Mä inhoon köyhiä valittajia

Vierailija:

Ei ollu vara valita mihin kouluun menee kun ei ollu rahaa eikä pienellä paikkakunnalla ollut kuin kaksi vaihtoehtoa..

Siskolla kävi flaksi,löysi rikkaan miehen nuorena joka maksoi koulut.

Nyt ei ole varaa ottaa opintolainaa joten kyttään työkkärin kursseja,joihin on mitä erikoisemmat pääsyvaatimukset. Ei ole tärpännyt 3v jälkeenkään.

Itse sain lapsena nähdä ja kokea raakaa perheväkivaltaa, vanhemmilla mielenterveysongelmia, oltiin köyhiä ja kipeitä, minkäänlaista tukea ja kannustusta ei tosiaankaan saanut, ennemmin sai kuulla olevansa mitätön paska josta ei koskaan tule yhtään mitään, asuttiin pienellä paikkakunnalla, lähin yliopisto satojen kilometrien päässä...

MUTTA sen sijaan, että olisin vajonnut itsesääliin, säästin kesätyörahoista ja otin opintolainaa, näillä rahoitin mm. lukion ja ajokorttini. Lukion jälkeen yksinkertaisesti muutin toiselle paikkakunnalle ja opintolainan ja kesätöiden avulla sain koulut käytyä. Ei tarvinnut edes käydä opiskeluaikana töissä ja rahaa oli huvitteluun ja shoppailuunkin kun asuin pienessä ja halvassa kämpässä. Nyt on sitten ammatti ja mielestäni ihan ok liksa. Opintolainaa tosin on vielä 15.000 maksamatta, mutta siinäkään ei kauaa mene, koska asun edelleen hyvin edullisesti vuokralla enkä omista autoa.

Valintakysymys siis.

ilman sitä. Kotoa ei lähdetä kouluihin tai töihin vaan hoitoon mielenterveyspuolelle joko laitos tai avopuolelle ja katsotaan elämää vasta sitten kun parannutaan jos parannutaan koskaan.

Itse samaa mieltä! En uskaltaisi ehkä sanoa sitä

Töihin ei voi mennä, kun menee kaikki tuet. Ja niitä tukia onkin paljon.

On varaa käydä matkoilla, ulkona syömässä ja tilata lehtiä.

Etenkin, jos ovat rikkaista perheistä, eli eivät ole koskaan joutuneet tinkimään mistään aineellisesta.

Kun suurimmalla osalla ne ovat valintakysymyksiä. Tulee aika valita koulu, mietitään, meniskö amikseen vai lukioon, no, eijaksa, meen amikseen, ja sitä rataa köyhäksi asti. Meniskö nyt aamulle ettiin töitä, no en vielä tänään. Ja sitä rataa.



Oikeasti ahkeruus palkitaan. Harvalle ne rahat tulee tosta vain, ne pitää ansaita joskus melkein pää kainalossa.



Ja lohduksi köyhille, ei muuta kuin ahkeraksi siitä!

se oikeus että SAA tehdä töitä. Itse ansaittua osaa arvostaa



Mä häpeäisin jos joutuisin työttömäksi.

ei kiinnosta tehdä hyväntekeväisyystyötä porvareiden riistoyrityksissä. Ottakaa töihin nälkäpalkalla virolaisia tai somaleja

Olen sosiaalityöntekijä ammatiltani, teen toimeentulotukipäätöksiä ja tapaankin näitä asiakkaita. KOULUUN vaan kaikki ja sitten TÖIHIN! yli puolet voisi elää omilla palkkatuloillaan jos viitisisivät mennä kuoullun tai töihin!

Ei kannata mennä töihin kun kotona lorvimallakin saa kohtalaisen tilin jolla tulee toimeen.



Miksi siis jaksaisi lähteä töihin joka aamu, kun ei se palkka kovinpaljon korkeampi ole kuin mitä tuista saa.



Tiedän entisiä opiskelukavereita joilla juuri tämä tilanne. Toiselle olisin jopa saanut töitä järjestettyä. (Osti muuten juuri uuden pesukoneen tukirahoilla.)

Olen ollut sekä työtön, että työssäkävijä. Kyllä se tunne työttömyydestä hävetti. En osannut kaikille edes kertoa, että olen työtön. MUTTA työssä ollessa huomaa, että eivät ne rahat riitä sen paremmin yhtään mihinkään. Tämä johtuu siitä, että työttömänä asumistuki maksoi lähes koko vuokran, lasten päivähoito oli ilmaista (olivat ensin kotona ja sitten kun menin kurssille, menivät päivähoitoon). Toimeentulotuesta saatiin joka kuukausi jotain. Yhteen lasketut tulomme olivat samat kuin kun olen töissä. Eivät vapaaehtoiset menot (tuhlaaminen, vaatteiden osto jne.) kasvaneet yhtään minnekään.

Itse sitten shoppailevat tai makaavat koko päivän.

" Ei kannata mennä töihin kun kotona lorvimallakin saa kohtalaisen tilin jolla tulee toimeen.



Miksi siis jaksaisi lähteä töihin joka aamu, kun ei se palkka kovinpaljon korkeampi ole kuin mitä tuista saa. "



tää on just sitä mitä vihaan. en ole ketjun aloittaja, mutta silti. eikö työ tuo mukanaan myös jonkinlaista omanarvontuntoa??? Tämä asenne periytyy, valitettavasti...

Olen opiskellut velaksi kaksi ammattia, enkä ole päässyt töihin. allergian takia en voi siivota, yms. Vaihda sinä ammattia jos köyhät asiakkaat vituttaa. Minä en opiskele velaksi enää yhtään ammattia, kun töitä ei löydy kumminkaan. On pikkuisen eri asia hakea töitä Etelä-Suomesta kuin Oulusta. Elän tuilla enkä häpeä yhtään. Pimeitä töitä teen jos tartten ostaa jotakin kivaa

mielestäni se nimenomaan on asiani tavallaan kauhistella asiakkaideni tilanteita. Potkin niitä vähän persuksiin, siinä sivussa. TIETENKIN osaan käyttäytyä ja teen sen ammattimaisesti. Liikaa mielestäni sossut täällä järjestelmässä hössää ja tukee tätä toimimatonta rakennetta jossa saa lusmuilla kotona. Olen ehkä ammattikunnassani poikkeus mutta mielestäni perustellusti.

kiinnostais..

ennen omaa lasta tein pimeästi rahakkaita lastenhoitokeikkoja

Toiset ovat sitten valmiita tekemään niitä suurempiakin muutoksia, esimerkiksi vaihtamaan paikkakuntaa. Muuta Helsinkiin, jos et Oulusta töitä saa. Tai lähde ulkomaille. Ainiin, ei kielipäätä, mene kurssille. KAIKKI on sun omaa valintaa. Jämähtyneisyys ja mukavuudenhalu on syynä.



Mikshän pk-seudulle pakkaa ihmisiä? Ei kaikki mielellään tule, mutta kun töitä ja elämässä edistystä kaipaa ja haluaa niin siksi.

Yhdenkin tutun tiedän joka aina valittaa köyhyydestä. Asunnon ovat saaneet perintönä ja ihan ok tulot joilla tulisi kyllä toimeen.



MUTTA heillä tilataan usein pizzaa, ostetaan molemmat iltapäivälehdet joka päivä, tilaavat hesarin ja molempien kotipaikkakunnan sanomalehdet, mies polttaa paljon tupakkaa, pelavaat paljon Veikkauksen pelejä, heillä on molemmilla omat autot vaikka töihin on molemmilla kävelymatka. IHAN JÄRJETÖNTÄ RAHANKÄYTTÖÄ, jossa ei ole mitään järkeä.



Kun tekee itse perus kotiruokaa niin sillä esim säästää ihan todella paljon!



Toki sitten on heitäkin joilla oikeesti on köyhää ja joilla ei ole mahdollista esim sairauden vuoksi käydä töissä ja se on minusta eri asia.

koska palkka ja asumistuki ei riitä kattamaan asumiskuluja ja elämiseenkin pitäisi jotakin jäädä. Oulusta en muuta työn perässä koskaan. 17