Miten rohkaistuisin ajamaan autoa?

Mene jonnekin syrjäisemmälle seudulle tai ajat ensin vain tuttuja reittejä.

ja jos vielä lähden autolla ajamaan niin en taatusti usean vuoden jälkeen istu ratin taakse ihan kylmiltään. Vaarallistahan se olisi.

Aion mennä autokouluun kertaustunneille. Pitäisi vaan löytää hyvä koulu, jossa ope osaisi helpottaa ajamisesta johtuvaa stressiä...

Aja päivittäin ainakin vähän jos vaan mahdollista. Ota kaveri kyytiin " jeesaamaan" jos tuntuu, että se auttaa. Mulle itselleni sopi paremmin yksin ajelu, oli pakko osata paineen alla. Tsemiä!

Mutta se autokoulu, voihan jösses sentään. Itse ajan ajokorttia näin vanhempana ja täytyy sanoa, että onpa meininki välillä tylyä autokoulussa.

Missä ajat?

Yksikin opettaja tiuski minulle koko ajan (esim. vaihteita en osannut vaihtaa oikein), hermostun tuollaisesta (en huuda tai muutakaan, mutta jotenkin en osaa sitten ajaa ollenkaan, stressi nousee niin, että päätä alkaa koskemaan). Eli tosiaan opettajien tasossa on eroa. Lähinnä tarkoitin sitä, itselle tuli tuollainen tiuskiminen/hermostuminen opettajan taholta aika yllätyksenä. Ajan korttia pk-seudulla.

kannattaa kuitenkin ehkä kysellä kokemuksia mukavista ajo-opeista tms., ettei tule pettymystä tai sanoa suoraan autokouluun soittaessa, ettet halua mitään huutajaa siihen viereen, kun kerran ylimääräistä haluat vapaaehtoisesti maksaa. toinen mahdollisuus on tuo harjoittelu itsekseen vähän kerrallaan. muista myös se, että liikenne on täynnä törttöjä ja useimmat niistä ajavat kymmeniä ja satoja kilmetrejä päivittäin eivätkä silti " osaa" alkeellisimpiakaan liikennesääntöjä eli älä nosta rimaa liian korkealle. omasta mielestään huippukuskit ovat usein niitä, jotka ajavat säännöllisesti ylinopeutta, eivät käytä vilkkua, eivät noudata kolmioita tai stop-merkkejä jne.

Työn puolesta oli aloitettava uudelleen. Aluksi jännitin, mutta jatkuvasti ajaminen tuo varmuutta. Edelleenkään en pidä matka-ajosta, enkä halua välttämättä ajaa. Mutta ajaminen helpotti elämää niin paljon, että en enää lopeta uudelleen. En käynyt ajotunneilla, mutta mies jeesasi. aluksi ajoin mies kyydissä ja oltiin molemmat naama valkoisina. Pikkuhiljaa sitten varmuutta tuli ja asiat palautui mieleen. Sit otin vasta lapsen kyytiin.

Siis kai se on yleisesti tiedossa että mikä meitä naisia pitkän ajan jälkeen autoilussa askarruttaa ja pelottaa... =) No, kuitenkin, ihan alkeista melkein lähti ja ajeltiin pikkuteistä ihan moottoritielle ja erilaisia pulmakohteita omassa kotikaupungissa.



Tuolla kehotettiin ottamaan kaveri mukaan jos siltä tuntuu. Tai toinen ääripää on että ajelet tuttuja teitä ihan yksin, jätä se " neuvova" mieskin kotiin. Yksin kun ajelet niin huomaat että perille pääset -ja auto ehjänä.



Tsemppiä harjoitteluun. Varmasti aika monelta naiselta autoilu jää vähille ajokortin hankinnan jälkeen jos tulee kundikaveri joka AINA ajaa. Ja jos ei ole huushollissa kahta autoa niin helposti siinä käy että nainen käy vain juoppokuskiksi...

Helpottavaa kuulla, että muillakin on joskus ollut sama tilanne.



Mullakin on kaksi lasta ja ois niin paljon helpompaa kun vois joskus lähteä lastenkin kanssa johonkin välittämättä bussiaikatauluista. Nyt viime päivinä olen suunnitellut ottavani itseäni niskasta kiinni ja opettelevani ajamaan uudestaan. Ajattelin jo, että voisin alotella yksikseni tässä omilla kulmilla joskus aika myöhään illalla, kun ei oo kovaa liikennettä, eikä vielä kuitenkaan kovin pimeetä..



Jännittää kyllä...

:)

aivan kuten jo muutkin neuvoi, hiljaisilla teillä ensin hiljaiseen aikaan sit pikkuhiljaa muun liikenteen joukkoon. Hyvin se sujuu! Muakin jännittää toisinaan autolla ajaminen kun ajan aika vähän. Kohta mulla alkaa työt 12 km päässä joten autolla on sinne ajettava. Hyvä vaan, kun on pakko ajaa, siitä saa lisää itsevarmuutta! Kyllä säkin uskallat!

Kävin treenailemassa tutulla paikkakunnalla klo 22 jälkeen, mukana oli yleensä veli joka neuvoi samalla. Suosittelen tätä keinoa!



Edelleenkään ei aja mielellään pitkää matkaa tai vieraalla paikkakunnalla, Helsingissä tai edes kehällä. Vältän vaikeita risteyksiä ja ajan helpoimpia reittejä, vaikka matkaa tulisi enemmän.



10v kortti

Kun jännitin sammumisia, jännitin koko ajamista, liikennesäännöt tuntui vaikeelta muistaa kun keskittyminen meni auton käynnissä pysymiseen.



Noh, en juurikaan ajellut sittenkään kun auto (ja poikaystävä) vaihtui. Mut nyt alkoi työt ja ihanaa--- me ostettiin automaattivaihteinen auto--- Enää ei tarvii sammumisia pelätä, tai mäkilähtöjä tms. Nyt itsevarmuutta on jo niin paljon, että uskallan ajaa keskustan ruuhkissakin ja jopa manuaalivaihteisilla autoilla.