Mitä mieltä ootte musta?

Sain ekan lapsen 20-vuotiaana. Nyt olen 28-vuotias, matalasti koulutettu, väsänyt ja kiukkuinen. Kropassani on raskausarpia ja läskiä ja tissit on pienet ja roikkuvat. En jaksa hoitaa itseäni, en käy kampaamossa tms. Huudan lapsilleni liki päivittäin. En edes haaveile akateemisuudesta tai omasta talosta. Haaveilen siitä että selviän hengissä elämästäni ja ettei lapsiani huostaanoteta ja että saadaan edes jotain syötävää pöytään ja että jaksan kunkin päivän iltaan asti.



Lasten isä hakkasi, sitten petti useammankin kerran usean eri naisen kanssa. Kotitöitä ei tehnyt ikinä eikä hoitanut lapsia. Lopulta mies jätti minut vaikka anelin sitä jäämään. Nyt olen yksin ja aivan varma siitä että ketään miestä en saa ikinä. En edes uskalla haaveilla moisesta vaan uskottelen itselleni että parempi ilman, se on mun elämää.



Mulla ei oo työtä. Syksyllä alan sellaista hakea. Joku kaupan kassatyö olisi varmasti sopivaa, josko kukaan mua edes sellaiseen ottaa.