Kauhean arka 2-vuotias :-(

Kun meille tuli vieraita, hän juoksi karkuun ja jos en ollu lähettyvillä, niin alkoi itkeä!! Mut tuo vierastus hävisi ajan myötä. Nyt on 2 v 7 kk ja erittäin reipas. Itseasiassa juoksee ovelle tulijoita vastaan ja huutelee moikkaa ja heippaa, ennenkun edes tietää, kuka on tulossa :o)

Mun poika täytti toissapäivänä 2v ja hän taas on todella sosiaalinen! Se ei ujostele yhtään. Hän on käynyt tarhassa jo siitä lähtien kun on ollut 1v 2kk ja henkilökunta oli jo silloin ihmeissään siitä kuin sosiaalinen hän oli.



Mutta kaikki ovat yksilöitä ja uskon että teidän kohdalla on kyseessä vaan sitä tavallista vierastamista joka lähtee ajan kaa pois.

kun poika on tämmöinen. Ja lapsi on ollut todella ujo kohta vuoden verran. 2 lohduttavaa kuulla että lapsellasi on mennyt ujous ohi, ehkä sitten meilläkin...

myös vieraita lapsia. Vaatii jonkin aikaa ennenkuin tutustuu ja melkein aloitteen tultava toiselta osapuolelta, mutta lapsi tutustuttuaan kavereidensa seurassa sosiaalinen ja iloinen, pidetty kaveri. Tietysti arkuus/vierastaminen kuuluu myös tiettyihin kehitysvaiheisiin, mutta luonteita on erilaisia.

erilaisia temperamenttipiirteitä ja antaa evästystä mm. ujon lapsen kehityksen tukemiseen, suosittelen. Ujo ja epäsosiaalinen eivät muuten ole synonyymejä, ujokin voi olla sosiaalinen ja helposti ihmisiin kontaktin ottava taas ei. Tuo temperamentti-kirja on ihan hyvää luettavaa kaikille vanhemmille, tai ihmisille yleensä, se voi avata ymmärtämään myös omaa käytöstään.

Meidän erittäin ujo ja arka tyttö meni tarhaan 2v 4kk ikäisenä vuosi sitten, ja on siellä reipastunut tosi paljon. Enkä ainakaan huomaa, että olisi mitenkään kärsinyt siitä, että on joutunut olemaan isommassa porukassa, päinvastoin, tykkää tosi paljon hoitopaikastaan ja kavereista. Varovainen ja " hitaasti lämpenevä" on edelleen, ja saa ollakin, mutta suuri muutos on tapahtunut vuoden takaiseen verrattuna. Kyllä se hyvin menee teilläkin.

meillä on ihan samanlainen (kohta 2v) perusluonteeltaan. Ollut nyt puoli vuotta päiväkodissa ja on reipastunut todella paljon. Ujostelee edelleenkin alkuun ja takertuu jalkaan kiinni kun on uusia ihmisiä mutta äkkiä tottuu. Ei kaikkien tarvitse olla suunapäänä joka paikassa uusien ihmisten keskellä.



Ja kannattaa kannustaa lasta mutta ei pakottaa tutustumaan, meillä tyttö ihan suoraan sanoo että jännittää tai pelottaa jolloin selitän että se on ihan tavallista ja että saa jännittää alkuun. Mutta että kun tutustuu niin sitten ei enää jännitäkään niin paljon. Ja yhdessä mennään uusiin tilanteisiin ja pikkuhiljaa jättäydyn taka-alalle kun tuntuu pärjäävän.

Mutta taisit vitsailla? Jokainen tietää, että sosiaalisuus on lähtöisin monesta seikasta. Esim. geenit...

Lapsi kokee vielä ujoutensa päälle olevansa huono eikä kelpaa vanhemmilleen sellaisena kuin hän on, vaan hänen tulisi muuttua sosiaaliseksi kelvatakseen. Miksei lapsen voi vaan antaa olla ujo, ja kehua häntä sellaisena kuin hän on? Se nostaa itseluottamusta ja helpottaa näin pahinta ujostamista ihan luonnostaan.