Kaksikieliset, onko muilla samaa ongelmaa:
häiritsevän usein minulle käy niin, että vaihdan kielestä toiseen, huomaamatta sitä itse, sattuuko tätä muille?
Usein käy myös niin, etten osaa sanoa kumpaa kieltä juuri hetki sitten puhuin, siis pari minuuttia sitten, tai täytyy oikein miettimällä miettiä, mitä kieltä esim. tv:stä juuri kuulen.
No, eihän tämä maailmaa kaada, mutta tuli mieleeni onko muillakin samanlaisia " ongelmia" :-)
Ei varmaan paljon paranna asiaa, että lapset ja minä puhumme molempia kieliä tosi paljon sekaisin... hyi meitä:-/
Kommentit (8)
Mutta olen opiskellut peruskoulun jälkeen kaiken englanniksi ja asunut englanninkielisissä maissa pitkään. Näen unetkin englanniksi. Ja kyllä, vaihdan kieltä sujuvasti, ihan huomaamattani.
Hoitaja aloitti: Katsotaanpa onko täällä aikoja...hmm...juu, er ägenläkare är xx...löytyy aika vielä kello 13.30, passar det? Tuossa vaiheessa tuli jo multa nauru ja hoitajakin nauroi :)
Kirjoitusasusta ei tarvi välittää, itse en ole todellakaan ruotsinkielinen, mutta noin se suurin piirtein meni.
lisäksi mulla on vahvasti esim ranska (jonka opin 4-vuotiaana) kytkeytynyt tiettyihin tapahtumiin, ajatuksiin ja ilmiöihin.
Kerran minun luonani hoidossa ollut ystäväni poika oli juuri syömässä leipää ja pyysi minulta " Hei xxx mami, voisinko saadaa lisää tsiissii?"
Minulla oli naurussa pitelemistä. =) Poika tarkoitti siis juustoa.
Se ei kerro huonosta kielenhallinnasta tms vaan päinvastoin kielellisestä sujuvuudesta. Terveisin kielentutkija.
Vierailija:
Se ei kerro huonosta kielenhallinnasta tms vaan päinvastoin kielellisestä sujuvuudesta. Terveisin kielentutkija.
Tuntuu siltä että menen aina siitä missä aita on matalin, varsinkin kun puhun toisten samankielisten kanssa, jolloin ei ole väliä miten puhuu, kun kumminkin tulee ymmärretyksi.
Lapseni ovat ihan samanlaisia, meitä on varmaan kamala kuunnella...
tuttu juttu tuo kans. Töissäkin usein nauravat mulle kun aloitan raportin esim ruotsiksi (sairaalassa) ja kun lopetan huomataan että puhunkin suomea.