olis niin helppoa vaan viiltää ranteet auki:(

Mikä hätänä?

ja kerro sille ajatuksesi. Aina on toivoa paremmasta.

ranteet on yllättävän vahvat, en suosittele, arvet muistuttaa sua loppu elämäsi ajan!

puhu jollekkin, vaikka täällä palstalla.

ei mulla ole ketään kelle puhua:((( mä olen ihan vitun yksin. mä en jaksa enää. ei ole mitään minkä vuoksi jaksaa.

onko sulla ketään kelle voit soittaa tai puhua?

Mitähän niitä ois, osaisko joku paremmin tietävä sanoa? Googlen kautta löytyi tällanen sivu: http://www. apua. info/apua_nopeasti. html.



Itsemurha ei ole ratkaisu! Sun täytyy nyt päästä keskustelemaan jonkun kanssa, että saat taas lankakerän päästä kiinni.

kunhan pyörittelen ja punnitsen asioita mielessäni. mietin kuinka moni teistä siellä jossain ajattelee mun pilailevan. hassua, miten kuolema ei enää pelota vaan tuntuu ikäänkuin valolta tässä pimeydessä. jonkinlaiselta kiintopisteeltä mitä varten edes elää? ei hitto ei näissä mun pohdinnoissa ole edes järkeä:(

ja on joskus vieläki mut oon alkanut voimaan paremmin.



Sun on vaan aateltava että sä oot ihminen muitten joukossa ja teet viheitä siinä missä muutki. Ei kukaan ole täydellinen, eikä pidäkkää olla. Yritä sulautua joukkoon.



Kannattaa kokeilla sitä hoitoa kans jos pelkkä positiivinen elämän asenne ei riitä.



Tsemppiä!



ps: mieheni on viiltänyt iteltään ranteen auki ja ampunut itseään jalkaan, mutta yhä on elossa. Hänen aika ei ollut lähteä. Jumala on olemassa ja sä et pysty päättämään koska sä otat elämän itseltäsi pois vaan sen tekee yksin ja ainoastaan Jumala!

Mulla oli ihan samat ajatukset jokunen vuosi sitten. Olin todella syvällä (puoliso ja lapsi kuolivat, äitini sairastui, työpaikka meni, kaikki mahdollinen paska tapahtui yhtäaikaa). Puoli vuotta makasin kotona, en syönyt juuri mitään, en käynyt pesulla kuin ehkä kerran viikossa.. Kauppaan tai muualle en mennyt muuta kuin vähän ennen sulkemista, ja silloinkin ihan pikaiseen ostin mäyräkoiran kaljaa ja jotain roskaruokaa.



Viimein läheiseni huomasivat, että oloni ei enää ole ihan normaalia pikkumasennusta, vaan että tarvitsen hoitoa. Sisareni vei minut lääkäriin, ja lääkäri määräsi minulle masennuslääkkeet ja unilääkkeet. Pikkuhiljaa sain nukuttua oikeasti, ja pikkuhiljaa mielialakin alkoi kohentua. Ilman lääkitystä ja terapiaa en todellakaan olisi tässä. Sitä sinäkin tarvitset ap, huolenpitoa ja kunnon lääkityksen. Älä jää enää hetkeksikään makaamaan, vaan tartu toimeen ja hae apua. Teet sillä suuren palveluksen itsellesi ja läheisillesi!



Toivon sinulle kaikkea hyvää!

Siitä jää vaan rumat arvet koko loppuelämäksi. Ja muullakin konstilla itsensä elämän lopettaminen ei helpota yhtään mitenkään. Siinä aiheuttaa vaan läheisille tuskaa. Mun mielestä ihminen joka tekee itsemurhan tai edes yrittää sitä on tavallaan itsekäs. Joten kannattaa hakea apua, jos todella elämä kaatuu niskaan.

Toisinaan vaan ei itse pysty näkemään ratkaisua, silloin pitää uskoa, että joku voi auttaa! Anna ainakin mahdollisuus tulla autetuksi.

hoo tee tee pee : // wee wee wee . tukirengas. net / mt / forum/ index . php



( Poista välit. ) Rekisteröityminen on ilmaista ja erittäin helppoa.



Auttaisiko kirjoittaminen, maalaaminen, huutaminen..?



Hyvä ap. Vaikka sinusta nyt tuntuu täysin toivottomalta, voin sanoa (kuten muutkin ovat sanoneet), että toivoa löytyy kyllä, vaikka itse et nyt huomaa sitä. Tärkeintä olisi hakautua psykologin puheille. Mene vaikka ensiapuun terveyskeskukseen tai jos kerrot paikkakunnan, ehkä netistä löytyisi mielenterveystoimistojen numeroita..?



Kokeile vielä tämä. Et mitään menetäkään, jos saat hoitoa ja paranet tuosta masennuksen yöstä?



Voimia ja kaikkea hyvää, halauksia. E

Itse olen sitä mieltä että jos joku haluaa päättää päivänsä niin siitä vaan, kunhan ei vaaranna muita. Mutta mitä järkeä siinäkään on?

Vierailija:

Itse olen sitä mieltä että jos joku haluaa päättää päivänsä niin siitä vaan, kunhan ei vaaranna muita. Mutta mitä järkeä siinäkään on?

Hanki apua, äläkä tee itsellesi mitään. Ei itsemurha ole ratkaisu. Ongelmat jää, vaikka sinä lähtisit. Oletko miettinyt mitä teet muille?



Isäni tappoi itsensä vuosia sitten, vieläkin mietin, miksi, miksi,, haudalla en voi käydä, kun sattuu niin perkeleesti.

Se ei ole reilu päätös muita kohtaan.



Itsellänikin kaikki menee ihan perseeleen. Olen päättänyt, etten ainakaan itsemurhaa tee. Pakko tähän tuskaan ja ahdistukseen on löydyttävä muukin keino.



Tehdään molemmat päätös/lupasu,,, haetaan apua heti tänään jostain. Pakkohan jonkun on meitä ahdistuneita auttaa?

Ei kukaan loppupelissä ihan yksin ole. Ei saa ainakaan!!!!!



Lupaa, ettet tee mitään. Jos teet, älä ainakaan viiltelemällä, siitä tulee vain rumaa sotkua, ja arpia.

Jos et hae apua, kaikista helpoin ja nopein tapa on hypätä junan alle. Tosin siitäkin tulee hirveä sotku ja veturinkuljettaja joutuu pitkälle sairaslomalle, tälläisten kahjojen takia.

mun venhemmat ei halua edes kuulla musta kun olen tehnyt syntiä, niinsanotusti. ystäviä mulla ei ole, ei ole töitä, ei mitään. sossusta varmaan huokaisisivat helpotuksesta.

kerran mulla oli kaikki hyvin ja mä sössin kaiken:( mä olen tehnyt niin pahan ja kamalan asian etten edes nimettömänä pysty kertomaan, ei kukaan ymmärtäisi eikä tervitsekaan.

Typerää mun on täällä selvitellä asioitani oikeastaan. Mutta ehkä se että mä tänne kirjotin tarkottaa kumminkin sitä että en mä ole ihan valmis vielä lähtemään? tuskinpa kukaan huutaa apua jos ei sitä halua. no ihan sama. ei näissä mun jorinoissa ole päätä eikä häntää, mä olen niin väsynyt mutta kun uni ei tule.

Sun naapurisi, sossun täditkin, tuttavat, lähikaupan myyjä, entiset ystävät ja aivan varmasti myös vanhempasi jäisivät miettimään, olisivatko voineet auttaa jotenkin, tehdä jotain. Älä aliarvioi ihmisten empaattisuutta av:n räkänokkien takia. Täällä ihmiset puhuu läpiä päähänsä, mutta en usko että juuri kukaan olisi tosielämässä sitä mieltä kuin täällä kovana julistavat.



Nyt ap, puhelin käteen, ihan oikeasti. Se lähtee näin: nosta oikea käsi (paitsi jos olet vasenkätinen), ota kännykkä käteesi, näppäile numero peukalolla, paina vihreää luuria, odota että hälytysääni lakkaa ja sinulle vastataan - PUHU!

jos sopii, laita ennemmin oma anynyymi osoitteesi tänne. mä vastaan sulle sitten. en halua laittaa tänne palstalle mun mailia, en jaksa tehdä anonyymiä sähköpostiä just nyt. mä meen nyt koisaamaan, kiitos kaikille jotka ajattelitte mua.

Voisin mielelläni kirjoitella sulle.

Olen itsekin aikamoisessa suossa elämäni tarponut, itsemurha-ajatukset eivät ole minullekaan vieraita. Tavallaan ymmärrän sinua kovin hyvin.



Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että sinun velvollisuutesi on yrittää selvittää elämäsi. Väitit, että kukaan ei jäisi sinua kaipaamaan? No, minua sinä kosketit! Huomaatko, tässäkin ketjussa meitä on useita, jotka jäisimme sinua kaipaamaan jos tekisit väärän valinnan.



Ajattele niin, että jos kerran olet sössinyt elämäsi ihan täysin, et häviä enää mitään lisää, jos yrität hakea apua ja muuttaa elämäsi suuntaa. Ehdit tehdä itsemurhan myöhemminkin, jos vielä siltä tuntuu ;) (Saako näin vakavalla asialla laskea leikkiä?)



Aloita tunteidesi purkaminen vaikka tuon ihmisen kanssa, joka halusi anonyyminä sähköpostia kirjoittaa? Tähänkin ketjuun voisit ehkä ajatuksiasi lisää kirjoittaa? Minäkin voisin kanssasi pohtia asioita. Omakin elämä tuntuu ajoittain aika mustalta ja merkityksettömältä.