Lue keskustelun säännöt.
Minua nolottaa viimeisin synnytykseni...
26.02.2008 |
Synnytys oli tosi nopeatempoinen. Kesto oli vähän alle 2h.
Lapsen sydänäänet alkoivat heikentyä ja kätilö sanoi, että nyt puhkaistaan kalvot, että saadaan vauva heti ulos. Kalvot puhkaistiin ja tulikin heti ponnistamisen tarve.
minulle tuli joku ihme paniikki, kun tuntui, että lapsi tulee ulos ilman ponnistustakin.
Löin polvet yhteen, jännitin lantioni irti vuoteesta ja huusin " en halua ponnistaa, en halua ponnistaa, en ponnista..."
Nyt vasta jälkeen päin olen miettinyt kuinka hölmöä käytökseni oli...
Kommentit (12)
Minulla käynyt aivan samoin, molemmissa synnytyksissä. Nopeita nekin. Ponnistaminen pelottaa, vaistomaisesti koettaa jarruttaa ponnistamista vaikka se onkin typerää.
Kyllä kätilöt ovat nähneet monenlaista. Ei tuollaista kannata hävetä. En minä ainakaan häpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siis millään pahalla, mutta tuossa näkee miten ihminen voi paniikkitilanteessa toimia ihan toisin, kuin on suunnitellut/pitäisi.
Täälläkin aina jeesustellaan " jos minulle sattuisi noin niin en ikinä tulisi kirjoittamaan siitä ekana av:lle" , " Minä en ikinä toimisi noin" . Mutta kun omaakaan käyytöstä ei ikinä tiedä etukäteen.
minä näin äitini kuolevan auto-onnettomuudessa. Etsin kenkää ympäriinsä. Se oli pakko löytää. Ensihoitajat vaan tyrkyttivät rauhoittavaa ja hyssyttelivät
mulla taas oli pitkä synnytys, lähes 32 tuntia. Ponnistusvaihe kesti 45 min. Olin aika väsynyt, kun en ollut kivuilta oikein saanut nukuttua ja kaiken ruuan olin oksentanut ulos. Ponnistusvaiheessa väsähdin täysin ja huusin koko ajan: en jaksa enää, en jaksa enää, en pysty...
Jälkeenpäin alkoi hävettämään tuo, mut tavallista kai sekin on. Ja kaikkea ne kätilöt tosiaan näkee ja kuulee..
viimeisin synnytys oli hidas, mutta sitten kun pääsin ponnistamaan tuntui että vauva tulee todella ilman avuja ja siinä sitten menin ihan paniikkiin enkä osannut yhtään keskittyä ja kätilö joutui rauhoittelemaan minua että saatiin vauva turvallisestin ulos :)
eihän kummankaan jutussa mitään noloa ole, mutta kun vain nolottaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotenkin luovutin, ikäänkuin menetin tajuntani. Ilmeisesti kuitenkin taju jotenkin pelasi, koska olin osannut ponnistaa. Ponnistus ei tuntunut enää miltään, kun supparit oli niin kauheita.
Jäi tästä viidennnestä ja viimeisestä synnytyksestä jotenkin outo fiilis. Kammottaa se kontrollin menetys. Huusin: " Turpa kiinni" viereisen salin synnyttäjälle, kun en kestänyt kuulla mitään ääniä.
Noloa :(
tai ainakin aikaa kulunut jo vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kukaan nyt pelkästä synnytyksestä noin sekoa? Sehän on luonnollisinta, mitä nainen voi tehdä!!
Synnytys on ihana, lämmin ja ikimuistoinen tapahtuma. Ei siinä ole mitään hävettävää. Tai ei pitäisi olla...
Kivut olivat niin sietämättömät(en siis ehtinyt saada mitään kivunlievitystä), että vain seisoin nojaten pöytään enkä päässyt siitä mihinkään vaikka olisi pitänyt mennä petiin ja ponnistamaan. Kätilön ääni oli jo vähän hermostunut kun vain seisoin enkä tehnyt mitään siirtyäkseni. En vain kyennyt liikuttamaan itseäni, olin niin kipujen kourissa. Miehen piti sitten auttaa sänkyyn.
En oikein ole osannut olla tuosta nolona, olen vain itsekseni miettinyt, kuinka toimintakyky meni täysin kun kivut olivat valtavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ohjaamana vaan ne alkukantaiset vaistot tulivat pintaan. Siinä tuli todella " mystinen" tunne, kokemus naiseudesta " eläimenä" .
Ponnistusvaiheen kestoksi kirjattiin 1min kun kuulema 1min lyhyemmät ajat on vaikea mitata tarkkaan.
Samalla oli pelko siitä, kun vauvan sydänäänet olivat huonontuneet.
ap
joka tuli vain jostain