Down integraationa ns. normaaliluokkaan vai ei?

kolmosella alkaa varsinainen koulunkäynti ja Down ei pysy tahdissa koska on ihan Down

Tästä syystä puollan erityisluokkaa. Opetuksen pystyy räätälöimään juuri sopivan kokoisiksi haasteiksi hänelle. Vaikka avustajat hyviä onkin, eivät ole opettajia. Jos tällaisia ratkaisuja on tehty, saattaa avustaja " jäljestää" lasta koko ´päivän, tekevät tehtäviä kahdestaan yms. Omassa porukassa ryhmäytyminen on parempaa. T.koulupsykologi

Harjaantumisopetus (EHA 1)







Harjaantumiskoulun oppilas on peruskoululainen, jonka psyykkinen kehitysvammaisuus vaatii opetuksen eriyttämistä enemmän kuin peruskoulun yleisopetuksessa tai mukautetussa opetuksessa on mahdollista. Opetus on tarkoitettu lähinnä keskiasteisesti ja vaikeasti kehitysvammaisille lapsille. Harjaantumisopetusta annetaan myös alle kouluikäisille, jotka eivät tule saavuttamaan oppivelvollisuuden täyttämiseksi edellytettyä tietomäärää.



Opetuksessa pyritään harjaannuttamaan niitä taitoja ja valmiuksia, joita oppilas tarvitsee selviytyäkseen yhteiskunnassa mahdollisimman itsenäisesti. Tärkeitä ovat käytännön taidot ja jokapäiväisen elämisen taidot sekä yläasteella työelämään siirtymisen valmiudet. Tärkeää on opettaa myös käyttämään vapaa-aikaa mielekkäästi.



Äidinkielen ja matematiikan perustaitojen omaksumiseen ei aina ole riittävästi edellytyksiä tai taidot jäävät puutteellisiksi. Jokaisen kohdalla edetään hänen kykyjensä ja edellytystensä mukaisesti mahdollisimman pitkälle. Harjaantumisluokan oppilailla tavoitteiden saavuttaminen vie huomattavasti pidemmän aikaa kuin heidän normaaleille ikätovereillaan.



Tärkeää on kunkin oppilaan yksilöllinen huomioon ottaminen sekä yhteistyö vanhempien ja eri ammattiryhmien kesken. Oppilaiden kehitystason ja monivammaisuuden vuoksi tavoitteiden asettelu on yksilöllistä ja tavoitteet muovautuvat oppilaan pitkän aikavälin oppilaantuntemuksen perusteella. Jokaiselle oppilaalle laaditaan henkilökohtainen opetussuunnitelma, missä otetaan huomioon oppilaan yksilölliset oppimisedellytykset sekä muu hänen tarvitsemansa kuntoutus. Opetussuunnitelman opettaja laatii yhdessä vanhempien ja tarvittavien asiantuntijoiden kanssa ja sitä tarkistetaan tietyin aikavälein. Opetuksen ja tavoitteiden jatkuva arviointi on tärkeää.



Oppiminen tapahtuu toiminnan kautta madollisimman konkreettisesti itse tekemällä ja kokemalla. Tavoitteena on monipuolisen ja tasapainoisen persoonallisuuden kehityksen tukeminen ja virikkeiden antaminen siihen. Tavoitteena on myös niiden valmiuksien ja toimintojen harjaannuttaminen, joita kehitysvammainen tarvitsee mahdollisimman itsenäisessä elämässä yhteiskunnassa sekä työssä, vapaa-ajan vietossa ja asumisessa.





Vaikeammin kehitysvammaisten opetus (EHA 2)



Vaikeimmin kehitysvammaisten opetuksessa noudatetaan Harjaantumisopetuksen opetussuunnitelmaa 2 (EHA 2). Opetus perustuu kullekin oppilaalle yksilöllisesti laadittaviin opetustavoitteisiin. EHA 2 opetuksen lähtökohtana on antaa vaikeimmin kehitysvammaiselle lapselle mahdollisuus omien taitojen mukaiseen opetukseen.



EHA 2 opetussuunnitelma on jaettu viiteen toiminta-alueeseen: motoriikkaan, kommunikaatioon, sosiaalisiin taitoihin ja päivittäisiin taitoihin. Nämä toiminta-alueet korvaavat peruskoulun oppiainejaon. Vaikeimmin kehitysvammaisten oppilaiden opetuksessa tulee lähteä niistä ominaisuuksista ja taidoista, joita oppilaalla jo on ja jotka oppilaan on mahdollista saavuttaa. Opetustavoitteet valitaan oppilaan käytännön elämässä tarpeellisista taidoista, jotka ovat hänelle välittömästi käyttökelpoisia. Opetus tapahtuu sekä yksilö- että ryhmäopetuksena.



Vaikeimmin kehitysvammaisten opetuksessa korostetaan erityisesti lapsen ja ympäristön välisen vuorovaikutuksen edistämistä lapsen yksilöllisistä lähtökohdista käsin mahdollisimman pitkälle niin, että lapsi vammaisuudestaan huolimatta voi kokea olevansa oman elämän subjekti.



Vaikeimmin kehitysvammaisten oppilaiden opetus ja opetussuunnitelma perustuvat käsitykselle, että opetuksen piiriin kuuluvien lasten kehitys etenee samojen vaiheiden kautta ja samassa järjestyksessä kuin lasten kehitys yleensä. Kehitys ei etene kuitenkaan yhtä nopeasti eikä yhtä pitkälle. Vaikeimmin kehitysvammaisten oppilaiden on todettu yltävän sensomotorisissa taidoissaan noin 0-3-vuotiaan lapsen kehitystasolle. Kehityksen kulku ja opetustavoitteiden saavuttaminen on yksilöllistä. Siihen vaikuttavat oleellisesti oppilaan muut vammat sekä ympäristötekijät, jotka saattavat vaikeuttaa tai estää hermoston kehityksen kannalta välttämättömän vuorovaikutuksen lapsen ja ympäristön välillä.

Tietysti hänelle tehdään oma henkilökohtainen opetussuunnitelma ja hänellä on oma avustaja jonka kanssa sitä toteutetaan.

Elto

Usein on parempi, että kehitysvammaiset ovat omassa luokassaan. Ei tule tunnetta siitä että on huonompi kuin muut. Tavallisessa luokassa kun kuitenkin suurin osa osaa sellaisia asioita mitä kehitysvammainen ei.

siiveton:

Usein on parempi, että kehitysvammaiset ovat omassa luokassaan. Ei tule tunnetta siitä että on huonompi kuin muut. Tavallisessa luokassa kun kuitenkin suurin osa osaa sellaisia asioita mitä kehitysvammainen ei.

Downeillahan on KEHITYSVAMMA.

Silloinkin downit erottuvat niin paljon muusta porukasta että jollakin tapaa joutuvat kiusatuksi ja syrjityksi. D-lapsen omakaan oppiminen ei välttämättä edisty ideaalisti yleisop. luokassa.



Erityisluokassa erityislapsella on mahdollisuus kokea olevansa hyväksytty sellaisena kuin on, edistyä omaa tahtiaan ja löytää niitä tosiystäviä.

Lapset ovat yleensä suvaitsevaisia, aikuiset ne on niitä jotka kauhistelee, että kauheaa, meidän lapsen luokalla on vammainen, se varmaan tartuttaa meidän liisipetterin.

Terveet normaaliluokkaan, ja kehitysvammaiset erityiskouluun.

Vierailija:

Silloinkin downit erottuvat niin paljon muusta porukasta että jollakin tapaa joutuvat kiusatuksi ja syrjityksi. D-lapsen omakaan oppiminen ei välttämättä edisty ideaalisti yleisop. luokassa.

.

Tottakai erityislapselle on taattava tarvitsemansa tuki, avustaja yms. Ruotsissa ollaan todettu että ensimmäiset kouluvuodet normaaliluokassa vaikka tuplaten oat todella hyväksi downin koulussa pärjäämiselle. Lapsen on huomattavasti helpompi oppia uusia asioita ja käyttäytymistä kun kun saa ottaa mallia terveistä luokkakavereista sen sijaan että alku olisi kaikille yhtä vaikeaa.

Toisaalta se antaa myös terveille lapsille mahdollisuuden tutustua erityislapsiin niin että on helpompi nähdä nämä lapsina siinä kuin muutkin eikä minään eristettyinä kummajaisina.

Jos tällaisia luokituksia yleensä enää käytetään.

Yhteistyö ns tavallisten luokkien ja erityisluokkien välillä on hieno juttu. Näin lapset tottuvat erilaisuuteen ja näkevät että vammaisten kanssa voi tehdä monenlaisia asioita.

eha 2 ei juuri koskaan, siellä lapset yleensä erittäin vaikeasti vammaisia. Monet down-lapset oppivat lukemaan ja laskemaan ja kykenevät tuetusti käymään koulua integroituna normaali luokkaan, tosin useasti siirtyy ensimmäisien vuosien jälkeen erityisluokalle/kouluun

Downeilla on parempi kun saavat olla omissa luokissaan, missä muut oppilaat ovat heidän kaltaisiaan ja samalla tasolla