Perhepäivähoitajan työstä kokemuksia?
Hei!
Haluaisin kuulla kaikenlaisia kokemuksia ihmisiltä, jotka ovat tai ovat olleet perhepäivähoitajia.
Tiedän, että siinä työssä ei pääse rikastumaan, eikä se olekaan minulla syy kiinnostukseeni.
Minulla on 2v ja 4 v tytär, mies reissutyössä. En haluaisi viedä lapsia vielä päiväkotiin, mielelläni en ollenkaan, vaan haluaisin pitää lapset kotona mahdollisimman pitkään.
Koulutusta minulla ei ole työhön, lapsirakkautta kuitenkin riittää muillekin jaettavaksi ja tykkään touhuta kovasti lasten kanssa.
Kuinka noihin hoitoaikoihin mahtaa pystyä itse vaikuttamaan?
Kaikenlaiset tiedot ja kokemukset otan mielelläni vastaan!
Kommentit (2)
Minä olen hoitovapaalla omasta työstäni ja toimin väliaikaisesti perhepäivähoitajana, ryhmässä mukana kaksi omaa pientä lasta. Aivan ehdottoman hyvä puoli on ollut, että oma isompi lapsi on viihtynyt mainiosti hoitolasten kanssa ja hänellä on kotona kavereita. Lisätulot ovat toki myös tervetulleita. Koen myös itse olevani aktiivisempi kun on hoitolapsia (ruuat ja salaatit, vaihtelevat välipalat, laulamme, pelaamme, leikimme, askartelemme, leivomme...), omien kanssa olisi helpompi olla laiskempi ja itse tunnen voivani paremmin kun puuhastelen kaikenlaista aktiivisesti. On myös motivoivampaa järjestää touhua useammalle lapselle.
Miltä työ tuntuu, vaikuttaa valtavasti myös kuinka hoitolasten vanhempien kanssa tulee toimeen ja kuinka pitkiä hoitopäivät ovat. Itse sain aikalailla vaikuttaa hoitopäivien pituuteen ja lapsiin, eli sain valita ketkä meille otin hoitoon.
Itse en ole tuntenut raskaaksi siivoamista ja sotkuakaan ei juuri tule hirveästi. Pimeät harmaat syysilmat ja sadepäivät ovat joskus raskaita. Me emme ole juurikaan olleet kipeitä. Vieraan kiukuttelu vaatii kyllä enemmän pinnaa kuin oman lapsen kiukuttelu. Leluja hajoaa, eikä niistä saa mitään korvausta.
Tavallaan tykkään hirveästi, väliaikaisena hommana menee, mutta varmasti aika raskasta jos ajattelisi, että tätä aina tekisi.
Olen aivan eri alan ihminen ja työskentelen normaalisti päällikkötason hommissa. Äitiyslomani jälkeen hoidin 4 kk kahta pientä vierasta lasta omien kolmen ohella. Ajattelin, että kiva että on seuraa omille lapsille ja edes pientä lisätienestiä kun mitään kotihoidon kuntalisiä ei ole. Omat lapset oli tuolloin 10kk, 4v ja 6v.
4kk meni äkkiä ja aika oli ihan ok, mutta en olisi halunnut jatkaa kauempaa.
Havaitsin, että on paljon hankalampi kestää kun vieras lapsi itkee, reistaa tai tekee kunnon uhmakohtauksia. Toinen hoitolapsi oli erittäin vaativa luonteeltaan, peruskärttyinen ja tosi topakka 2-vuotias. Meni paljon energiaa siihen, että jaksoin olla hänelle ystävällinen. samalla omat lapset, mukaanlukien oma vajaa 1-vuotias jäi huonolle huomiolle kun kaikki energia meni tuon pienen äkäpussin viihdyttämiseen. Hoitoaikoihin ei voinut yhtään vaikuttaa, vaan lapset olivat joka päivä n. 7-17 hoidossa eli pitkiä päiviähän ne oli. Käytännössä ei koskaan tiennyt, milloin hakija tulee joten ei voinut suunnitella tekevänsä mitään kelloon sidottua iltaisin. Illalla oli jo alettava valmistella seuraavan päivän ruokia. Ruokaa meni yllättäviä määriä ja tiskiä tuli tolkuttomasti. Ei siinä ehtinyt leikkiä paljoa kenenkään kanssa, vaikka juuri lasten kanssa oloa olin odottanut. Ja mikä määrä sotkua syntyi vaikka aina yhdessä raivasimmekin päivän lopulla!!!!!
Lisäksi kaikki lapset sairastivat usein ja vieraan lapsen toistuvat päivällä alkavat mahataudit otti voimille.
Hyvät puolet: omat lapset viihtyivät tosi hyvin hoitolasten kanssa. Oma päivärytmi säilyi säännöllisenä, joka on lasten etu. tuli tehtyä joka ikinen päivä myös salaattia ja vaihtelevampia välipaloja. Tuli soitettua lasten kanssa pianoa ja laulettua sekä ulkoiltua monta tuntia päivässä ja askarteltua ja pelattu pelejä, joka oli tosi mukavaa.
Kun lapset lopettivat hoidossa sovitun ajan jälkeen aloittaessani oman työni, olin päivän helpottunut ettei vieras lapsi kitissyt meillä . Sitten ikävöin lapsia kovasti monta viikkoa, koska olin kiintynyt heihin aidosti.
Suosittelen kuitenkin miettimään tarkkaan mm. kotitöiden ja sotkun määrää, omia hermoja vieraiden lasten reistatessa ja sairastellessa ja oman ajankäytön mahdottomuutta. Omien kanssa voi käydä vaikka kerhossa tai kaupassa välillä, ison lauman kanssa ei kovin helposti. Itsekin kävin koko lauman kanssa kerhossakin ja satutunneilla, mutta aika ponnistushan se on. Jos hoitopäivä olisi ollut hieman lyhyempi seolisi parantanut jaksamista. 10 h päivät on aika pitkiä ainakin talven pimeinä päivinä kun ollaan ulkona pimeässä ja odotetaan koska lapset haetaan -aina hakija viivästyi eikä tullut sovittuun aikaan.
Minä en soveltunut pp-hoitajaksi, vaikka parhaani yritin ja omassa perheessä oli jo valmiiksi selkeä rytmi olemassa. Lapset viihtyivät meillä todella hyvin ja kaipasivat meille takaisin, mutta itse en olisi jaksanut esim. vuottakaan, vaikka "oma työni" on varsin vaativaa työtä myöskin! Hatunnosto kaikille arvokasta työtä tekeville perhepäivähoitajille!!!!!