Lue keskustelun säännöt.
Sain tietaa talla viikolla, etten todennakoisesti voi saada biologisia lapsia. Ihmettelen, etten ole yhtaan enempaa masentunut asiasta.
05.04.2008 |
Emme ole vielä edes ehtineet alkaa " yrittää" lasta, vaan tämä tieto tuli ihan satunnaisessa gynekologisessa tarkastuksessa.
Mä en tiedä mitä ajatella. Olen aina ajatellut, että haluan lapsia " sitten joskus" . Nyt kun en ehkä niitä saakaan, olen jotenkin... hämmentynyt? En tiedä, pitäiskö mun olla jotenkin surullisempi. Alkaakohan jossain vaiheessa harmittaa enemmänkin?
Olen miettinyt, että menisin puhumaan asiasta esim. psykologille. Mies oli enemmän järkyttynyt, samoin esim. vanhempani ja ystäväni. Onkohan mulla joku defenssi vielä päällä?
Kommentit (3)
mutta hän kuitenkin sai lapsen. Ei ollut huolehtinut ehkäisystä, kun ajatteli ettei kuitenkaan tule raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
mutta hän kuitenkin sai lapsen. Ei ollut huolehtinut ehkäisystä, kun ajatteli ettei kuitenkaan tule raskaaksi.
Mä mietin tota ehkäisyjuttuakin. Lapsi ei ole nyt ajankohtainen ja olemme käyttäneet ehkäisyä. Mietin, uskallanko jättää ehkäisyn pois. Ois kamalaa tulla nyt raskaaksi, kun se voisi ollakin se mun ainoa mahdollisuus saada biologinen lapsi. Toisaalta, pitäisikö vain katsoa, mihin elämä vie ja antaa lapselle mahdollisuus.
Apua, en tiedä.
ap
Selvisi, että munatorveni ovat tukossa ja toinen on lisäksi epämuodostunut. Pari vuotta sen jälkeen syntyi esikoinen. En katsonut aiheelliseksi ehkäistä niin kovin tarkasti kun kerran oli vakuutettu että paikat eivät toimi. Esikoisen jälkeen on synytynyt vielä kaksi muutakin lasta.
Tätä on ilmennyt nyt suvussani muillakin naisilla. Yksi serkuistani jopa adoptoi ja heti adoption jälkeen tuli kuin tulikin raskaaksi.
Muistan kyllä sen tunteen kun minulle ilmoitettiiin tästä " hedelmättömyydestäni" . En itse oikein tiennyt mitä ajatella kun taas poikaystäväni ja äitini tulivat hyvin surullisiksi ja velloivat asiaa pitkän aikaa. Olin itse vielä silloin siinä ajatuksessa kiinni, etten koskaan edes haluaisi lapsia, joten en kai osannut murehtia. Elämä se osaa yllättää.