Onko muita buddhalaisia
tai buddhalaisuuteen kallellaan olevia?
En ole itse järin aktiivinen, enkä käy minkään yhteisön kokouksissa. Elämänkatsomukseni on kuitenkin ollut " passiivisen buddhalainen" jo vuosikasia, ja viimeisinä aikoina se on muuttunut itselleni entistä tärkeämmäksi asiaksi. Meditoin, luen kirjallisuutta, saan maailmakatsomuksesta syvän merkityksellisyyden ja rauhan tunteen. Täälläpäin toimii zen-yhteisö, johon olen ajatellut liittyä, kunhan aikaa lastenhoidolta jää enemmän.
Uteliaisuuttani kyselen, onko muita. :)
Kommentit (5)
en tiedä voinko kutsua itseäni buddhalaiseksi koska en kuulu mihinkään yhteisöön. tai no Buddha Dharma-keskustelufoorumilla käyn lukemassa viestejä. Mutta elämääni buddhalaisuus kuuluu vahvasti.
Olen myös paljon miettinyt sitä, kannattaako täällä av:lla olla. Telkkarista ja muista turhuuksista olen luopunut, mutta av:lla käyn.. joskus keskustelut ovat niin negatiivisia että oikein huomaa niiden vaikuttavan mieleen ja aiheuttavan turtumusta.
Olen kuitenkin itselleni tämän av-paheen suonut. Olisi kiva jos tänne av:lle saisi enemmän asiallista (tai ainakin ystävällistä) keskustelua ja vertaistukea.
En kutsu itseäni buddhalaiseksi, koska en mitenkään erityisesti harjoita, ole siis minkään yhteisön jäsen. Ja toisekseen, olen tavattoman pahansisuinen, joten työsarkaa riittää...
Vierailija:
Ja toisekseen, olen tavattoman pahansisuinen, joten työsarkaa riittää...
Minullekin on ärhäkkyyteni ollut yksi melkoisista kasvun paikoista. Eihän sitä pyhimykseski ole tarkoitus kasvaakaan... :) Tavallan jo se on auttanut, kun oma paha olo on hälventynyt ja asiat selkeytyneet omassa päässä. Kärsivällisyys ja myötätunnon kyky on kasvanut siinä ihan sivussa.
Välillä vain väkisinkin pohtii, pitääkö jokaista ihmistä todella ymmärtää... Mutta kaikkiaan pidän buddhalaisuutta hyvin viisaana elämänkatsomuksena. Ja uskon kyllä, että mikäli sen opit erittäin hyvin omaksuu, niin elämä on paljon miellyttävämpää.
2
Niinpä, täällä tulee nähtyä sitä nurjaa puolta kyllä...! :D Vuosia sitten saatoin kiivastuakin lukiessani jotain erityisen ilkeää tai ymmärtämätöntä tekstiä. Nykyisin pidän sitä aikamoisena oman kehityksen mittatikkuna, että en tunne enää edes kiusausta kuitata häijysti anonymiteetin varjolla, jos joku on erityisen raaka tai törppö.
Vierailija:
Hmm, itse koen sen voimakkaasti niin, että ihmiset tekevät ikävältä tuntuvia (isoja tai pieniä) asioita ymmärtämättömyyttään, oman heikkoutensa ja (noin buddhalaisemmin miellettynä) kärsimyksensä tähden. Ja sitä kohtaan voi tuntea todella elävää myötätuntoa, vaikka ei _millään_muotoa_ hyväksyisi ollenkaan sitä, mitä ihminen on tehnyt.
Siis ihan lyhyesti sanottuna olen kasvanut tuntemaan enemmän sen inhimillisen hädän ja pahan olon siellä pahojen tekojen taustalla. Silloin ei aina omalla kohdallakaan ole se raivo tai kiukku se ensimmäinen reaktio... Ja se puolestaan taas tekee omasta elämästä aika tavalla helpomman.
Kiva kun tähän tuli muutama vastaus sentään. :)
T: Ap