Te, joilla on jo aikuiset lapset: onko haikeaa? Onko kaikki vuodet menneet liian nopeasti?

Aika on tehnyt tehtävänsä, nyt ollaan valmiita isovanhemman rooliin joka ei sekään ole hassumpi!

Tosin vielä kotona esimurkku. Muuten olen oikein tyytyväinen kun on rauhallista, lapsenlapsissa riittämiin.

Olin jo melkein 30, kun sain lapseni (av-mammojen mittapuun mukaan siis yli-ikäinen synnyttäjä) ja olin siis ehtinyt elää ja kokea paljon ennen lasten syntymää. Minusta oli ihanaa katsoa lasten kasvavan ihaniksi nuoriksi, toisen jo aikuiseksi. Muistelen lämmöllä sitä aikaa, kun minulla oli pikkuisia, mutta en ole haikea. Jotenkin tuntuu, että näin sen piti mennäkin. Nyt on aikaa keskittyä uraan ja omiin harrastuksiin.

20-vuotias poika, eikä haikeaa ole, mutta voi se johtua siitäkin, kun mulla on vielä pieniäkin, nuorin 5-vuotias. Mutta kyllä täytyy sanoa, että nopeasti meni 20 vuotta, siis todella nopeasti. Ja on tuon nuoren aikuisenkin elämää ihana seurata. Huolikin on äitillä yhtä suuri kuin oli pikkulapsiaikoina. Eilen olin ihan hermona, kun poika ei tullutkaan armeijasta lomille samaan aikaan kuin normaalisti, vaan kaksi tuntia! myöhässä.

vuodet katosivat?? Eletty on täysillä lapsiperheen elämää, nyt 3 lapsista on jo aikuisia! Helpotuksen tuo se että kaikista on kasvanut upeita älykäitä ja menestyviä ihmiaiä, he pärjäävät kyllä!



Mummoa ei meikäläisestä ihan vielä ole tulossa, eikä pääse mummottumaan muutenkaan kun nuorimmainen menee vasta eskariin:)