Paniikkihäiriötä sairastavia?

Diagnoosi edellyttää useiden vakavien autonomisia oireita sisältävien ahdistuskohtauksien ilmenemistä noin kuukauden aikana.



Diagnostiset kriteerit:

A. Henkilöllä esiintyy toistuvia paniikkikohtauksia ennalta arvaamattomissa ja vaihtelevissa tilanteissa, jotka eivät ole erityisen rasittavia tai vaarallisia.



B. Paniikkikohtaukseen liittyvät *kaikki* seuraavat piirteet:

(1) kohtaus on intensiivisen pelottava tai epämiellyttävä erillinen kokemus

(2) kohtaus alkaa äkillisesti

(3) kohtauksen voimakkuus saavuttaa huippunsa muutaman minuutin kuluessa ja kohtaus kestää vähintään muutaman minuutin ajan

(4) kohtaukseen liittyy vähintään neljä seuraavista oireista, joista yhden täytyy olla jokin oireista a-d:

Autonomisen kiihotustilan oireet

(a) sydämentykytys tai tunne, että sydän hakkaa tai kohonnut pulssi

(b) hikoilu

(c) vapina

(d) suun kuivuminen, joka ei johdu nestehukasta tai lääkityksestä

Rinnan ja vatsan alueen oireet

(e) hengitysvaikeudet

(f) tukehtumisen tunne

(g) rintakipu tai epämiellyttävä tunne rinnassa

(h) pahoinvointi tai vatsakipu (esim. vatsanväänteet)

Psyykkiset oireet

(i) pyörryttävä, huimaava, sekava tai epävakainen olotila

(j) tunne siitä, että ympäristö on epätodellinen (derealisaatio) tai että itse on kuin jossain kaukaisuudessa tai " poissa tästä maailmasta" (depersonalisaatio)

(k) pelko itsehallinnan menettämisestä, sekoamisesta tai pyörtymisestä

(l) kuolemanpelko

Yleisoireet

m) kuumat aallot tai vilunväristykset

n) ihon puutuminen tai pistely



C. {Tavallisimmat poissulkudiagnoosit}. Paniikkikohtaukset eivät johdu elimellisestä sairaudesta, harhaluuloista, aistiharhoista, elimellisestä mielenterveyden häiriöstä (F00-F09), skitsofreniaryhmän häiriöstä (F20-F29), mielialahäiriöstä (F30-F39) tai somatisaatiohäiriöstä (F45).



Paniikkihäiriötä ei aseteta päädiagnoosiksi, jos henkilö kärsii kohtauksien alkaessa masennuksesta. Silloin paniikkikohtaukset ovat todennäköisesti toissijaisia masennukseen nähden.

Kova stressi laukaisi mulle ne. Alkuun mulla alkoi tulemaan niitä ahtaissa paikoissa tai paikoissa joista ei heti pääse pois. Esim linja-auto tai juna ja matkaa vielä jäljellä niin ettei voi hypätä kyydistä kesken. Alkuun auttoi se että yritti ajatella jotain muuta, lukea vaikka mainoksia mitä näkyi bussin ikkunasta esim helsingissä liikuessa tms...



Oireita oli ahdistava olo, huimaaminen, vapina yms... sitten pelko että pyörtyy tai kuolee tai jotain ja menee ihan kamalaan shokkiin, vapisee hirveästi ja sydän hakkaa.



Mulla meni tilanne välillä niin pahaksi että heräsin yöllä siihen että on kohtaus päällä. Kävin lääkärillä jolta sain lähetteen psykiatriselle sairaanhoitajalle juttelemaan ja lääkkeet joka otetaan kohtauksen tullessa. Toiset lääkkeet olis ollut sellaisia joita syödään päivittäin mutta niitä en halunnut koska niissä on vaarana jäädä koukkuun ja annoksen nostaminen yhen tabletin riittämättömyyden pelossa. Kolme kertaa sairaanhoitajan luona käyntejä riitti mulle ja helpotti tilannetta niin etten tarvinnut enään lääkkeitä. Sain ajatukseni järjestykseen ja ulkopuolisen näkemyksen siihen mikä olis järkevin ratkaisu tilanteeseeni. Mulla auttoi myös raskaaksi tulo (hyvä syy jäädä pois silloisesta työpaikasta josta stressi johtui) ja tieto siitä että puolen vuoden päästä pääsisimme muuttamaan.



Välissä oli muutamia hyviä vuosia jolloin tuli muutava lievä kohtaus. Reilu vuosi sitten sairastuin taas rajummin ja syynä jälleen stressi. Lähisuvussa tapahtui kaikenlaista mille ei itse voinut tehdä mitään mutta kosketti silti sekä allergiani pahenivat ja lääkärit eivät ottaneet asiaa kunnolla käsittelyyn (ei ole vieläkään asiassa edistystä) vaan jäin oireineni ja pelkoineni oman onneni nojaan. Kävin psykiatrin luona kolmesti juttelees ja apua sain sillä. Viime kesä helpotti välissä kans ja iho alkoi olla jo normaali. Ruokavaliokin löytyi taas että on jotain edes mitä uskaltaa syödä. Lääkeitä en tarvinnut tällä kertaa. Pahimmillaam yöt meni valvoessa ja paniikin kourissa.



Käy ihmeessä heti tai ainakin kohta lääkärillä tai soita aika juttelemaan ammatti-ihmiselle jos epäilet että sairastat paniikkihäiriötä. Se ei ole mikään leikin asia sillä pahimmillaan sosiaalinen ja muukin elämäsi kärsii ja et pääse edes kauppaan tm asioita hoidettua. Apua voi saada jo muutamalla kerralla.

mulla vielä pahensi kohtauksia bussissa tai kassajonossa ruuhkassa se että en halunnut " aiheuttaa muille häiriötä tai vaivata muita" sillä että jos pyörryn tms... Vaikka eihän sille mitään saa jos pyörtyy tai saa sairaskohtauksen.