Onko se uskomista Jumalaan jos uskoo että kaikella on tarkoitus?

Uskikset vastatkaa, ja muutkin. Olen viime aikoina huomannut/tajunnut, että kaikella on oikeasti tapansa järjestyä. Vaikka olisi joku surullinen tapahtuma tms. niin sekin on jollain tavalla tarkoitettu niin, jotta siitä voisi seurata sitten jotain hyvää. En ole ennen ajatellut, että olisin mitenkään uskovainen, en käy kirkossa enkä usko Raamattuun, mutta uskon tuohon mitä selitin. Onko se uskoa, jos on niin mitä? Kritstinuskoa, vai jotain muuta?