Uskotko, että kaikilla ihmisillä tulee vaikeita jaksoja elämässään vai jakautuuko ne epätasaisesti?

ottavat vastuun omasta elämästään kokevat vaikeuksia. Sitten on niitä joiden mielestä kaikki paha on muissa ihmisissä ja muiden vika ja jos itselle sattuu moka niin sekin on jonkun muun syy. Nämä ihmiset tunkevat suuren osan vaikeuksistaan muiden kestettäväksi.



Mutta kyllä; ulkopuolelta tulee mitä kohtalo eteen tuo, mutta kyllä kaikkien ihmisten sisimmästä nousee ristiriitoja joiden kanssa on kamppailtava. Olen monta kertaa ihaillut jotakin perhettä sen harmonian vuoksi ja kas kummaa- mitä paremmalta on näyttänyt sen kummallisempia tai surullisempia juttuja onkin sillä " sujuvuudella" peitelty. Luotan siis eniten ihmisiin joissa näkyy myös se kärsimyspuoli- he ovat rehellisiä.

Jos on sellainen hällä väliä-tyyppi, joka ottaa kaikki asiat kevyesti tai jopa ei välitä pätkääkään, niin jossain vaiheessa asioiden täytyy olla aikamoisessa umpikujassa. Työ-, raha- ja ihmissuhdeasiat. Niistä selviäminen, jos edes yrittää selviytyä, on suuremman työn takana kuin ihmisellä joka yrittää ottaa vastuunsa vakavasti.

Kaikille varmaankin tulee vastoinkäymisiä, toisille isompia kuin toisille, toisille enemmän ja toisille vähemmän.

ja että josain vaiheessa on ihmisen itkunsa itkettävä, joko elämänsä alussa, kekivaiheilla tai loppupuolella.



Minua tuo kyllä lohduttaa, koska olen elänyt aika vaikea lapsuuden. Tämän teorian mukaan loppupätkä olisi sitten seesteisempi.

Kaikki ihmiset (tai ainakin 99%) kohtaavat vaikeita asioita elämänsä aikana, mutta ratkaisevaa on pystyykö hän kohtaamaan ne joutumatta siihen itsesäälin ja kurjuuden kierteeseen, joka on paremminkin ihmisen itsensä luoma kun vaikeudet ovat jo menneet ohi. Jos juuttuu menneisyyteen, välinpitämättömyyteen, itsesääliin eikä osaa koota itseään niin ne kaikki hyvät mahdollisuudet parempaan elämään kiitävät ohi, koska niihin ei osata tarttua ja elämä jää pysyvästi surkeaksi.



Tiedän, että olen lellikin ja kultalusikka suussa syntyneen maineessa. Lapsuudenystäväni ja tuttuni, jotka ovat kohdanneet onnettomuutta sanovat näin selkäni takana. Menestyn elämässäni ja ihmisten mukaan se automaattisesti johtuu siitä, että minulla ei muka ole ollut mitään vaikeuksia.



Olen kuitenkin kohdannut itsestäni riippumattomia kauheita asioita elämäni aikana, mutta siltikin olen koonnut itseni joka ikinen kerta ja olen hyvin onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Ulkopuolisista olen varmasti aina näyttänyt hyvin helppoa elämää viettävältä henkilöltä, koska pysty aina pitämään itseni koossa ja kriisin kohdatessa käytökseni ei pahemmin poikkea normaalista. En kerro kenellekään vastoinkäymisistäni, koska tuttuni ovat jo murtumassa omiensa alla vaikka ne ovat omiani paljon vähäisempiä. Tuntuisi epäreilulta työntää vielä oman henkilöhistoriansa heidän niskaansa, koska kerroin kerran kaunistellun (kaunistelemattomana saattaisi olla liian järkky) osan tarinaani lähimmälle ystävälleni ja hän meni jo siitä ihan pois totaltaan eli parempi pitää suunsa kiinni. Vain puolisoni, yksi toinen ystävä ja osa sukulaisistani tuntee minut täysin.



Pärjään kyllä näinkin. Menneisyyshän on menneisyyttä. Hyvin olen kuitenkin päässyt suosta nousemaan. Se on tärkeä taito, joka helpottaa elämää radikaalisti. Luottakaa itseenne ja pakottakaa itsenne tekemään asioita ja toteuttamaan unelmia, jotta huominen olisi parempi.

kokee suuria vaikeuksia toisten päästessä huomattavasti vähemmällä.

En tunne olevani epärehellinen vaikka en kerro aikaisemman elämäni hyvin negatiivisia puolia ihmisilleni. En tajua miksi niin pitäisi tehdä kun olen päässyt ongelmatilanteistani irti jo aikoja sitten ja nykyään minulla ei ole mitään ristiriitoja. En tunne, että ne asiat olisivat olleet koskaan valittamisen arvoisia.



Toisekseen en ole koskaan näytellyt tasapainoista tai onnellista. Olen vain sellaisen tyypin ihminen, joka ei murru julkisesti tai neljän seinän sisällä. Olen onnistunut käsittelemään tunteeni niin, että ne eivät ole vaikuttaneet minuun mitenkään negatiivisesti. Paremminkin olen tullut vain vahvemmaksi.

Toki jokaisella ihmisellä on jotain pientä elämässään, mutta

joillakin on todella paljon. Läheisten kuolemat, sairaudet - nämä

sellaisia juttuja, joita toisilla todella paljon enemmän kuin toisilla.

Vaikuttavat suuresti elämään, monesti menee talouskin kuralle, jos

pahasti sairastuu jne. Tietysti voi suhtautua positiivisesti jne., mutta

ei siinä aina asenne auta.

eihän me olla samanlaisia muutenkaan.



ja jos vertaa esim kehitysmaiden hätää, ihmisiä, jotka menettävät koteja, perheitä jne. niin vastaus on sitäkin kautta selvä.



ja huomaahan sen omassakin elämässä, että jollekin kasaantuu valitettavasti enemmän kuin toiselle. se on sitten eri asia, kuinka kukin niistä selviää - voi olla että ' pikkujutut' tuntuvat raskailta jonkun mielestä, kun joku taas on vahva ja hoitaa pahimmatkin tilanteet kunnialla.



itselläni asiat ovat menneet monien mutkien ja ikävien juttujen kautta, mutta mitään ERITYISEN pahaa en ole kokenut. silti olen sairastanut vuosikausia vaikeaa masennusta. se tuntuu typerältä. mutta aina ei auta vertailla. jokaisella on omat juttunsa ja niiden kanssa mennään. niin kauan kun mennään.