Pohdintaaa!!!Vastailkaaa!!!!
Löytyyko samanlaista tyyppiä ku mä. Mulla ihanat lapset, rakastava mies, ihanat sisarukset, paljon kavereit, mutta ystäviä, no en oikein tiiä ketkä kavereistani on ystäviä. Jotkut, jotka oli teini-iäs, ei ehkä enää ole ja.. jotkut on toisinkinpäin.
Mutta vaikka sosiaalista elämää on, miksi tuntuu että kaipaa jotakuta ihan samanlaista, tai samanlailla ajattelevaa. Jotaki, kenen kanssa vois jutella vaikka koko yön, sellainen jonka kanssa voi jutella syvällisiä, eikä vain lasten sairasteluista tai muusta mukiinmenevästä.
Ajattelin että vain nuorena sellaisen omaaminen on tärkeää, mutta nyt kun olen jo 30, tuntuu et olis kiva sellanen huipputyyppi.
Toisaalt, voi olla että olen luonteeltani sellainen, että kanssani ei synny helposti syvällistä ystävyyttä. Ehkä minua ei ymmärretä, tai ehkä minunlaisiani, sekä minun mielestä huipputyyppejä on harvassa.
Kyläilemme paljon, tapaan ihmisiä paljon, mutta harvoin saan keskusteluista sitä mitä haluan.
Onk kellekkä tuttua???
Kommentit (4)
asiaa. Mistä saisi uudelleen sellaisen teinivuosien " bestiksen" kenelle sai soittaa milloin vaan eikä tarvinu pyydellä anteeksi kellonaikaa, oli aina valmis auttamaan kaveria hädässä ja oli aikaa vaan olla ja jutustella. Mullakin on kavereita aika paljon, mutta todelliset ystävät asuu eri puolella suomea ja välillä kaipaan heitä todella kipeästi, silti, puhelimessa puhuminen ei todellakaan aja samaa asiaa. Me ollaan kolmekymppisiä, seurallisia ja eloisia ihmisiä mutta näin aikuisiällä ei tuo tutustuminen enää ole niin helppoa. Täältä palstalta olen saanut parikin kaveria joiden kanssa käydään kahvilla, lenkillä ja kirpparilla mutta aina mahtuu piiriin lisää. MIssäpäin vaikutatte??
Olen löytänyt yhden ystävän, joka on todella ihana ystävä. Meillä sujuu pohdinnatkin monesti hyvin yhteen, mutta hänellä ei ole kärsivällisyyttä keskittyä yhteen aiheeseen pitkään, joka harmittaa minua. Ts, keskustellaan jostain, ja sitten hän kesken kaiken " arvaa mitä tapahtui, kun sen ja sen lapsi sanoi, että..." Sellainen katkaisee juttelun, vie " fiilikset" .
Eli, todellakin kaipaan sellaista ystävää, joka jaksaisi nimenomaan käydä ja puida yhtä asiaa läpi samalla intensiivisyydellä kuin minäkin, eikä nimenomaan mitään ruoka/lapsi/sisustus yms juttuja. Minäkään en ole kyllä törmännyt toiseen samanlaiseen ihmiseen kuin minä - ajatuksiltaan siis. Mieheni on kaikkein lähinnä, tai sitten hän on juuri sellainen ihminen, joka jaksaa katsella tällaista omituista tyyppiä päivästä toiseen ;)
25 vuotias ja nyt juuri hetki sitten oon löytänyt uuden ystävän ja aivan ihmeissäni siitä, kun mietin milloin viimeksi olen löytänyt vastaavan " helmen" , eli 10 vuotta sitten. Onhan tässä matkan varrella muitakin kavereita tarttunut matkaan, mutta tuollainen jonka kanssa todella synkkaa, niitä tulee vastaan erittäin harvoin =)
aina skannaan uusista tutuista, kenen kanssa löytyy oikeasti yhteinen aaltopituus. Ensin kiinnostuksen kohteet ja huumori, sitten vähitellen elämän karummat puolet, huolet murheet, ja unelmat. Kun sellainen ystävyys alkaa kehkeytyä, tunne muistuttaa ihastumista, paitsi ettei ole seksuaalista sävyltään. Näin ei tapahdu kovin usein, varsinkaan vanhemmalla iällä, ja on hyvin hyvin arvokasta. Usein molemminpuolista.