Millä perusteella valitsette lapsellenne kummit?
Itse olen valinnut kahdelle lapselleni kummit siinä toivossa, että myös meidän aikuisten suhde jatkuisi ja pysyisi läheisenä ja sitä myötä myös lapselle ja kummille kehittyisi lämmin ja läheinen suhde. Tästä syystä lapsemme kummit ovat lapsuudenystäviä ja meidän vanhempien sisaruksia. Ei siis mitään lyhytaikaisia tuttavuuksia.
Olinkin yllättynyt kun eräs äiti kertoi valinneensa kummit lapsilleen sillä perusteella, että lapsella olisi mahdollisimman monta aikuista elämässään. Erittäin kaunis ajatus. Mutta tästä kyseisestä periaatteesta johtuen tädit, sedät ja enot on kummilistalta pois, joten kummeiksi on valittu sitten juuri näitä em. vanhempien vähän aikaa tuntemia ihmisiä tai sellaisia, joiden kanssa vanhemmat ovat vähemmän tekemisissä. Entäpä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä? Eikö ole riski, että nämä " kaukaisemmilla" suhteilla valitut kummit eivät olekaan enää niin kiinnostuneita tehtävästä. Tädit, sedät ja enot ovat edelleen (todennäköisesti) lapsen lähellä, mutta lapselle itselleen äärimmäisen tärkeä ikioma kummi on harvoin tavattavissa.
Tämä siis vain yksi oletus, tulevaisuudestahan ei voi koskaan tietää...
Kommentit (14)
ja vikan kerran oon nähny sen -84 mummon hautajaisissa.. nyt on jo kuollut. Että kyllä ne välit voi mennä sukulaisiinkin.
Meillä on valittu ehkä vähän hassusti sen mukaan ketkä eniten ilahtuivat, kun kuulivat että ootetaan, esikoisella on kummankin vanhemman sisarus ja kuopuksella kummankin vanhemman paras ja pitkäaikaisin ystävä... tällä hetkellä näyttäisi siltä, että parhaiten hommansa hoitaisi esikoisen ei-sylikummi eli mun sisko. Molemmat lapset on yhtä lähellä sydäntä ja hoitaa miellään.
joiden tiedetään pysyvän meidän elämässämme
Sukulaiset ovat lapsille yhteisiä, mutta olen halunnut lapsillemme omat erityiset aikuiset kummiksi toiveena, että heillä olisi nuorena ja aikuisena myös omat ja omanlaiset suhteet ja tukeakin ehkä aikuisen kanssa perheen ja suvun lisäksi.
Kummit ovat suunnilleen samanikäisiä kuin me vanhemmat ja heillä on samanikäisiä lapsia. Näin toivon, että kanssakäyminen kummine kanssa säilyisi luontevana ainakin murrosikään saakka lasten keskinäistenkin tapaamisten varjolla.
Esikoiselle on valittu läheiset kummit, miehen sisko ja minun yksi hyvä ystävä.
Kumpikaan ei kuitenkaan ole ollut erityisen kiinnostunut lapsesta, totta puhuen. Eivät kysele mitä kuuluu, pyydä tulla katsomaan tai vahtimaan tai muuta. Toinen toki asuu 500 km päässä, mutta kyllä hänelläkin puhelin on. Itse olen välillä laittanut sitten tietoja että mitä tytölle kuuluu.
Lahjoja molemmat ovat ostaneet, mutta ei se minusta ole kummiuden tarkoitus... No ehkä tämäkin tilanne korjaantuu kun lapsi kasvaa, nyt 1,5 v.
Toisen lapsen kummivalinta on aika lähellä. Mielessä on kolme ihmistä, joista kaksi halutaan valita. Yksi on selvä: hän on hyvä ystäväni ja kiinnostunut esikoisestakin kovasti, on hyvä kummitäti niille kummilapsille joita hänellä jo on. En tosin vielä ole häneltä kysynyt, sillä hän miehensä kanssa on parhaillaan lapsettomuushoidoissa. Olen ajatellut kysyä sitten, kun lapsi syntyy ja sanoa, että hän saa itse päättää: jos tuntuu liian rankalta niin ymmärrän kyllä.
Kaksi muuta " ehdokasta" vielä on, molemmat sekä miehen että minun ystäviä. Toinen on sinkkumies, tulee olemaan piiiiitkään vielä. Pitää lapsista, mutta on aika arka niiden kanssa. On kuitenkin ollut minun tosi hyvä ystävä jo pitkään ja tulee varmasti olemaankin. Epäilenpä kuitenkin että sinkkumiestä saisi aina muistuttaa lapsen syntymäpäivistä ja kuulumisista vielä ihan eri malliin kuin näitä naisia... Toinen nainen on vähemmän läheinen ystävä miehelle ja minulle, mutta olisi varmasti lapsesta todella kiinnostunut ja kävisi hoitamassa ja niin edelleen.
No tämä oli enemmänkin omaa ajatuksenvirtaani kuin vastaus kysymykseen :D Meillä kun on tämä kummipohdinta ihan kesken.
a) ei liian iäkkäitä, jotta olisivat mahdollisesti lapsen elämässä mukana, kun lapsi on jo aikuinen. mä olen ainakin tykännyt kun aikuisenakin mulla on kummit vielä elossa, joiden kanssa läheiset välit :)
b) läheisiä ihmisiä, joiden kanssa ollaan aika varmasti läpi elämän yhteyksissä
c) mahdollisimman eri tyyppisiä kummeja jokaiselle lapselle, jotta olisi erilaisia läheisiä ihmisiä mukana, eikä vain yhden tyyppisiä joilla samanlaisia mielipiteitä elämästä/asenteista tms
d) lapsirakkaita, joiden uskomme viettävän kummilapsen kanssa aikaa. mielestämme tärkeintä ei ole synttärilahjat joita kummi kummilapselle ostaa, vaan aika jonka kummi viettää kummilapsensa kanssa. meillä lapset ovat tykänneet valtavasti kun kummi viettää lapsen kanssa aikaa vaikka lähtemällä päiväksi kesällä uimaan/piknikille, eli lapsi on saanut omaa aikaa tärkeän ihmisen kanssa. ja on aika tärkeetä, että kummi tulee toimeen lasten kanssa, jotta sekä kummi, että lapsi viihtyvät.
Mielestäni on hassua sitten taas pyytää tätejä ja setiä kummeiksi kun ovat muutenkin lapsen elämässä mukana.
Ajattelen samoin kuin ystäväsi eli halusin lapselle paljon aikuisia ihmisiä elämäänsä.
Lapseni kummeina ovat 2 pariskuntaa, toisen naisista olen tuntenut 8-vuotiaasta ja toisen 15-vuotiaasta. Olen nyt 32 eli ollaan tunnettu ja oltu hyviä ystäviä yli puolielämää!
Molemmat ovat naimisissa olleet jo vuosia ja heidän miehensä ovat kummisetinä.
Meidän lapsella on myös enoja ja täti ja ovat lapsen kanssa tekemisissä ilman kummiuttakin!
Tottakai josskus vielä voi jotakin sellaista tapahtua että välit menisi ystäviin, mutta niin ne voi mennä sukulaisiinkin. (mielestäni helpommin menee heihin =) 0
valittiin, jotka ovat oikeasti uskovia ja jotka ollaan tunnettu kauan. Sellaiset, jotka olis loukkaantunut, jos olis sivuutettu. Kellään ei ole lapsia. Neljästä kummista yksi ehkä vielä hankkii lapsen. Se onkin teini ja lapseni pikkuserkku. Odotan häneltä vähän sellaista tukea, että ymmärtää lastani murrosiässä paremmin kuin mä. Tiesin, että yksi kummeista ei lapsista edes oiken välitä.
Niin että jos tahtoisin kastaa lapset luterilaisiksi, eipä siinä kamalasti tarvitsisi miettiä, ketä pyytää.
Valitsin kummeiksi ihmiset jotka koen läheisimmiksi itselleni (ja sitä myöden lapselleni). Valitsin yhden ystävän, yhden serkkuni, yhden siskoni ja veljeni.
Vierailija:
Ajattelen samoin kuin ystäväsi eli halusin lapselle paljon aikuisia ihmisiä elämäänsä.
Lapseni kummeina ovat 2 pariskuntaa, toisen naisista olen tuntenut 8-vuotiaasta ja toisen 15-vuotiaasta. Olen nyt 32 eli ollaan tunnettu ja oltu hyviä ystäviä yli puolielämää!
Jos viestini luki oikein tarkkaan, niin saattoi huomata, että meillä on kummeina nimenomaan näitä pitkäaikaisia lapsuudenystäviä, juuri pitkästä ystävyyssuhteista johtuen ;) plus sitten täti miehensä ja eno vaimonsa kanssa.
Pointtini olikin nimenomaan juuri se, että miksi valita lapsellensa kummi, jonka kanssa ei aikuiset TÄLLÄKÄÄN hetkellä ole kovinkaan paljoa tekemisissä. Juhlapyhät ja pari muuta kertaa vuodessa. Jos suhde on tätä luokkaa, niin syntyykö lämmintä kummisuhdetta lapseen koskaan tai säilyykö ylipäätään.
Siksi meillä valittu kummiksi tällä hetkellä ja jo pitkään meille läheiset ihmiset, jotta kummisuhdekin tulisi läheiseksi.
en mä siinä mitään lapsirakkautta katso..mulla kaikki kaverit on tosi lapsirakkaita. paitsi mun sisko(jonka ehdottomasti haluan kummiksi), on sanonut ettei ikinä halua omia lapsia mutta aivan varmasti haluaa mun lapsen kummiksi, mikä on mulle tärkeää.
8 kommentista paistaa selvästi läpi, että kummiksi valitaan se, joka todennäköisemmin tulaa lapsenvahdiksi ja ostaa kivoja lahjoja...
No en kyllä ole ajatellut noita asioita muutoin kuin että valitsen kummiksi mieluiten sen, joka todennäköisimmin tulee katsomaan lasta ja muistaa hänen merkkipäivänsä. Sehän on lapselle tärkeää, että kummi välittää.
Kummallisesti viestini luit.
t: 8
Lapsillani on kummeina entisiä koulukavereitani, lyhyen tuttavuuden jälkeen kummeiksi pyydettyjä, siskoni, serkkuni yms. Ensimmäisellä lapsella on 4 kummia, toisella 3 ja kolmannella 2. Vaikka me emme kaikkien kummien kanssa enää kovasti yhteyksissä olekaan, hoitavat he kummitehtäviänsä huolella. Kummit ovat lapsia varten ja vaikka kummeilta joskus nimpparit unohtuukin, laittaa hän lapselle kirjeen, sähköpostia, soittaa tai lähettää tekstiviestin. Lahjoja ei meidän lasten kummit juuri ostele ja hyvä niin. Tavaraan me hukutaan silti. Ja lapsenvahteina ei olla ikinä kummeja käytetty.
hän suostui. Oltiin tunnettu 20v ja aina oltu kun paita ja perse. Hän oli osa minua. 4kk ristiäisten jälkeen hän sanoi kummiutensa irti eikä halunnut olla kanssani tekemisissä, mieheni on kuulema k*sipää!!!
aina ei kaikki mene niin kuin suunnitellaan, tää on vaan elämää...