Lue keskustelun säännöt.
Mies säikäytti eilen... Mielipiteitä kaivataan!
29.03.2008 |
Eli olemme olleet 7 vuotta naimisissa, omat kriisimme läpi käyneet, yleensä pystymme keskustelemalla selvittämään asiat, mutta usein jos alamme riitelemään, riidat paisuu suhteettoman isoiksi.
Eilen aloimme riitelemään eräästä pikkuasiasta (aihe on toisarvoinen seikka), ja riitelyn lomassa mies yhtäkkiä hermostui totaalisesti, huusi mulle punaisena ja erittäin aggressiivisenä täyttä kurkkua, oli tosin huutanut tätä ennenkin, mutta ei noin totaalisen aggressiivisesti. Pelästyin, koska näytti siltä että voisi käydä päälle, ja lähdin makuuhuoneesta, paiskasin oven kiinni. Sen jälkeen mies alkoi riehua makkarissa niin että juoksin olohuoneeseen, laitoin oven kiinni ja pelkäsin mitä voi tapahtua. Mies saikin hajotettua vaikka mitä makkarissa, sänky oli täynnä posliininsiruja jne... kuitenkin hyvin pian tajusi kuinka typerästi teki ja itki olohuoneen oven takana, pyysi että päästän sisään. Päästinkin, ja keskustelimme riidan selväksi, ja mies itki ja häpesi kauan sitä riehumistaan ja pyyteli anteeksi.
Olen silti vieläkin vähän shokissa. Tuntuu että joka kerta nuo sen hermonmenetykset menee pitemmälle ja pitemmälle. Viimeks lensi muki seinään, nyt lensi vaikka mitä. Tuo eilinen kohtaus söi luottamusta meidän väliltä, koska en voi sille mitään että mietin, milloin menee kontrolli niin että hän satuttaa mua. Vaikka sisimmässäni tiedän, että mies ei voisi ikinä mua tahallaan satuttaa.
Meillä ei ole lapsia, ja alkoholilla ei ollut osuutta asiaan. Yritän nyt parhaani mukaan antaa anteeksi ja unohtaa ja jatkaa niinku ei mitään, mutta se on vaikeaa. Mielipiteitä, ajatuksia?
Kommentit (18)
Voisinpa suositella ihan terapiaakin niin pariterapiaa, kuin kummallekin itsekseen. Pelottavaa, jos vihan puuskassa tehdyt teot tavallaan menevät eteenpäin koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonkin verran ollut työstressiä, jota ei kyllä itse myöntäisi...
Eilen sanoi hermostumisensa syyksi sen, että väitin jotain hänen perusteluaan riidan aikana tekosyyksi. Selitti myöhemmin riehumisensa motiiviksi, että ajatteli että " jos et kerta usko mitä sanon, niin uskoisitko nyt!" ja alkoi riehua... tuo motiivi on yks juttu mikä saa pelkäämään.
Tänään olen ollut ahdistunut, en vaan näe miestä enää samalla tavalla. Tähän asti hän on ollut mulle turvallinen, ja niin miehen pitäisi ollakin. Eilen sain pelätä häntä ja mietin vieläkin uudestaan ja uudestaan sitä hetkeä kun kuulin riehumisen ääniä ja pakenin olohuoneeseen paniikissa.
Olen toipumassa masennuksesta ja siksi käyn terapiassa kerran viikossa. Aion kyllä jutella tuosta psykiatrini kanssa. Miestä on vaikea saada terapiaan...
ap
hakemaan itselleen apua. Ei pelkästään tuon yksittäisen riehumisen vuoksi, vaan työstressin, sinun masennuksen jne. vuoksi. Hänen itsensä ja teidän parisuhteen vuoksi.
mutta ei auttanut.
7, onko omakohtaista kokemusta?
Mieheni on muuten kuin unelma, ei ryyppää, antaa hellyyttä ja rakkautta ylitsevuotavasti jne... En voisi kuvitella että hän löisi, mutta toisaalta, jos jollain asteella voi jo kontrolli mennä, eikö silloin vaara ole jo olemassa...?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hajoitti astioita. Seuraavalla kerralla reiän oveen. Ja kyllähän sekin kerta sitten tuli, kun minä sain osani. Ensimmäisellä kerralla " vain" tönäisy. Seuraavalla kerralla useita kertoja nyrkillä. Aikajakso näillä oli ehkä noin 5 vuotta. Olin nuori ja annoin anteeksi. Nykykokemuksellani passittaisin miehen jonnekin keskustelemaan ongelmistaan.
Sinussakin on vikaa, jos olet huomannut sen.
Menit liian pitkälle...henkinenväkivalta on yhtä vakavaa kuin fyysinen. Naisilla laulaa kielenkannat miehillä nyrkit.
Miehesi ei reagoisi samoin, vaihtamalla seuraa/puolisoa. Miksi ylipäätään olette yhdessä? Nautitko toisen kiusaamisesta?
Pyysitkö itse anteeksi huonoa käytöstä?
Kohdelkaa toisianne ihmisarvoisesti kai olette ansainneet sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroit, että vihanpurkaukset ovat menneet pidemmälle ja pidemmälle. Tuo lause paljastaa varmasti sinulle itsellesikin paljon. Hakekaa oikeaa apua parisuhteeseen, perhe-elämään ja miehen stressiin.
Muutaman vuoden päästä mies alkoi tarttumaan kiinni käsivarteeni nipistäen. Yritti pakottaa minua tiettyihin taloudellisiin häntä hyödyttäviin järjestelyihin. En suostunut ja siksi nipisteli, raivosi ja käveli hermostuneesti ympäriinsä omituinen kiilto silmissään.
Lopulta en uskaltanut kääntää hänelle selkääni kun menin nukkumaan. Ei kuitenkaan koskaan käynyt aivan kiinni minuun. Aina kun noita kohtauksia tuli pysyin itse rauhallisena ja sanoin hänelle, että hänellä ei sitten ole oikeutta käydä käsiksi minuun tai muuten lähden. Lopulta hain avioeroa ja mies itse halusi sitten myös erota, koska luottamusta ei välillämme enää ollut ja aloin kärsiä jopa unettomuudesta.
Sanoi minua kovapäiseksi naiseksi. Toivottavasti ei ole tavannut heikompia naisia myöhemmin. En tiedä hänen nykyisestä elämästään, koska hänen pyynnöstään sovimme ettemme pidä yhteyttä. Isoksi kysymykseksi nousi, että halusin lapsia ja esitin suoraan epäilykseni hänelle, ettei hänestä olisi tuossa tilassa lapselle isäksi. Hän oli samaa mieltä, että ei halunnut lapsia kuvioihimme. Kiitimme toisiamme kuluneista vuosista ja jätimme hyvästit toisillemme. Nyt minulla mies ja kolme lasta eli elämää on ollut tuonkin suhteen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että minussakin on vikaa ja että osaan olla ärsyttävä, ja sanoin tämän eilen miehellekin. Pyysin anteeksi omaakin käytöstäni. Mutta en oikeasti edes mennyt sanoissani kovin pitkälle. Mies taas oli ennen raivostumistaan haukkunut mua sairaaksi. Tiedän, että henkistä väkivaltaa voi harrastaa sanoilla. Mutta näkemykseni on, että ei kovin kummoista asiaa tarvitse miehelleni sanoa, kun hän raivostuu ja tavarat lentää. Se minut säikäytti taaskin, että silloin kun en osaa aavistaa, hänellä naksahtaa.
Seuraa tai puolisoa tässä ei ole kukaan vaihtamassa.
Olemme yhdessä siksi, että rakastamme toisiamme ja nautimme siitä ajasta jolloin emme riitele. Emmekä riitele kovin usein.
ap
Raivokohtaukset menevät pahemmiksi, enemmän ja enemmän tavaraa hajoaa kunnes sitten kuvaan astuu fyysinen väkivalta. Kohtauksen lopuksi mies itkee ja katuu.
Kerrot jo nyt pelkääväsi. Tiesitkö että tavaroiden heittely ja hajoittaminen on jo väkivaltaa?
Mikään stressi ei selitä ja tee hyväksytyksi sitä, että mies menettää kontrollin ja rikkoo esineitä. Pikkuhiljaa tilanne menee siihen, että mies käy käsiksi.
Hakekaa apua nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei se kuule mies tuosta muutu...
turvakodin kautta jos et muuten uskalla...
kenen puolella seisot?
naisten tulee tukea toisiaan...vain siten tämä maailma muuttuu paremmaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen kanssa asiasta enemmän...
Olemme yrittäneet lasta jo vuosia, ja tosiaan kävi mielessäni tänään, että entä jos tulen nyt raskaaksi ja mies lyö ekan kerran kun lapsi on jo syntynyt... sitten olisi huomattavasti vaikeampaa lähteä.
Tää on tosi vaikea tilanne. :( Oon täysin riippuvainen miehestäni sekä taloudellisesti että henkisesti. Mieheni on antanut minulle pettämisen anteeksi, miksi minä en antaisi raivostumista anteeksi? Ja sen on muuten niin unelma, että vaikea olisi toista samanlaista löytää... Terapiaan häntä on vaikea saada siksi, että asumme ulkomailla, mies ei puhu paikallista kieltä enkä tunne täällä englantia puhuvia terapeutteja...
ap suruisena :(
Kaksi samanluontoista, niin hyvä tulee.
olen helposti raivostuvaa sorttia. En tosin heittele tavaroita, mutta kumminkin... Hermostun eniten siitä kun koen, ettei minua kuunnella ja että minua ei arvosteta/kiusataan.
Kuinka sinä kohtelet miestäsi? Kiusaatko tahallasi? Arvostatko myös hänen mielipiteitään, vaikka ne eivät menisi yksiin sinun mielipiteiden kanssa? Annatko myös hänen puhua? Aliarvioitko häntä?
Kohtelen miestäni kyllä mielestäni kunnioittavasti ja arvostavasti. Kunnioitan hänen mielipiteitään ja annan hänen puhua, tosin riitojen aikana molemmat usein keskeytämme toisiamme. Yritän aina riidan aikana viimeiseen asti pysyä rauhallisena ja selvittää asiat toista kuunnellen ja ymmärtäen, ja sen on yleensä aina mies, joka ensimmäisenä hermostuu. Mutta saatan myös olla riitojen aikana aika syyttävä.
ap
Vierailija:
Kuinka sinä kohtelet miestäsi? Kiusaatko tahallasi? Arvostatko myös hänen mielipiteitään, vaikka ne eivät menisi yksiin sinun mielipiteiden kanssa? Annatko myös hänen puhua? Aliarvioitko häntä?
ehkä mieheltä löytyy oikeasti joku syy miksi on noin ahdistunut ei vaan osaa sitä sulle suoraan kertoa tai sanoa...