Äideille jotka eivät lähde tuulettumaan

minun on ihan pakko kirjoittaa tästä asiasta joka liittyy äitien syyllisyyteen. Eli, vaikea jättää lapsi, lapset ja ottaa omaa aikaa. Ei se lapsi vaurioidu, ei muistele pahalla vuosien päästä, kun äiti kävi aina siellä pelaamassa sählyä, tai kamalaa kun äiti häippäs lauantaisin kirpparille. Oikeesti se on jotenki säälittävääkin kokea asiasta syyllisyyttä. Tai vielä enemmän siitä asiasta, kun niitten lasten oma tärkeä rakas isi on niitten kans. Onhan se epäluottamus isääkin kohtaan, jos ei anna hälle valtuuksia olla lasten kans. Ja kun isä sitten enemmän on lasten kans, hälle tulee omat tavat toimia ja itsetuntoa siihen lasten kasvatukseen. ja jos mies ei mielellään jää lasten kans, tai ei (muka osaa) ON AIKA OPETELLA.

Mahtava tulla kotiin, kun on saanut huidella iteksensä kaupoilla, kavereilla tai muualla. Kyllä tuntuu koti kivalle, lapset ihanille ja mies rakkaalle. On hieno vapaudenhuuma tunne kun saa painaa vähäks aikaa kotioven kiinni ja olla hetki ihan omalta nimeltä, eikä äiti.

Eli jutelkaa äidit miestenne kans asiasta. Perhe ja lapset on yhteinen juttu, älkää äidit jättäkö virkistäytymistä eläkeikään, vaan nytkin on oltava mahdollisuuksien mukaan mukavaa!!!