Isovanhemman oikeus lapsenlapseen?

Vastaan on nyt tullut pari tapausta, joissa vähän ihmettelen, millaisia oikeuksia sitä oikein voikaan vaatia...



Yksi puolituttu nainen valittaa, ettei hänen poikansa entinen avovaimo anna hänen tavata lapsenlasta. Lapsi laitettiin alulle yhteisymmärryksessä, mutta raskausaikana mies sekaantui joihinkin päihdejengeihin ja pitkin hampain tunnusti lapsen omakseen. On jättänyt perheen ja " kadonnut" , ei pidä yhteyttä äitiinsä eikä lapseensa eikä lapsen äitiin. Tämä miehen äiti ja ex eivät ole tavanneet kuin pari kertaa lyhyesti, asuvat eri puolilla maata ja poika ei suhteen aikana pitänyt paljoa yhteyttä äitiinsä. Nyt tämä pojan äiti kuitenkin vaatii, että ex-miniän pitäisi käyttää pojantytärtä hänen luonaan mummolassa. Ex-miniä ei kuitenkaan halua tuoda lasta parin viikon välein kyläilemaan itselleen tuntemattoman ihmisen luo, etenkin kun pitäisi jäädä sinne itsekin hoitamaan lasta, muttei varsinaisesti saisi itse olla sosiaalisessa mielessä läsnä: ex-anoppi haluaa vain lapsen kylään, muttei suostu hoitamaan sitä. Sitten, kun siihen ei suostuta, alkaa hirveä marina, josta saa ulkopuolisetkin kuten minä kärsiä. Voiko teistä vaatia tuollaisia tapaamisia, kun lapsi ei edes tunne isäänsä eikä isä ole yhteydessä keneenkään?



Toinen ihmetapaus on kaverin äiti ja isä, jotka tämän kaverini homoseksuaalisuuden paljastuttua heille ovat katkeroituneet siitä, etteivät saa tältä lapsenlapsia ainakaan heidän mielestään luonnollisella tavalla...



Onko ihmisellä muka jotain oikeuksia lapsenlapsiin niin, että niiden varjolla voidaan piinata lapsiaan ja lasten (entisiä) puolisoita?