Onkohan 5-vuotiaalle tullut joku uhmavaihe?
Siis tuleeko tässä ikävaihessa jokin itsenäistymiskriisi? Lapsi on kuin hirvitys. Polkee jalkaa lattiaan taas aamusta. Yrittää juoksuttaa kipeää sisarusta ja kun antanut, alkoi huitoa nyrkeillä minua ja huutaa täysillä minulle. Eilen raivostui kun ei saanut limua samaa tahtia kuin kuumeinen sisaruksensa. Hakkasi nyrkkiä pöytään ja huusi, kunnes laitoin arestiin. Ei lopettanut meluamista, laitoin ovenkin kiinni ja sanoin, että saat tulla heti kun lopetat. Noh, sitten alkoi oven kauhea hakkaus. Aivan älytöntä ja olen vähän, että mitä nyt pitäisi tehdä. Täysi kurinpalautus vai ymmärystä ikävaiheeseen??
Kommentit (3)
nyt näyttäis helpottavan, ja tyttö on yllättävänkin sopuisa
meillä noita vaiheita on ollut ainakin neljä joka vuosi.
Meillä sama juttu. Ennen aina niin aurinkoisesta pojastamme tuli yhtäkkiä valittava ja vinkuva lapsi. Jos ei jotain saanut heti periksi, ääni kohosi välittömästi ja äidin haukkuminen esim. tyhmäksi alkoi. Jäähypenkkiä kulutettiin tosi tiuhaan tahtiin.
On ilmeisesti jonkinlainen rajojen hakeminen tässä iässä.
Nyt poika täyttää kuusi ja on osoittanut onneksi pukku hiljaa rauhoittumisen merkkejä, vaikka voimakasta kiukkua puskee vieläkin välillä pintaan.
Äidiltä vaaditaan kärsivällisyyttä sekä selkeitä rajoja. Mä olen yrittänyt jutella poikani kanssa että on oikein näyttää tunteitaan, jos on surullinen, iloinen vihainen.. jne mutta tiettyyn rajaan asti vain. Eli koskaan ei lyödä ketään eikä haukuta ja näitä keskusteluja tosiaan käydään päivittäin.
Kyllä se teilläkin varmasti ajan myötä helpottaa kunhan et anna periksi.