Mitä tekisin itselleni? Jokin itsehillinnän-kurssi olisi tarpeen

Lapset 3 ja 5. Päivän kaipaan lapsia töissä ja odotan, että pääsen hakemaan heidät tarhasta. Mietin mitä kaikkea tehdään: laitetaan ruokaa yhdessä, katetaan pöytää ja katsotaan lastenohjelmaa. Luetaan pari kirjaa sohvalle käpertyneenä ja aloitetaan iltavalmistelut. Kello napsahtaa neljään Sitten alkaakin kaikki mennä pieleen.



Lapset eivät halua lähteä tarhasta. Joudun kiskomaan ne väkisin. Yleensä 5v karkaa vielä parkkipaikalla ja olettaa että keksin jonkun lahjuksen (mennääs katsomaan onko postissa tullut jotain kivaa) tai juoksen perään. Huonoina päivinä istun vaan autoon ja lapsi säikähtää ja alkaa huutaa. Sitä sitten jatkuukin koko sen ajan kun raahaan ulisevan kakaran autoon ja saan vietyä kotiin.



Alan laittaa ruokaa. Joskus pienempi innostuu tulemaan kaveriksi mm kattamaan pöytää. Toisinaan lapset tässä vaiheessa jo tappelee. Huonoina iltoina he keksivät jonkun omasta mielestään hyvän idean minun ja minun kattaessa pöytää lapset esimerkiksi vetävät vaatekaapeista kaikki vaatteet lattialle (5v yltää ja aika ylös). Tästä käydään kädenväntöä kunnes ruoka on jäähtynyt. Alkaa pöytään raahaaminen. Sitten pöydässä riehuminen, karkailu ja temppuilu. Päristellään ja heitellään ruokia. Laitan jommankumman jäähylle.

Siellä se jompikumpi sitten ulisee sillä aikaa kun me jäljelle jääneet yritämme saada ruokamme syötyä.



Ehdotan kirjan lukemista. Lapset haluavat lastenohjelmia. Laitan telkkarin auki ja laitan kahvin valumaan. Sillä aikaa 3v on keksinyt nyppiä kirjovehkasta lehdet irti tai 5v on kaatanut hamahelmet keskelle olohuoneen lattiaa. Televisio kiinni ja helmiä keräämään. Lapset juoksevat karkuun ja minulla kiristyy pinna.



Komennan kakarat pyjamiin ja silloin alkaa ralli. Puen heidät väkisin tai jätän pukematta. Mikään lorujen loruttelu tai lauleskelu ei auta. Hermot ovat jo kiristyneet. Lapset ryntäilevät ja kirkuvat. Tulee tappelu hiusharjasta. Käyn sammuttamassa painuneen kahvin pois päältä ja itken hetken keittiössä.



Lapset ovat omatoimisesti menneet pesemään hampaat ja vetäneet hammastahnalla lavuaariin raitoja. Peittelen lapset ja luemme iltasadun. Seuraa tappelua ja itkeskelyä. Jossain vaiheessa iltarukous ja loppukarjunta. Sammutan valot ja itken vielä sohvalla. Huomenna taas sama juttu. Mitähän kivaa silloin keksisi. Kasattaisko palapeli kun on luettu aku ankkaa ja katsottu lastenohjelmaa. Huomenna vois keittää teetä niin ei haittaa jos ei heti pääse juomaan sitä.



Kun kymmeneltä kaadun sänkyyn saavat kaikki ne äidit sympatiani, jotka päätyvät tappamaan lapsensa tai itsensä tai molemmat. Toisaalta sijoituskotiinkin voisi lapset antaa, mutta kun niitä sitten olisi ikävä kuitenkin - ihan kuin on taas koko yön ja seuraavan työpäivän.