Miten tuntemillasi teiniäideillä menee nykyisin?

Vierailija:

Ap:n ja muiden esimerkit tukevat myös omaa käsitystäni siitä, että tyypillinen teiniäiti jää kouluttamattomaksi ja elää perustoimeentulon rajamailla.

TÄllä hetkellä kun ketjua luen (uusia vastauksia tulee kokoajan, joten tilanne voi toki muuttua) on suunnilleen yhtä paljon niitä esimerkkejä, joissa koulutus, elintaso ja tunne-elämä ovat myöhemmässä vaiheessa ihan hyvällä mallilla, ja niitä joissa niin ei ole käynyt.

Varmaan teiniäitien ongelmat ovat tavallisia äitejäyleisempiä siksi, että koulutuksen hankkiminen lasten kanssa on vaikeampaa kun samalla joutuu käymään töissä, mutta ei se mahdotonta ole. Olen itsekin lisäkouluttautunut työn ja lasten ohella. Varmaan myös alkuvaiheessa joutuu elämään vähän tiukemmalla taloudella, sillä yleensäkin nuorena talous on tiukemmalla kuin uran vakiinnuttua. Siksi tämmöisessä tarkastelussa pitäisikin ottaa huomioon, minkä ikäisiä ihmiset ovat NYT. Tuntemillani teiniäideillä on ollut TOSI tiukkaa parikymppisinä, mutta niin on kyllä kaikilla muillakin tuntemillani parikymppisillä. Nelikymppisiksi tullessaan kaikki ovat jo hankkineet kohtuullisen elintason, oli lapsia syntynyt missä välissä vain tai ei ollenkaan.

Jätti tuon miehen raiskauksen jälkeen. Löysi uuden miehen lapsen ollessa vuoden.

Ei koulutusta, mutta mies menestynyt ja varakas.

alku ei ollut lupaava, mutta onneksi loppu on onnellinen.



Ystäväni sai esikoisensa täytettyään juuri 18-v.

Ystävälläni oli peruskoulukin kesken, ja lapsuudenkoti moniongelmainen.

Toinen lapsi syntyi, kun ystäväni oli 20-v.

Toisen lapsen jälkeen hän kävi peruskoulun loppuun, sitten ammatillisen tutkinnon ja vielä ammattikorkeakoulunkin.



Kolmas lapsi syntyi kymmenen vuoden ikäerolla toiseen lapseen.

Ja nyt hän odottaa neljättä, jälleen kymmenen vuoden ikäerolla kolmoseen ;o). Esikoinen, 21 v, on jo muuttanut pois kotoa.



Mies on pysynyt koko ajan samana, vaikka välillä on avioliitossa ollut vaikeitakin hetkiä (mutta niin kai monilla pitkissä liitoissa). Nyt on vuosikausia ollut jo seesteinen, onnellinen liitto.



Perhe asuu ihanassa, isossa omakotitalossa ja molemmilla vanhemmilla on hyvät työpaikat. Lapset ovat ihan tavallisia nuoria, hyvätapaisia mutta normaalit teinisysteemit kahden vanhemman kanssa käyty läpi. Mielestäni ystäväni on mahtava esimerkki siitä, että toisinkin voi käydä kuin mitä ennalta luulisi. Mukana on toki ollut paljon hyvää tuuria, taistelutahtoa ja ystäviä ympärillä.

kouluja. Työttömänä elelee, mitä nyt välillä on joitakin työllistämisjaksoja ollut töissä, muttei niistäkään näytä saavan pysyviä työpaikkoja.



Eipä hänellä toisaalta ole sen kummempia työhalujakaan, koulunkäynnistä nyt puhumattakaan.

Osa ihmisistä haikailevat isoon helsinkiin ja menestyksen perään, osa tahtoo karistaa kotikaupungin pölyt harteiltaa ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Mutta osa sitten aidosti viihtyy kotikaupungissaan ja lapsen synnyttyä kaupunkia saattaa arvostaa uusin silmin. Tutut päiväkodit, koulut, palvelut, lähipiiri jne.

Aina pääsee näkemään maailmaa mutta koti on siellä missä ihmisen on hyvä olla.



Lisäksi oudoksuttaa tuo ajatus että ihmiset elämää on onnetonta ja " hohdotonta" jos ollaan perusduunissa ja elellään peruspalkalla arkea...

Eikös onnellisuus ole mielentila? Eikö onneliseksi voi tulla tavallisesta arjesta? Maailma joka on pullollaan mitä ihmeellisempiä asioita ja mitä erikoisempia juttuja... Miten tässä värikkyyden keskellä voi olla outoa että jotkut nauttivat tavallisesta perheen arjesta ja nauttivat jo pienistäkin asioista..?

On siis ollut pakko jäädä sinne asumaan.



t. ap

Sai ensimmäisen lapsen 16-vuotiaana, ei ollut missään yhteyksissä lapsen isän kanssa. Sai 18-vuotiaana toisen lapsen eri miehen kanssa, isä tapaa lastaan säännöllisesti. Alkoi 25-vuotiaana seurustella saman kundin kanssa, jonka kanssa tapaili ennen ensimmäistä raskautta. Ovat nykyään naimisissa ja heillä on yhteinen lapsi, nyt 4 vuotta. On tällä hetkellä 33-vuotias, opiskellut ammatin ja on työssä.

Kai jo kai sella on mahdollisuus vuokrata asunto mistä vain?

piti tulla jokaisella,koira sylissä joka painoi väliä..

koska lapsi syntynyt ja teininä ei ole järkeä viedä lasta pois tukiverkoista ja sukulaisista. Sitten myöhemmin ollaan jo niin pahasti " jämähdetty" , että muutto ei oikein ole mahdollinen, työtä ehkä vaikea löytää muualta ja lapset kiintyneet jo kotipaikkaansa, joten loppuelämä menee sitten siellä kotikaupungissa.

Näin se useimmilla teiniäideillä tuntuu menevän.

t. ap

Vierailija:

Kai jo kai sella on mahdollisuus vuokrata asunto mistä vain?

1. Eka lapsi 16-vuotiaana, sittemmin tullut 3 lisää. Vakityöpaikka.



2. Eka lapsi just 18 v. Toinen eri miehen kans 3 v jälkeen. Nyt kolmas mies. Tohtori.

Mutta oletko nyt aivan varma että nämä kaikki teiniäidit edes haluaisivat muuttaa? Osa ehkä mutta että kaikki???

Miksi heidän pitäisi muiden tavoin väkisin haluta maailmalle jos he viihtyvät omassa kotikaupungissaan?



Minä olen tullut äidiksi 20v iässä ja emme ole halunneet muuttaa mihinkään muualle vaikka mahdollisuutta olisi. Tukiverkostoakin olisi muualla mutta tykkään kovasti omasta kotikaupungista. Sopii todella hyvin lapsiperheille ja täällä on kaikki mitä me haluamme ja tarvitsemme arjelta.

Lapsi 16-vuotiaana. Alku oli hankalaa, lopulta erosi lapsen isästä. Lapsi asui välillä muualla kuin äitinsä luona. Nyt asuu lapsensa ja uuden miehensä kanssa, asunut jo vuosia, on töissä tekemässä sitä mistä tykkää ja elämä tasaista.

Olen saanut ensimmäisen lapseni 17-vuotiaana. Hänen isänsä ei ole ollut koskaan oikeastaan " kuvioissa mukana" . Aloin seurustella jo odotusaikana nykyisen mieheni kanssa. Hän on ollut yhtä lailla tälle lapselle isä kuin biologiselle lapselleenkin.



Olen mennyt mieheni kanssa naimisiin, jonka jälkeen saimme siis biologisen yhteisen lapsen. Nyt odotan 3. lastani, ja toista biologisesti yhteistämme.



Itse työskentelen esimiesasemassa, 23-vuotiaana. Miehellänikin on erittäin hyvä kansainvälinen työ. Itsellä koulutus on vain peruskoulu, ja miehelläni ammattikoulu.



Emme asu lapsuuden ajan kotikunnassamme, mutta emme kamalan kaukanaan siitä. Asumme myös omistusasunnossa ja meillä on kaksi farmariautoa ja koira =)



Nyt olemme olleet yhdessä 7 vuotta ja olemme erittäin onnellisia.

Uskallan kuitenkin väittää, että olisimme aivan yhtä onnellisia jos emme olisi yhtä hyvissä työpaikoissa tai asuisimme nuoruuden kotikunnassamme.



Jonkunhan niihin pikkukuntiin pitää jäädä ja tehdä lapsia siellä, ja jonkun on myös pakko toimia " duunarina" ja uskon, että he voivat olla aivan yhtä onnellisia kuin muutkin!

Toivottavasti oma lapsesi saa teininä lapsen ja muuttaa pois sinun läheltä! Saat sitten puhelimessä itkeä ja toivoa että tulisivat joskus käymään. Mutta muista että on hienoa asua muualla.

Vierailija:

Lapsi 16-vuotiaana. Alku oli hankalaa, lopulta erosi lapsen isästä. Lapsi asui välillä muualla kuin äitinsä luona. Nyt asuu lapsensa ja uuden miehensä kanssa, asunut jo vuosia, on töissä tekemässä sitä mistä tykkää ja elämä tasaista.

Eikös se yleensä mene niin että juuri sen työn perässä täytyisi muuttaa. Eli voihan se kotipaikkakunnalta pois muuttaminenkin olla vastoin omaa tahtoa.



Tämä ei nyt vain mahdu minun kovaan kallooni, että se kotipaikkakunnalle jämähtäminen olisi huonon elintason merkki. :)

ja siitä eteenpäin sitten aina seuraavan vuoden parin välein. On nyt 30 v lestadiolainen 7 lapsen kotiäiti. Toiseen asteen koulu jäi kesken kun lykkäystä ei saanut kuin 3 vuotta.

Vierailija:

Itsekin jos mietin omalle kohdalle niin jos olisin tullut teiniäidiksi, asuisin luultavasti edelleen kotikaupungissani, olisin mitä todennäköisemmin yh ja tekisin jotain " perustyötä" ammatikseni. Nyt sen sijaan olen päässyt matkustelemaan, näkemään maailmaa, elintasoni on parempi, vaikka en olekaan akateeminen. Tuskin olisin tähän pystynyt teiniäitinä.

t. ap

Vierailija:

Siis mihin parempaan ei ole mahdollisuutta? Uskotko, että kaikkien unelma ei ole lukea lääkäriksi tai juristiksi ja muuttaa pääkaupunkiseudulle. Ehkä näillä " luusereilla" menee loppujen lopuksi paremmin kuin Espoossa asuvilla akateemisilla, jotka kärsivät lapsettomuudesta.

Tapaus 1: Lapsi 17 v, naimisiin isän kanssa. Opiskeli yliopistossa farmaseutiksi, nykyisin ammattiliitossa mukana työn lisäksi. Naimisissa saman miehen kanssa edelleen, myöhemmin syntyi toinen lapsi, asuvat yliopistokaupungissa.



Tapaus 2: Lapsi 17 v, naimisiin isän kanssa. Muuto pk-seudulle opiskeli TKK:lla, nykyisin tekee jotain tietokonekoulutusta yrityksille. Ei lisää lapsia, saman miehen kanssa naimisissa edelleen, asuu pk-seudulla.



Tapaus 3: Lapsi 17 v, naimisiin isän kanssa. Erosi, isovanhemmat hoisivat paljon lasta kun äiti kävi koulua ja oli iltamenoissa. Tapasi uuden miehen, meni naimisiin, sai toisen lapsen. Ovat edelleen 2. miehen kanssa naimisissa, tekee töitä valtiolla. Asuvat miehen kotipaikkakunnalla.