut isää. Äiti taas oli psykoosissa sen ajan lapsuudesta, minkä muistan. Miehen tavatessa minusta tuntui, että löysin jonkin palasen, mikä oli osa minua, mutta se oli puuttunut aiemmin. Ja tuntui juuri siltä, että tuli kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.07.2009 klo 18:27"]
Teillä olisi optimaaliset geenit lisääntymiseen, sääli ettei luonteet sopinu yhteen.
[/quote]
Optimaalisten geenien lisäksi voitte tunnistaa toisissanne alitajuisesti jotain historiastanne tuttua (esim. hänen joku ilme on kuin isälläsi tms.).
Siltähän se tuntuu, kuin kotiin olisi tullut. Niitä traumoja en tosin allekirjoita. On vaan ihan helkutin hauskaa ja hyvä olla. Tuntuu, että voi olla ihan oma itsensä. Kaikki tunteet tuntuu oikeille. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaisriippuvainen henkilö on mielestäni vanhemmat jotka eivät osaa erota lapsestaan joka on mennyt naimisiin.Haluavat että ovat koko ajan paikalla auttamassa jos vauva syntyy ja jakelevat ohjeita eivätkä anna nuorten päättää.Menevät niin pitkälle että sekoittavat koko talouden myös rahaasioiden hoitamisessa.Antavat rahaa ja vaativat että saavat myös asustella saman katon alla lapsia hoitamassa.Se jos mikä on sitä riippuvaisuutta ainakin minusta.Kahlitsemista.
Niinkuin joku niistä populääripsykologeista on kirjoittanut, hälytyskellot soi, mutta osapuolet luulevat niitä hääkelloiksi.