Kaksoset; kertokaa elämästänne ja valinnoistanne!

Elämä on muuten ollut yhtä vuoristorataa, mutta sellaisen alun elämälleni antoivat vanhempani ja heidän tekemänsä valinnat. Vanhemmistani johtuen elämässä on pitänyt tehdä valintoja joissa on pitänyt arvottaa joko henkisiä tai materiaalisia valintoja.



Toisin sanoen lähtökohdat itseni toteuttamiseen olen saavuttanut omalla työlläni ja vasta sen jälkeen olen voinut ajatella, että mitä MINÄ haluaisin tehdä.



En tiedä johtuuko horoskoopista vai elämäni ensimmäisistä 20 vuodesta, mutta huomaan tekeväni päätöksiä aika kylmästi eli järki menee tunteen edelle.

mitä tapahtuu. Vastoinkäymiset otan haasteina, eipähän elämä kyllästytä kun on jotakin mihin pyrkiä. Omassa elämässäni olen joitakin asioita saanut liian helpolla. Sotkin ja sekoitin hieman pakkaa (tiedostamattani), nyt elämä tuntuu kivalta. Ikä lisää tasapaksuuden-sietokykyä. Ihmisiin en yleensä kiinny kovinkaan lujasti; tukeudun itseeni. Hyviä ja tärkeitä ystäviä on kuitenkin muutama.

Sekä se että kiintymyssuhteet on jollain lailla etäisä. Siis perhe on toki läheinen ja on paljon ystäviä, tuttavia, mutta fiilis siitä että pärjäilen ihan hyvin vaikken näkis ketään viikkoon- ja olen sosiaalinen silti ja lapsistani hyvin huolehtiva äiti. Mut joku itseriittoisuus on, että jotta elämä olis kivaa, niin ei siinä tarvita paljon muuta kuin minä itse ja omien ajatusten pörinä:)



Mulla myös vanhemopien valinnoista johtuen elämä ollut hankalaa, mennyt vuosia oman elämän rakentamiseen. Ja nyt nautin sen tuomasta vapaudesta.

Kyllästyn helposti tai puurran sinnikkäästi kuin mieletön. Olen sosiaalinen, iloinen, flirttaileva, toisaalta omiin oloihini vetäytyvä erakko. Hitautta ja tylsyyttä en ennen sietänyt missään muodossa, ikä todellakin tuonut siihen sietokykyä. Itseriittoisuuttakin, joo-o, ehkä jollakin lailla. Koen pärjääväni todella hyvin omillani. Tosiaalta tulen toimeen suunnilleen kaikkien mahdollisten ihmisten kanssa. Ystäviä muutama harva, kavereita ja tuttavia miljoona.



Valintoja ohjasi nuorempana impulsiivisuus, tunteiden mukaan heittäytyminen ja tylsyyden karkoittaminen. Nykyään kaipaan paljon rauhaakin ja haluan olla lapseni kanssa kokonaisvaltaisesti.