Olettepa laiskoja, mulla oli sektio ja jo kahden paivan paasta aloitin suursiivouksen! En ymmarra miten joku voi makoilla sangyn pohjalla.
Kommentit (19)
Ja sitten kun pääsin kotiin kannoin vedet sisään ja hakkasin puita että sain pesuvettä, pesin vauvan ja likaantuneet kestovaipat (omat ja vauvan), hoidin lumityöt ja vähän naapurinmummonkin pihatietä kolasin, sitten keitin kahvit.
osastolle ja hypin riemusta hihkuen ja kiljahdellen!
oot ylpeä itsestäs siinäkin vaiheessa kun oot takas sairaalassa, kun kropalle ei annettu tarpeex aikaa parantua ja komplikaatiot iskee ;D
Otin lapsen navettaan mukaan, lypsin lehmät ja ruokin kanat, minkä jälkeen laitettiin miehen kanssa savusaunaan uusi katto. Sen jälkeen lämmitin savusaunan, imetin juuri heränneet vauva (maito nousi jo synnytksen aikana) yhden kummastakin rinnasta samanaikaisesti ja tein sitten miehelle ja sen pelikavereille viiden ruokalajin illallisen. Mies lepäsi sohvalla, oli raukkaparka pelannut roolipelejä koko yön läpi ja oli aivan puhki!
vaan alapääsynnytin ja hölkkäsin kotiin (ihan peruskuntolenkki vaan, 6min/km vauhdilla) samalla napanuoraa poiki jyrsien. Nyt olen siivonnut kodin, pilkkonut polttopuut meidän ja naapuruston perheille ja vielä piisais energiaa imetyksen jälkeenkin. Kauhee jano vaan, pitää muistaa juoda :)
t. Mamma 22v ja vaavi 2vrk
Pissakatetri otettiin melko pian leikkauksen jälkeen pois ja sitten oli pakko mennä itse pissalle.
En minä kipuja tuntenut kuin ehkä 3 päivää.
Henkinen puoli tässä rassaa eniten ja pelko haavan repeämisestä. Sängyssä olo on yhtä tuskaa, voi kunpa osaisin istualleen nukkumisen jalon taidon, se olisi nyt tarpeen.
Nyt on 9 päivää leikkauksesta ja vielä tuntuu toisinaan sellainen ryöpsähtävä tunne tuolla alavatsalla, ehkä parhaiten kuvaisi tunne siitä, että suolet valahtaa ulos tai jotain vastaavaa.
Lisäksi nivusissa on jotain vikaa, kun hetken paikallaanolon (esim. makuulla) sinne tulee molemmin puolin sellainen viiltävä kipu.
Minä en pelkästään makoile sängyssä, koska tällä hetkellä pelkkä sängyn ajatteleminenkin tekee pahaa.
-se toisen ketjun ap, joka haluaisi jo olla normaalitilassa
löllyvät jossain äitiysvaatteissa vielä viikko synnytyksestä. Minä mahduin kireimpiin farkkuihini (MissSixty) kolme päivää synnytyksestä (mitat 165/49).
sehän se on raskaan työn tehnyt kun on parka joutunut odottelemaan milloin tulen kotiin siivoomaan. ja heti tietenkin siivosin, sama päivänä. pilluni on jumalattoman tiukka, vaikka olen 6 lasta saanut. olen muutenkin niin pieni ja laiha että eihän tähän runkoon löysä pillu sopiskaan.
että joillakin nuo suuretkin leikkaukset sujuu ongelmitta. Itse makasin 8 vuorokautta sängyssä, tärisin raskausmyrkytyshorkassa, sain infektion, yritin nousta sängystä mutta en 68 hemoglobiinilla pysynyt pystyssä, sain verta tipasta ja kun viimein pääsin ylös ja kävelin muutaman tunnin ulkosalla, jouduin takaisin vuodelepoon kolmeksi päiväksi.
sektiossa, mutta kyllä sitä aina jotain puuhaa löytyy ahkeralle ihmiselle. Minä pistin puutarhan uuteen uskoon heti kotiuduttuani. Istutin puut, pusikot ja kukat, kaivoin lammen ja asensin suihkulähteen. Pesin puutarhakalusteet jne...
pääsin sektion jälkeen jo samana päivänä pois vauvan kanssa kotiin. Itse ajoin autolla ja vauva istui istuimessaan. Mutta kyllä se totta on, että toipuminen sektiosta ON hitaampaa kuin alatiesynnytyksestä.
Esikoisen sain nimittäin alateitse, ja niin oli koko homma vaivatonta, ettei tarvinnut lähteä sairaalaan ollenkaan. Eikä tuntunut missään, samalla katsoin Salkkareita ja kudoin villapaitaa.
Vierailija:
pääsin sektion jälkeen jo samana päivänä pois vauvan kanssa kotiin. Itse ajoin autolla ja vauva istui istuimessaan. Mutta kyllä se totta on, että toipuminen sektiosta ON hitaampaa kuin alatiesynnytyksestä.
Esikoisen sain nimittäin alateitse, ja niin oli koko homma vaivatonta, ettei tarvinnut lähteä sairaalaan ollenkaan. Eikä tuntunut missään, samalla katsoin Salkkareita ja kudoin villapaitaa.
ja täytyy sanoa, että morfiineista herättyäni, ei ollut mitään kummempia kipuja. Olin pystyssä jo seuraavana päivänä suurimman osan ajasta. Mulle kyllä pidettiin sitten aiheesta sairaanhoitajan toimesta puhuttelu, mutta kun vointi oli hyvä niin miksi olisin maannut. Kotiin päästyäni tunsin jotain pientä hermosärkyä, kun paraneminen alkoi. Tein vaunulenkkejä, mutta aluksi tietenkin vauhti oli aika hidasta ja väsyi. Kaikenkaikkiaan toivuin nopeammin kuin moni ystäväni, joka on alakautta synnyttänyt eikä nuo intiimipaikat tietenkään revenneet, arpi sektiosta on lähes huomaamaton.
Jos on automaattivaihteinen auto, kyllä pääsee. Teidän sairaalasta ei kyllä varmaan päästetä, tiedän tapauksen, siellä on huonot lääkkeet! Jos on oikeat tropit, olisivat laskeneet vaikka helikopterin ohjaimiin.
Joten jotain tiedän sektiosta minä myös. Mun mielestä sä olet tyhmä, jos olet tikit masussa ruvennut suursiivoukseen heti parinpäivän päästä sektiosta.
Et varmaa sitten ajatellut ollenkaan lastasi ja sitä mitä tapahtuu jos tikit repeävät ja joudut sairaalaan?
Sorry! et saa pisteitä multa.
huumorintajuttomat nipiniuhot liikkeellä, siis voi apua jos ihminen ei edes sarkasmia tunnista
ja vedin puoli tuntia haaraperushyppelyä päälle!