Olen pettynyt itseeni.

Ystäväni tuli raskaaksi ja olin aivan varma, että minusta on häntä tukemaan lastenhoidollisesti. Lupasin ottaa lasta hoitoon mahdollisimman usein. Itse olen lapseton.



Kun vauva syntyi, huomasinkin olevani itsekäs ja pelokas paska. En uskaltanut ottaa vauvaa hoitoon, koska pelkäsin etten osaa häntä hoitaa. Sittemmin olen edelleen ollut haluton ottamaan minkäänlaista hoitovastuuta. Pelkään lapsen kanssa kahden jäämistä ja siihen liittyvää vastuuta, ja kauhulla odotan, jos hän pyytää minua yövahdiksi. Siihen en pysty! Ja samalla huomaan ajattelevani kamalan karskisti, että no jos lapsen tekee niin siitä pitää itse huolehtia.. olen ihan kelvoton ystävä ja syyllisyys nakertaa minua. Emme kuitenkaan ole niin läheisiä, että kehtaisin sanoa hänelle peloistani ja epävarmuudestani lastenhoidon suhteen.