Todella hankala työ"kaveri" - mitä tehdä?

Jos osaa kritisoida muita niin pitää osata ottaa kritiikkiä itsekin. Jos ei osaa niin se on sit voi voi,olkoot se "kaveri"

"Lynkatkaa" se kunnolla! Päättäkää itse keinot.

Onko hänellä punaruskeat hiukset ja oletteko vaatetuspuolella töissä???

Onko hänellä punaruskeat hiukset ja oletteko vaatetuspuolella töissä???

kun aloitin uudessa työssäni. Mulle sanottiin, että edeltäjäni oli lähtenyt työstä "matkustellakseen", mutta hyvin pian tajusin että hän oli varmasti sanonut itsensä irti, koska kollega on aivan kauhea. Kyseessä on pitkään talossa ollut nainen, joka leikkii jotain "pikkupomoa" ja on todella tyly ja ilkeä. Ikinä hänellä ei ole hyvä päivä ja vaikka hän käy jatkuvasti tupakalla, on silti hermot kireällä... Työtehtäviä on lähes mahdoton tehdä niin, että hän olisi tyytyväinen, aina hän huomauttelee jostain ja huutaa. Vaikka siis asia ei hänelle edes kuuluisi!

Sanoin itseni irti, koska alallani on onneksi hyvin töitä tarjolla muuallakin. Ei ollut järkevää jäädä työhön, jossa tuollainen pirttihirmu saa jatkaa touhuaan kenenkään puuttumatta.

En halua vähätellä mitenkään sinua, kerron vaan toisen esimerkin omasta työkaveristani.



Työkaveri kierteli päivät pitkät kyselemässä toisten fiiliksiä. Kauhisteli milloin ketäkin, joka oli häntä taas kiusannut tai syrjinyt. Vaikka joskus olin ollut samassa tilanteessa läsnä, en ollut kyllä havainnut mitään kiusaamista mistä tämä työkaveri jälkikäteen valitti. Hän alkoi välillä yhden asiakkaan aikana aina itkemään, kun tämä oli niiiin kamala. Tämä asiakas oli kerran häntä aivan asiallisesti arvostellut tai oikeastaan maininnut työkaverin tekemästä emämokasta. Jokaiselle uudelle työntekijälle hän katsoi asiakseen kertoa millainen ilkimys kukin on ennen kuin tulokas ehti itse edes mielipidettä muodostaa.



Työkaveri ei saanut oikeastaan ainuttakaan työtä tehtyä, aina tuli muka niin kiire tai sairastui juuri ratkaisevalla hetkellä ja työ siirrettiin ennen deadline muille. Työkaveri keskittyi vain työilmapiirin fiiliksiin tajuamatta, että hänen jatkuva ininänsä taas ties mistä häneen kohdistuvasta vääryydestä huononsi kaikkien työssäviihtyvyyttä ja työn tekoa. Hän oli vielä kaiken huipuksi tiiminvetäjänä esimiesasemassa.



Onneksi hän tajusi hakeutua parempaan työpaikkaan, saivat muut työrauhan ja ilmapiirikin parantui huomattavasti!

mutta vaihtoi onneksi toiseen toimipisteeseen. Kauhean raskas ihminen.

sitä mieltä että pitäisi olla jokin keino jolla voitaisiin ennaltaehkäistä tuollaiset pitkittyneet tapaukset. Olkoonkin ne työpaikkakiusausta tai sinnepäin menevää. Itse olen kohdannut nyt peräkkäin kaksi huonoa esimiestä. molemmat ovat osanneet hoitaa haastettaluissa tilanteet niin hyvin että ovat saaneet paikan. Ja itse työ ei hoidu sitten millään, toisella meni aika siihen että tuijotteli itseään peilistä ja toisella siihen ettei vaan osannut hommiaan. Teki kaikkea muuta kuin tarpeelista, syyllisti alaisiaan ja harjottelijoita. Luistivat vastuusta ja ottivat kaikki positiiviset krediitit itselleen. Ja tässä tapauksessa on valitettavasti katkeroitunut sävy sen vuoksi, että olin niin idiootti että tein heidän hommansa vain ja ainoastaan sen vuoksi etten voi sietää sitä että hommat jätetään tekemättä tai viimetippaan. Ja että se ahkeruus ja tekeminen huomattaisiin ylemmällä taholla.



Tein vielä sen virheen että erehdyin hakemaan vapautunutta esimiehen paikkaa ja minua ei edes valittu vaan tilalle otettiin muija jolla ei ole järkeä ensinkäänsaati kokemusta, tulee asiakaspalvelutehtäviin krapulassa/laskuhumalassa ja antaa muiden pompottaa itseään. En tiedä mitä hittoa olen vielä tuolla paikassa.? Hullu olen, tiedetään.

kun aloitin uudessa työssäni. Mulle sanottiin, että edeltäjäni oli lähtenyt työstä "matkustellakseen", mutta hyvin pian tajusin että hän oli varmasti sanonut itsensä irti, koska kollega on aivan kauhea. Kyseessä on pitkään talossa ollut nainen, joka leikkii jotain "pikkupomoa" ja on todella tyly ja ilkeä. Ikinä hänellä ei ole hyvä päivä ja vaikka hän käy jatkuvasti tupakalla, on silti hermot kireällä... Työtehtäviä on lähes mahdoton tehdä niin, että hän olisi tyytyväinen, aina hän huomauttelee jostain ja huutaa. Vaikka siis asia ei hänelle edes kuuluisi!

Sanoin itseni irti, koska alallani on onneksi hyvin töitä tarjolla muuallakin. Ei ollut järkevää jäädä työhön, jossa tuollainen pirttihirmu saa jatkaa touhuaan kenenkään puuttumatta.

Kuulosti niin tutulta nimittäin...

Enkä ole lainkaan ainoa, joka kärsii tästä tyypistä. Itse asiassa hänellä on muita, joita hän piikittelee vielä pahemmin kuin minua.



Tämä on siis älykäs tapaus, kaikki käytös on laskelmoitua, osaa käyttäytyä "kriittisissä tilanteissa" todella fiksusti ja jopa sympaattisesti. Jaksaa skarpata kun on pakko. Koeajankin oli kuuleman mukaan skarpannut ja sen jälkeen räjähti.



Tuo lynkkaus joukolla on kyllä käynyt mielessä... Yksittäin emme pysty häntä lynkkaamaan. Kuten kerroin, hän on todella verbaali ja terävä, tekstiä tulee kuin tykin suusta ja todella pahasti. Siinä jää AINA toiseksi.



Ja sitten se, että käytös miehiä kohtaan on luonnollisesti parempaa...ja esimiehet meillä on miehiä. Ja sitten se on aika erikoista, että hän saattaa tänään piikittää ja loukata minua aivan tietoisesti ja sitten seuraavana aamuna on kuin ei mitään olisi ollut.



Tämä henkilö on viime vuoden lopulla käynyt esimiehen luona "itkemässä", että me muut suljemme hänet ulkopuolelle emmekä puhu hänelle ja saimmekin sitten esimieheltämme puhuttelun, kuinka tärkeää on, että kaikkia kohdellaan hyvin jne. Voi hyvä sylvi! Esimies sai sitten meiltä muilta kuulla vähän "totuuksia" sen jälkeen ;-)

Tulin, näin ja lähdin.



Ja olen onnellinen.

Ai kamala, onko näitä pirttihirmuja näin paljon??? Vaikka tavallaan "kiva" huomata, etten ole yksin ongelman kanssa.



Vaihtaisinkin paikkaa, ellei työtehtävä ole juuri minulle loistava ja nautin siitä. Nyt on tuo työtilanne muutenkin vähän heikonlainen...



ap

että tästä lähtien suhtaudutte kyseiseen tyyppiin huumorilla. Lyötte vaikka vetoa, että ketä seuraavaksi piikittelee ja sitten kun niin tekee, kovaan ääneen sanotte, että Saara voitti tämän vedon tms. Eli lyötte hänen piikittelynsä läskiksi niin sanotusti. Tai kun hän sanoo vaikka ap sulle jotain ilkeää, voit aina kysyä, että helpottiko kun sait purkaa pahaa oloasi. Ja jos ei vielä helpottanut, anna tulla lisää vaan, niin kauan kunnes olo helpottuu. Ei se ilkimys tuollaista kauaa jaksa.

ikää nyt 32 ja edelleen sinkku. Tuskin kuitenkaan sama, mutta onko S-kirjaimessa pahaa karmaa...:D



t:15

Itse en pysty, kun tunteet menee niin yli ja pelkään koko sen sanomisen menevän itkunsekaiseksi huutamiseksi. Mutta jos pystyt, niin ehdottomasti sanot takaisin. Mieti vaikka etukäteen joku napakka kommentti, joka sopii tyypilliseen tilanteeseen ja sitten lauot sen.



Toinen vaihtoehto (itse tein näin vastaavassa tilanteessa) on lopettaa puhuminen. Siis et sano enää yhtään mitään. Työasiat hoidat, mutta tervehtimättä ja mahdollisimman selkein ja yliasiallisin sanoin. Muuten olet hiljaa ja lähdet vaikka kahvipöydästä aina, jos meinaat jäädä kahden hänen kanssaan. Mulla tää auttoi sen verran, että sen jälkeen ko. henkilö ei sanonut mulle mitään ilkeää. Hämmentyi aluksi tilanteesta, kun ei enää saanutkaan anteeksi käytöstään vaan vuosien äksyilyn jälkeen en ollutkaan enää se pitkäpinnainen ja aina ystävällinen juttukaveri, jos sellaista kaipasi. Mulle tuo käytösmalli toi suuren nautinnon aluksi, kun huomasin hämmennyksen ja sen jälkeen sain olla rauhassa. En tiedä, tajusko ko. henkilö koskaan itse ongelmaansa kunnolla. Hänestä oli ihan normaalia tuulettaa tunteita, kun siltä tuntuu. Kerran esimerkiksi kuittasi mulle kenkien kopinasta. Häntä kuulemma ärsytti ja alkoi päätä särkeä sen takia. Näitä tiuskimisia kaikesta tälläisestä olemattomasta työasioihin lähtien sai vuosia kuulla... En ollut ainoa vaan se oli hänen tapansa, joka kohdistui melkein kaikkiin työkavereihin. Oli vissiin kotikasvatus jäänyt vähille.