Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon "järjestelette" 7-8 -vuotiainne poikien kaveriasioita?
03.04.2009 |
Poikani on ekalla ja on 7,5 v. Aika yksinäinen on iltaisin, kukaan ei juuri kutsu häntä kylään eikä hänkään saa aikaiseksi kutsua ketään meille. Yritin syksyllä patistaa häntä kyselemään, hän kysyi mutta toisilla pojilla oli kuulemma aina jotain muuta??
Muutaman kerran olen kutsunut erästä kaveria meille leikkimään. Ongelma vain on se, ettei hän tule minnekään ilman äitiään, joten stten äidinkin on tultava mukaan:). Vaan hankalaa sekin on, kun meillä molemmilla äideillä on työt hoidettavana ja hänelläkin vielä vuorotyö yms. Itse teen töitä kotoa käsin joten pojat voisivat ihan hyvin leikkiä keskenään sillä aikaa kun itse teen töitä ja samalla pidän heitä vähän silmällä.
Miten paljon te muut äidit tai isät olette itse aktiivisia näissä asioissa? Siis että soittelette toisille vanhemmille ja pyydätte heidän lapsiaan kylään? Kun poikani on kuitenkin vielä aika taitamaton näissä asioissa eikä oikein saa aikaiseksi kysyttyä, että voiko tulla jonkun luo leikkimään tai tulisiko toinen meille.
Joskus hän kertoilee miten muut menevät toistensa luo...Vähän surettaa kun poika tuntuu välillä yksinäiseltä. Ei ole ip-kerhossakaan koska olen paljon kotona.
Kommentit (20)
Meillä on ongelmana se, että lapsen koulutovereista suurin osa asuu aika kaukana, lähistöllä ei ole kovin montaa, asuvat ympäri kuntaa. Nyt lapsella on kännykkä, sopiivat enemmän itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja joidenkin kanssa voisi ehkä sitten sopia muutenkin kyläilyjä tms? Aika outoa muuten jos ekaluokkalainen poika, poikasi kaveri siis, ei mene mihinkään ilman äitiään? Vai onko poika poikaasi paljon nuorempi? Kun meille tulee naapurin 2,5-vkin ilman äitiään leikkimään...
jossa tapaa yhtä luokalla olevaa poikaa. Mutta eivät nyt siinäkään niin paljon ehdi puhella, kunhan vähän ennen ja jälkeen. Tämän pojan luona on kyllä käynyt muutaman kerran.
Tämä poika joka ei mene minnekään ilman äitiä on kylläkin jo 8-vuotias... Kuulemma ei mene MINNEKÄÄN kylään ilman äitiä. Tai se mikä on outoa on, että menee ja jää kyllä synttäreille yksinkoska sinne menee sitten muitakin lapsia. Mutta YKSIN ei kosksaan mene kenenkään luo leikkimään! Eli joko poikani on sitten mentävä aina tämän pojan luo leikkimään tai sitten pojan ja äidin on tultava meille... Se on vain se, että en viitsi jatkuvasti kutsua poikaani tän toisen pojan luo leikkimäänkään...
Onhan se aika epätavallista ettei 8-v halua mennä minnekään ilman äitiä. Siis tarkennusta, että kouluun kyllä menee.
Täytyypä ottaa puhelin kuitenkin käteen ja yrittää keksiä jotain!
Ap
Hieman rauhallisempi poikamme tilanne on juuri kuin kuvailemasi, mutta sillä erolla, että poika on IP:ssa..mutta usein sitten kolmen jälkeen ei ole ketään...olen muutenkin aika yllättynyt, että lähes kaikki pojat ovat vain yhden ja saman kanssa päivästä toiseen eikä siihen tunnu kukaan muu mahtuvan. "Parinmuodostus" tapahtui aika alkuviikkoina eikä meillä käynyt siinä tuuri. Sitten kun kavereita on, niin ei ole ongelmia keksiä leikkejä, mutta ehkä aloitekyvyn puute ja se rauhallisuus on suurin este ettei kaveria ole läheskään joka päivä ja se on surku!
Kärsiikö poikasi tilanteesta, nro 6? Meillä ei poika sitä enää suoraan sano, syksyllä oli pahempi tilanne. Silloin puhui usein että miksei kukaan tule käymään tai miksei hän saa mennä leikkimään jonkun luo:(. Nyt on ikäänkuin tottunut tilanteeseen..:(.
Pojan luokalla on 4 muuta poikaa ja olen ymmärtänyt että aika paljon leikkivät kaikki yhdessä, onneksi! Mutta eihän välkkäreillä paljon leikkiä ehdi... Mutta sitten koulun jälkeen ne ovat nämä yhdet ja samat jotka käyvät toistensa luona.
Toivotaan vain että tämä muuttuisi tässä myöhemmin. Myös mun poikani on rauhallinen luonne!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähän tyttöjä. Tuollaisessa tilanteessa helposti käy niin, että joku jää hieman ulkopuoliseksi porukasta. Noin ei kävisi jos samaa sukupuolta olevia olisi enemmän. Meidänkin lapsi rauhallien ja ujokin.
Mua huolettaa ensi vuosi vielä enemmän: silloin poikani luokalla on yhteensä vain 4 poikaa, joista yksi on uusi poika. Nyt poikia on 5 mutta kaksi muuta siirtyvät rinnakkaisluokalle joten luokalle jää 3 "vanhaa" oppilasta ja tulee yksi uusi. Huolettaa pikkasen koska nämä 2 jotka jäävät poikani lisäksi ovat tosi hyviä kaveruksia.... mahtuukohan poikani mukaan ollenkaan? Se uusi luokalle tuleva poika taas on tosi rauhaton tapaus, kuulemma, toivottavasti näin ei olisi.
Harmittaa ettei pojan luokalla ole enemmän poikia. Näin siinä käy kun luokkia jaetaan, opetuksen kannalta ok, mutta ystävyyssuhteiden kannalta vähemmän ok.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin kerran tai pari viikossa sovin lapselle kaverikyläilyjä. Koetan myös tietoisesti kutsua useampia kivoja kavereita vuorotellen eikä aina vaan sitä yhtä "parasta kaveria". Joskus lapsi haluaa kutsua pari kaveria yhtä aikaa, se on mulle ok.
Nyt lapsi sopii jo itsekin vierailuja, mutta tähän asti olen siis minä järkkäillyt aika paljon tuota sosiaalista elämää koulun jälkeen. Jotkuthan on sitä mieltä, että vanhemmat ei sais "puuttua" näihin kaverijuttuihin, mutta minusta tää on ihan kuin mikä muukin juttu - lukemaanoppiminen tms. - että toiset lapset tarvii aluks enemmän tukea kuin toiset, että homma rupeaa sujumaan.
Nyt lapsi sopii jo itsekin vierailuja, mutta tähän asti olen siis minä järkkäillyt aika paljon tuota sosiaalista elämää koulun jälkeen. Jotkuthan on sitä mieltä, että vanhemmat ei sais "puuttua" näihin kaverijuttuihin, mutta minusta tää on ihan kuin mikä muukin juttu - lukemaanoppiminen tms. - että toiset lapset tarvii aluks enemmän tukea kuin toiset, että homma rupeaa sujumaan.
Taitaa olla munkin pojan kohdalla just se että tukea tarvitsee tässä asiassa. Otankin neuvosta vaarin ja yritän järkätä jotain kivaa jollekin päivälle vaikkapa heti pääsiäisen jälkeen:). Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika on ekalla. Muutama kaveri on, mutta iltaisin on paljon yksin. Joskus soittelen kavereita, mutta isomman lapsen kohdalla huomasin, että eipä juuri kannata äidin kaverijuttuihin sotkeentua.
vaikka kuinka haluaa, että lapsi ystävystyisi esim. jonkun tietyn luokkakaverin kanssa, niin ei siinä äidin hössötys auta. Jos lasten kemiat ei synkkaa, niin ei.
Luulin vaan, että tytöillä on ongelmana se että monen kanssa ei voi olla kaveri samaan aikaan, mutta ikävä kyllä sama juttu taitaa olla pojillakin:(
Muutenkin olen sitä mieltä ettei lapsi ehkä kaipaa alaluokilla kovin runsaasti toimintaa iltaisin. On tietysti erilaisiakin lapsia, mutta sellaiset seurallisemmat osaavat varmaankin hankkia itselleen kavereita. Ehkäpä lapsesi ei pohjimmiltaan jaksa iltaisin kaverirumbaa, koska ei sen aktiivisemmin ole kamuja pyytämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poika ei oikein kaipaa kavereita koulun ja iltiksen jälkeen. Joskus järjestän hänelle kaverin illaksi, mutta lähinnä haluaa olla kotona. On ujo poika ja viihtyy kotona pikkuveljen kanssa.
Eikös ne ole lapsen ihan yksityisasioita. Ovesta pihalle vaan niin kyllä sieltä kavereita löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös ne ole lapsen ihan yksityisasioita. Ovesta pihalle vaan niin kyllä sieltä kavereita löytyy.
Olen kyllä täsmälleen samaa mieltä että tukea tarvitsee antaa. Mutta siinä olen eri mieltä että mitä tuki tarkoittaa. Ei ole tarkoitus että vanhempi sopii lapsensa puolesta vaan että lapsi opettelee sopimista.
Tässä voi miettiä vaikka mitä kaverille sanotaan kun soittaa. Tai lapsen kanssa voi sopia vaikka että ensin aikuinen soittaa kaverin vanhemmalle ja kun on jutellut, niin on lapsen vuoro jutella kaverin kanssa. Lisäksi kannattaa lapsen kanssa jutella ja selvitellä miten kaverikuviot toimivat, monet saattavat jo sopia koulussa illan seurassa. Silloin lapsen kanssa voi miettiä että ketä hän vaikka huomenna kysyisi. Lisäksi jos saa selville kaverien harrastuskuvioita, niin voi ehdottaa sen mukaisesti lapselle tuota keneltä kannattaa kysyä. Jos lapsi käy pimpottamassa kaverin ovikelloa ja ei meinaa uskaltaa, niin voi vanhempi tulla vaikka mukaan.
Itse kannatan sitä että lapset opettelevat sopimaan keskenään. Aikuisen on kuitenkin hyvä olla tietoinen miten tämä tapahtuu ja ehkä rohkaista ujoa lasta ja vuorostaan toppuutella liian innokasta.
Nyt lapsi sopii jo itsekin vierailuja, mutta tähän asti olen siis minä järkkäillyt aika paljon tuota sosiaalista elämää koulun jälkeen. Jotkuthan on sitä mieltä, että vanhemmat ei sais "puuttua" näihin kaverijuttuihin, mutta minusta tää on ihan kuin mikä muukin juttu - lukemaanoppiminen tms. - että toiset lapset tarvii aluks enemmän tukea kuin toiset, että homma rupeaa sujumaan.Taitaa olla munkin pojan kohdalla just se että tukea tarvitsee tässä asiassa. Otankin neuvosta vaarin ja yritän järkätä jotain kivaa jollekin päivälle vaikkapa heti pääsiäisen jälkeen:). Kiitos!
En sovi aikuisten kesken. Lapsi itse sopii. Tosin saatan kysellä lapselta jos näyttää kaipaavan seuraa ja ehdotella kenelle soitella. Toisaalta taas välillä on tarpeen että lapsi hieman hengähtää kotona, eikä mene kavereiden kanssa.
Meillä poika on ainakin varsin sosiaalinen ja seuraa löytyy. Nyt tuo on jo 9v ja kolmannella luokalla. Sitten tyttö 7v ei ole niin sosiaalinen, mutta muutama hyvä ystävä löytyy ja on paljon näiden kanssa. Häneltäkin onnistuu seuran sopiminen silloin kun on halukas, mutta hän on selkeästi veljeänsä enemmän omaa rauhaa rakastava. Mutta myönnän että tytön kanssa noita kaveriasioita opeteltiin paljon ennen koulua ja rohkaistiin, kun ei meinannut uskaltaa hakea. Puhelin ja koulussa sopiminen auttoi tätä asiaa.
Asutaan kerrostalo lähiössä ja tuo löytää itsekin kavereita ja luokkakaverit asuu lähistöllä. Monesti tulee joku meille leikkimään tai leikkivät pihalla tai menee kaverin kotiin leikkimään. Isommallakin porukalla liikkuvat ulkona ja kyläilevät toistensa luona.
En tunne kavereiden vanhempia. Ollaan vasta pari vuotta täällä asuttu ja en ole ystävystynyt äitien kanssa. Siksi annan liikkua alueella vapaasti, kunhan kertoo minne menee ja tulee kotiintulo aikana kotiin. Muuten jäisi varmaan ihan yksin.
Meidänkään lapsi ei ole ip-kerhossa.
joka oli 6 - 7-vuotiaana sellainen, jonka seuraan kaikki halusivat. Pikkuhiljaa on kuitenkin käynyt niin, että jäljellä on vain yksi kaveri. Luokan muut vilkkaat pojat leikkivät isohkossa porukassa, johon oma poikani ei halua tai pääse - omien sanojensa mukaan ei halua. Tilanne harmitti minua (viihdyn itse isossa porukassa) mutta nyt olen alkanut ymmärtää pojan tarpeita - ne ovat erilaiset kuin omani. Poikani on mielestäni aika tavallinen lapsi, ehkä hieman "vanhana syntynyt", herkkävaistoinen ja varmisteleva, ei älyttömän vilkas, mutta ei erityisen hiljainenkaan.
Iltapäiväkerhossa on leikkinyt rinnakkaisluokkalaisten poikien kanssa, ja siellä porukassa leikkiminen innostaa. Ehkä kemiat ovat siellä paremmat, tiedä sitten.
Harrastusten kautta on tullut joitakin uusia kavereita, mutta heidän kanssa ei sitten muuten olla tekemisissä. Voihan olla, että kun lapset alkavat kulkea itse, on helpompi mennä vaikka hieman kauempanakin asuvalle kaverille.
leikki-iltaa (tai pleikkarinpeli-iltaa) toistensa luokse. Ihan taajamassa asutaan ja Helsingissä peräti. Lapset sopivat lisäksi jo itsekin, mutta oikeastaan tämä heidän oma soittelurumba alkoi vasta 3. luokalla. Kaikilla oli jo ekalla kännykät. Ihan hyvä on tukea vielä sitä, että lapsi leikkii useammankin kanssa. Mutta meillä onkin nyt mukavat välit vanhempienkin kesken (kaikkien puhnumerotkin olleet jaossa), kun vieläkin voidaan vaan soitella missä tahansa koulujutuissa koulukaverien vanhemmille esim. jos joku tuntuu jäävän ilman kaveria tai jokin open ohje oli epäselvä. On meille ainakin tuosta kaverinpuutteen syystä soittanut toisen pojan vanhempi ja yhteistä aikaa on lapsille raivattu. Ei se ainakaan haitaksi ole! Outoa, että joku edes kyseenalaistaa vanhempien apua!
Ensin lapset sopivat keskenään leikkitreffeistä koulussa, esim. seuraavaksi päiväksi. Sitten soitan kaverin vanhemmille, tarkistan että asia on ok, ja sovimme miten kauan lapset leikkivät yhdessä ja missä leikkivät. Näin asia on selvä kaikkien kannalta, ja vanhemmat oppivat myös tuntemaan toisensa.
Olen aina kannustanut lastani pyytämään kavereita luokseen. Ja aina vaihdellaan kutsuttavia, ei todellakaan ole samat kaverit aina kylässä. Itse asiassa poikani on ollut leikkimässä lähes kaikkien luokkatovereidensa luona, tai sitten luokkatoverit ovat olleet meillä leikkimässä. Myös moni tyttö on ollut meillä leikkimässä, mutta se näyttää vähitellen jäävän.
Minusta olisi jotenkin outoa, että lapsi menisi luokkatoverilleen kylään ilman, että olisin varmistanut asian olevan ok myös luokkatoverin vanhemmille. Ja jos joku kaveri tulisi meille, niin kyllä soittaisin ja varmistaisin hänen vanhemmiltaan, että asia on ok.