Oliko synnyttäminen KIVAA?

kivut unohtuu kuule niin nopsaan ettet uskokaan!

Eihän se sillä hetkellä hunajaa ollut, mutta näin vuosi jälkeenpäin on kiva muistella, että oli se vaan reissu. :)

Jos ei tarttis ottaa noita repeämiä, voisin tehdä sen vaikka miten monesti. Eri asia sitten on, mihin ne kaikki vauvat työntäisin, kamalan monta lasta en kuitenkaan haluaisi. =)

oikeasti sanoi kaikille sen jälkeen, että oli kuin olisi eväsretkellä ollut ;) Olin 12 tuntia epiduraalitaivaassa ja oikeastaan lähes täysin kivuton. No, ponnistusvaihe oli kivulias ja rankka mutta sen ½ tuntia nyt kesti.

niin olisin mielelläni synnyttänyt!

ite oon kolme lasta luomuna teheny, on ollut niin nopeita. enemmän pelkään sektiota ku norm. synnytystä. ei se nyt niin kivaa oo mutta aika kultaa muistot!

joten sinänsä ei ollut kamalaa. Jännitti, aika tuntui pysähtyvän, tuntui kuin jotain tärkeätä olisi tapahtumassa... ei se mitenkään kivaa ajanvietettä ollut, mutta muistorikasta.

Lopputulos sen sijaan aivan ihana :)

Mutta ovathan ne jänniä kokemuksia.

Hemmetisti sattui kyllä.

mietin pitkään, että voiko sen/ne luokitella kivaksi, mutta kyllä mä voin. Ihanan kutkuttavan jännittävä tunne kun on vihdosta viimein lähellä se hetki kun saa uuden tulokkaan nähdä. On kiba työskennellä ahkerasti ja kestää hienosti kun tietää mikä palkinto on odotettavissa.

Synnytys sattui niin helvetisti, etten voi sanoa sen olleen kivaa, mutta kivaa oli se, että sain kokea sen kaiken ;) Oli ne päivät sairaalassa kyllä niin täynnä jännitystä ja onnea ja kaikkea ihanaa sekavaa, että koko paketin sanoisin olevan kiva. Tajusitko...

Ei kipua, repeämiä tai mitään muitakaan vaivoja. Ja kaikki meni niin nopeasti, etten olisi koskaan tiennyt edes synnyttäneeni, jos ei arpea olisi. Kipuja ei ollut. Kaikki meni hyvin.

kiva olla kaiken sen huomion keskipisteenä, kokea kuinka oma ruumis toimii niinkuin sen pitää.. Kipeää kävi mutta kannatti. Tekisin uudestaan!

että haluan neljännen!

Lapsia (ja alatiesynnytyksiä) minulla on kolme, se riittää, mutta sitä tunnetta jään kaipaamaan, kun se lapsen pää on jo tullut ja sitten se vaan solahtaa sieltä ulos. Jostain syystä se on kaikista mukavinta ja unohtumattominta siinä itse synnytystapahtumassa.

Tämän kanssa samaa mieltä:

Vierailija:

kiva olla kaiken sen huomion keskipisteenä, kokea kuinka oma ruumis toimii niinkuin sen pitää.. Kipeää kävi mutta kannatti. Tekisin uudestaan!

Lisään vielä että minusta kaikki se jännitys, tilanteen outous, uusi ihminen, uusi kokemus, vauva ovat mahtavia juttuja. Itse synnyttäminen ei ollut ihan kamalan kivaa. Pikemminkin pelottavaa ja kivuliasta, mutta jälkeenpäin ajateltuna (jo heti kun lapsi oli ulkona) synnyttäminenkin oli kivaa. Outokiva kokemus jota en pois antaisi. Tai kaksi outoakivaa kokemusta.