Lasten ja aikuisten musiikkimaku ristiriidassa...

Hesburgerin ilmaislevyt ovat lasten suosikkeja ja mieheni ei voi sietää näitä halpistuotantoja. Hän ei ole varsinaisesti taidemusiikki-ihminen, mutta arvostaa hyvin tehtyä työtä ja laatua. Olemme keskustelleet tästä ja olen sanonut hänelle monesti, että pohtisi omaa musiikkimakuaan ala-aste ja yläasteikäisenä: kyllähän ne Rick Astleyt ovat pyörineet itse kunkin levylautasella.



Musiikki on makuasia. Kuitenkin lasta voi tietyssä mielessä ohjata, mutta ei rajoittaa. Olen ihan varma, että lapsille aikanaan aukeaa Beatlesit ja Neil Youngit kun vanhemmat ovat niitä kotona kuunnelleet.



Mikä musiikissa on tärkeintä? Tunteet, niiden kanavoiminen, fiilikset, yhteisöllisyys... Enemmänhän kyse on kuitenkin tuntemuksista ja soittamisen ja laulamisen ilosta. Aika sama se loppupeleissä on, että mitä tyyliä se musiikki varsinaisesti edustaa.

filosofinen kuin käytännöllinen!

Ongelma on tosiaan kaksijakoinen, toisaalta en todellakaan halua itse kuunnella Crazy Frogin jumputusta, toisaalta mielestäni lapsi oppii parhaiten ymmärtämään musiikin " hienouksia" , jos hän on saanut kuulla hyvää musiikkia pienestä pitäen (vrt. Suzukin näkemykset musiikin äidinkielestä). Crazy Frogista en ole vielä keksinyt mitään positiivista sanottavaa...



Olen siis, hammasta purren, antanut lasten kuunnella omassa huoneessaan omia juttujaan, mutta esimerkiksi autoreissuilla kuunnellaan sitä, mitä aikuisetkin jaksavat kuunnella. Kuulokkeilla en halua antaa lasteni (ainakaan vielä) kuunnella, koska haluan kontrolloida kuuntelun volyymia. Miehelläni on ollut tinnitus vaivana jo neljän vuoden ajan, enkä halua lasteni korvia rasittaa turhalla äänenvoimakkuudella, mikäli suinkin mahdollista.



Kyllä nuo onneksi ovat vanhempienkin musiikkimakuun tottuneet ja kuuntelevat ainakin toisella korvalla sitä, mitä me kuuntelemme. He esimerkiksi bongailevat milloin mitäkin musiikkia elokuvien taustamusiikeista (viimeksi Kanin kirouksesta pätkän Holstin Planeetoista, itse en olisi tuota huomannut!)



Kiitos vastanneille. Tiedän, että olemme näiden musiikillisten ristiriitojen kanssa vasta alkutaipaleella, toivottavasti äidin pinna tästä venyy :)

Mun ymmärtääkseni lapsilla/nuorilla ja heidän vanhemmillaan useinkin menee musiikkimaku ristiin.



Sitä sen sijaan en ymmärrä, jos halutaan rajoittaa lasten musiikin kuuntelua sen takia, että he kuuntelevat " vääränlaista" musiikkia. Musiikki on makuasia eikä ole mitään oikeaa tai väärää musiikkia. Ei lapsia voi pakottaa tykkäämään tietynlaisesta musiikista tai kuuntelemaan musiikkia josta he eivät pidä. Ei se ole musiikin idea, että väkisin kuunnellaan jotain, musiikista pitäisi nauttia.

Vierailija:

toisaalta mielestäni lapsi oppii parhaiten ymmärtämään musiikin " hienouksia" , jos hän on saanut kuulla hyvää musiikkia pienestä pitäen

Kuka määrittelee hyvän musiikin? En mä itsekään pidä suurimmasta osasta noita ns. kaupallisia jumputuksia, mutta mun mielestäni musiikki on kuitenkin ensisijaisesti subjektiivinen asia, enkä mitenkään voi olla samaa mieltä siitä että musiikin voi absoluuttisesti jakaa hyvään ja huonoon. Tietysti on hyvä kuulla paljon erilaista musiikkia, koska se laajentaa näkökulmaa ja saattaa tulla löytäneeksi uusia genrejä jotka miellyttää. Mutta ensisijaisesti mun mielestä musiikki ei ole sitä varten, että sen hienouksia analysoidaan vaan sitä varten, millaisia tunnetiloja sitä kuunnellessa tulee. Jos mulle tulee jostain musasta hyvä olo, silloin se on mulle hyvää, sanoivat kriitikot ja suuret taiteilijat mitä tahansa.

En tosin muutenkaan pidä " hienostelusta" . Arvostan ja harrastan taidetta musiikista kuvataiteeseen ja kirjallisuuteen, mutta en arvioi teoksia " hienouden" perusteella ollakseni kovin kultturelli. Tässä maailmassa ei niin hienoa ihmistä ole, että voisi vetää viivan taiteen ja viihteen välille - ja tästä päästäänkin seuraavaan kysymykseen eli mikä tekee taiteesta hienoa ja viihteestä roskaa...

3-vuotiaallakin on erittäin laaja musamaku :). Meillä on paljon erilaisia lastenlevyjäkin, osa mieluisia ja osa epämieluisia (vanhemmille).

Samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että joku laatu se on lastenmusassakin oltava, esim. Ella ja Aleksi -levyä en ikimaailmassa olisi halunnut, mutta " joulupukki" sen toi :/.



Hyviä lastenlevyjä on esim. Mikko Perkoilalla ja Pentti Rasinkankaalla, ammattitaidolla ja täydellä sydämellä tehtyä lastenmusiikkia :). Ei mitään " rahat pois mahdollisimman helpolla" . Noita jaksaa aikuinenkin kuunnella (ainakin meillä ;).



Kyllä sen huomaa, että 3-vuotiaskin kiikuttaa cd-soittimeen niitä oikeasti hyviä levyjä, eikä halvalla tehtyjä paskarenkutuksia!

Vierailija:

En tosin muutenkaan pidä " hienostelusta" . Arvostan ja harrastan taidetta musiikista kuvataiteeseen ja kirjallisuuteen, mutta en arvioi teoksia " hienouden" perusteella ollakseni kovin kultturelli.

" tunteella ja sielulla" vai kerätäänkö joku satunnainen mahdollisimman myyvä poppoo ja sille lykätään paperi kouraan " laula tosta niin me jumputetaan syntsaa vähän taustalla..



Sama lastenmusassa, on niitä jotka oikeasti säveltävät ja sanoittavat musiikkia lapsille (ja lapsenmielisille) ja sitten on näitä jossa joku kone jumputtaa taustalla ja joku hokee jotain " koppakoppakoppakoppakoppakuoriainen" tai " lepalepalepalepalepalepakolla" ..

Aikuisen tulisi ymmärtää, ettei hän voi hallita lapsensa makua ja mieltymyksiä - ohjailla niitö toki voi, mutta ei sillä, että rajoittaa tietyntyyppisen musiikin kuuntelua sillä perusteella, ettei itse kestä ja jaksa.



Noilla rajoituksilla voi olla hyvinkin päinvastainen vaikutus kuin mikä aikuisen tavoite on.

Tuo ap:n kertoma, että automatkoilla kuunnellaan vanhempien valitsemaa musiikkia on aika hurja - miksi ihmeessä ette opeta lapsia kompromissien tekemiseen (ja harjoittele sitä itsekin)??? automatkan musiikki valitaan yhdessä ja siinä jokainen joustaa - tai sitten osa matkasta kuunnellaan vanhempien valitsemaa musiikkia, osa taas lasten.



Tuollaisissa asioissa rajoittaminen ja halliseminen vain aiheuttaa kapinaa ja katkeruutta lapsissa.



Vanhempani ovat klassisen musiikin suurkuluttajia, eivät kyllä pitäneet minun teinirenkutuksista, mutta ymmärsivät, että se oli silloin sitä mistä pidin ja mitä halusin kuunnella. Klassista musiikkia inhosin.

Ja dadaa - nyt aikuisiällä olen klassisen musiikin suurkuluttaja itsekin :) Olisinko sitä jos minut olisi lapsena ja teininä " pakotettu" kuuntelemaan vanhempieni hyväksi katsomaa musiikkia tai omaa musiikkimakuaki olisi rajoitettu - tuskin, siitä olisi varmasti tullut inho klassista musiikkia kohtaan.



Luottakaa nyt niihin lapsiinne ja antakaa heidän rauhassa käydä omat kehitysvaiheensa läpi tuputtamatta omia mieltymyksiä sinä ainoana oikeana ja hyvänä.



Tiedän, ei ole aina herkkua kotona kuunnella lasten kuuntelemaa musiikkia. Automatkoilla päätämme yhdessä mitä kuuntelemme, useimmiten niin, että kuunnellaan sekä vanhempien että lasten lemppareita. Ja kaikki ovat tyytyväisiä - ja lapset oppivat jos pienestä pitäen tekemään kompromissejä ja ottamaan muita huomioon ilman että kokisivat itsensä jyrätyiksi tai että heidän mieltymyksiään vahäteltäisiin.

Monet unohduksiin jääneet säveltäjät ovat jääneet unohduksiin ihan syystä...



Olemme yrittäneet kuunnella musiikkia mahdollisimman monipuolisesti, mutta kun itseä eivät tietyt genret sytytä, niin eipä noita tietysti tule itsekään kuunneltua. Lastenlaululevyjä meillä on melkoinen pino Perkoilasta Rasinkankaaseen, Malmstenin Mikki Hiiristä Mukarallaan.



Lähinnä itseäni tosiaan mietityttävät nämä muoti-ilmiöt, joissa on kyse lähinnä lasten ja nuorten rahastuksesta enemmänkin kuin musiikin tekemisestä sydämellä ja ammattitaidolla.



Kyllähän me aikuiset lasten muihinkin valintoihin puutumme. Minä ainakin katson, mitä elokuvia ja piirrettyjä lapset katselevat, mitä kirjoja ja lehtiä he lukevat jne. Musiikin kuuntelemisen tarkkailu on minusta ihan yhtä luontevaa. Rajan määritteleminen ei sitten olekaan yhtä helppoa!



Ap

Automatkoilla kuuntelemme kyllä lastenmusiikkiakin (itse asiassa enemmän lastenmusiikkia kuin klassista tai muuta " aikuisten musiikkia" ), mutta Crazy Frog ja Schnappi saavat kyllä jatkossakin jäädä lastenhuoneeseen.



Ap

Suuri osahan tuosta musiikkiteollisuudesta on tehty noin 11-vuotiaille!

Herra Heinämäen Lato-orkesteri: Heikki Salon ja Janne Louhivuoren lastenlauluja Heikki Salon esittäminä. Älyllistä ja humoristista musiikkia, menoa ja rauhallisempaa. Aikuisiakin naurattaa ja tätä jaksaa kuunnella!



Ja muuten: kuulokkeet ovat kyllä vihoviimeinen kapistus. Musiikin ei tarvitse olla edes kovin kovalla kun korvat ovat vaarassa! En suosittele ennen kuin teini-ikäiselle!