Onko toisen lapsen odottaminen enää yhtä ihanaa ja jännää kuin ensimmäisen?
Kommentit (14)
Kyllä mä nautin tästä lähestulkoon yhtä paljon kun ekasta raskaudesta. Varsinkin nyt kun alun pahoinvoinnit alkaa olla takana. Musta on ihanaa kun maha kasva ja kaveri muljuaa mahassa.
jos menee yli viiden, niin johan se alkaa taas tuntua ainutlaatuiselta kokemukselta.
kun painaa kamala väsymys ja pahoinvointi, mutta pitäis silti jaksaa hoitaa sitä esikoista
koska energia ei mene enää omaan äidiksi kasvamiseen vaan voi täysillä nauttia vauvasta
Meni tosiaan silleen ilman, että ois jokahetki ollut se maha ja sen asukas mielessä. Joskus melkein unohtui jopa koko juttu.
Ensimmäisellä kerralla raskaus on mielessä koko ajan. Joka päivä, joka tunti ja lähes joka sekuntti. Ehtii maata sohvalla ja vain miettiä vauvaa jne.
Toisella kertaa en itse enää muistanut edes mikä rv on menossa ja muutenkin raskaus meni siinä sivussa. Toki kaikki vaivat ja vauvan liikkeet muistuttivat raskaudesta, mutta muuten en enää ehtinyt ja jaksanut " olla raskaana" 24/7.
Näin omalla kohdallani.
Se on tietysti yksilöllistä, mutta minä ainakin jännitin ja stressasin enemmän ensimmäisen lapsen odotusaikana. Toista lasta odottaessa ei tarvinnut huolehtia ja stressata onko meillä kaikki tarvittava ja osaanko hoitaa vauvaa. Eikä tarvinnut pelätä synnytystä kun tiesi, mitä se on. Muutenkin osasin ottaa rennommin.
Ensimmäisen raskauden aikana miehen kanssa alkoi parisuhdeongelmat jotka ovat nyt johtaneet eroon, raskaus sekä jopa lapsen ensimmäinen vuosi meni mulla jotenkin sumussa enkä voinut nauttia täysillä. Eli ainakin mulla seuraava kerta on ihana :) Pohjat oon jo vetäny.
kun se ei ole enää uutta. Siitä puuttuu ehkä se negatiivinen jännitys synnytystä ym kohtaan kun tietää jo mitä se sitten on (tosin toisella kertaa kaikki voi sujua ihan eri tavalla) ja osaa ehkä paremmin rentoutua ja valmistautua siihen eloon vauvan kanssa. Minun mielestäni toisella kertaa oli ihanampaa, raskaudesta osasi nauttia paremmin jollain tapaa.
mutta äidin rakkaus kait tulevat myöhemmin?
tai sit minussa on pahasti vikaa. kuukaudenikäinen vauva, eikä sitä rakasta samalla tavalla, kun esikoista rakastaa
Mulle molemmat raskaudet ovat olleet luonnollisia, el ien ole palvonut mahaani aamusta iltaan. En ensimmäisessä enkä toisessa raskaudessa. Mulla molemmat raskaudet olivat peräjälkeen, niin olin toisessa raskaudessa raihnaisempi, ja lisäksi esikoinen vaati huomiota.
Kyllä siinä esikoisen odotuksessa on jotain maagista. Oli niin hienoa ostaa ensimmäiset pienet vaatekappaleet heti alkuraskaudesta, samoin vaunujen ja muiden tarvikkeiden hankkiminen. Ja se pikkuvaatteiden pesu ja silitys kauniina syyspäivänä muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa... Ihania muistoja!
Ekaan en oikeastaan kiinnittänyt edes huomiota odotusaikana, tokan kanssa stressasi, mikä menisi pieleen.
Tokan kanssa mietti myös sitä omaa jaksamistaan eri tavoin.
Eihän se ole enää eka kerta, jolloin kaikki on uutta ja ihmeellistä.